Ruuhka, stressi ja valitus - Niistä joulu tehty on!

Tämä on se aika vuodesta, jolloin Facebook täyttyy ihmisten valituksista. On niin hirveä kiire ja joka paikassa kamalat ruuhkat. Minä, jolla on muutenkin burnout, varmaankin kuolisin kaiken mahdollisen joulustressin alle, mikäli sellaista taakakseni ottaisin. Kieltäydyn ottamasta, ja olenkin jo vuosien ajan kehittänyt kaiken maailman kikkoja, millä säästää itseään joulustressiltä ja kauppojen ruuhkilta. Päätinpä ystävällisesti jakaa nämä minun pikku stressin- ja ruuhkansäästäjävinkkini myös teille.

Ihan ekaksi, tarvitseeko niihin kauppoihin mennä? Internet on pullollaan nettikauppoja! Kun tilaa mahdollisimman monta turhaa tavaraa samasta nettikaupasta, tulee säästettyä aikaa ja vaivaa, kun ne voi hakea samalla kertaa. Ja koska postissa on kuitenkin helvetinmoiset ruuhkat, kannattaa paketit tilata SmartPostiin. Jos SmartPostin lootat ovat täynnä, ainakin jossain päin Suomea posti kuljettaa silloin paketin kotiovelle asti!

Entäs ruuat? No, ne ruuatkin voi tilata netissä kotiinkuljetuksella. Minäkin tein tänä jouluna niin! K-kauppaan vain ruokatilaus, ja se tuotiin kotiovelle juuri sellaisena kuin sen laitoin menemään. Eikä tarvinnut jonotella missään hypermarkettien kassoilla ja etsiä epätoivoisesti parkkipaikkaa. Toinen vaihtoehto on Prisman tarjoama kauppakassi-palvelu: Ruuat tilataan netistä, Prisma pakkaa ne, ja käyt sen jälkeen hakemassa ne Prisman noutopisteestä. Ajat vain kaupalle ja takaisin. Sisälle asti ei tarvitse mennä tappelemaan mummojen kanssa siitä, kuka saa isoimman kinkun.

Lemmikkien ruuat saa myös tilattua netistä, suoraan kotiin. Ei tarvitse lähteä hirveässä lumimyräkässä ajelemaan lemmikkieläinkauppaan, koska Mustille ei ole puruluuta jouluksi ja Mirrin tonnikalapurkki unohtui ruokatilauksesta. Kaiken saa kätevästi netistä!

Okei. Netistä on tilattu lahjat. Ne pitää paketoida. Jossain paikoissa ne voi tilata valmiiksi paketoituna parin euron summaa vastaan. Tosin itselleni tulee mieleen vain pari lelu- ja kirjakauppaa, mitkä toimittavat valmiiksi paketoituja tuotteita. Muut joutuu sitten paketoimaan itse. Valitettavasti. 

Netistä on tilattu myös safkat. Ne pitäisi laittaa. Perunat pitäisi kuoria ja laatikot tehdä. Niin, tarvitseeko? Jos niitä hemmetin joululootia on pakko pöytään saada, voisiko ne ostaa valmiina? Saarioisten äidit osaavat tehdä ihan kelpo lootat joulupöytään. Säästää ihan pirun paljon aikaa ja vaivaa, kun kaiken ostaa niin valmiina kuin mahdollista. Ja tarvitseeko joka joulu syödä sitä perinteistä jouluruokaa yleensäkään? Meillä ei jouluruuasta edes pidä kukaan, joten meillä ei syödä mitään perinteistä suomalaista jouluruokaa. Viime vuonna me söimme canneloneja, tänä vuonna meillä on meksikolainen joulu nachopelteineen ja tacoineen.

Sitten päästään suosikkiaiheeseeni, joulusiivoukseen. Onko kaikki vaatekaapitkin pestävä ihan välttämättä? Eikö ihan imurointi riittäisi? Ja jos kaaos kotona häiritsee liikaa, niin miksei lähteä jouluksi kotoa pois! Tätä olen harrastanut monena jouluna. Kakara autoon ja nokka kohti "jotain". Yleensä olemme viettäneet joulun jossain kylpylässä. Ei tarvitse katsoa kodin kaaosta, ei tarvitse miettiä jouluruokia. Äärimmäisen kätevää ja säästää ihan hirveästi hermoja! Suosittelen lämpimästi.

Ja sitten ne hemmetin joulukierrokset jokaisen mummon, sedän, serkun, kummin, kaiman, koiranulkoiluttajan ja ties vielä kenen luona. Tämä oli lapsuuteni painajainen, kun menimme parhaimmillaan viiteen paikkaan yhden päivän aikana. Siinä oli rentous kaukana! Jokaisen luona ei tarvitse käydä. Voit kutsua heidät sinun luoksesi. Tai vaikka soittaa puhelun, jos ihan pakko on muistaa. Itseäni ei enää tässä vaiheessa hetkauta pätkääkään, jos joku mummon serkun kummin kaima loukkaantuu, kun en mennyt joulukylään. Haistakoon lanttulaatikon! Minä en tee mitään siksi, että minun on pakko. Minä teen siksi, että minä haluan. Ja ellen halua mennä kenenkään luo joulukylään, en mene.

Minulla ei ole tasan minkäänlaista stressiä joulusta. Tilasin teinille pari pakettia, netin kautta SmartPostiin, totta kai. Koira sai ison laatikon nameja ja leluja Peten koiratarvikkeelta, nekin SmartPostiin kuljetettuna. Tänään K-Puhakka kuljetti kotiimme jouluajan ruuat, eikä minun tarvinnut muuta tehdä kuin avata kuskille ovi. Siivottu ei ole, enkä välitä. Ihan sama, onko jouluna siistiä, kun ei täällä siistiä muutenkaan ole. Ja yhteen ainoaan kyläpaikkaan en aio mennä. Jos joku meitä kaipaa, niin meille saa tulla.

PS. TämäKIN blogitekstin kuvat tarjoaa Papunet. Kuvien tekijät ovat Elina Vanninen ja Sergio Palao.

Lomafiiliksellä, osa 1 - Pettymyksiä ja palvelua savolaiseen tapaan

Kauan odotettu syysloma on täällä! Viikkoon ei tarvitse herätä aikaisin, ei tarvitse raahautua töihin aamuhämärässä, ei luentoja, ei opintoja… Melkein pelkkää lomailua! Sen verran joudun opiskelemaan lomani aikana, että joudun lukemaan tulevaan lapsen biopsykososiaalisen kehityksen tenttiin, sillä tentti on heti loman jälkeen: Muuten en aio uhrata ajatustakaan opinnoille (joo, tiedetään, en usko itsekään tähän, ja todennäköisesti olen jo heti huomenissa antamassa jollekin nepsy-valmennusta).

Tuetulle lomalle, taas kerran

Jännää, lähdetään matkalle!

Olen kolmesti hakenut tuettua lomaa, ja kolmesti olemme sen saaneet. Joka kerta olemme nauttineet lomasta. Meillä on ollut hauskaa, paljon mukavaa tekemistä, eikä yhdessäkään lomassa ole ollut sen suurempaa valittamista (paitsi sen verran on valittamista, että Kuortaneen urheiluopiston ruoka oli pahaa). Tällä kertaa haimme Solaris-lomien kautta kylpylähotelli Rauhalahteen, mitä oli kovasti kehuttu, ja pääsimme myös. Odotin lomaa suurella innolla, ja odotukset olivat kovat, sillä olin kuullut Rauhalahdesta pelkkää hyvää.

Halusin ottaa Kaunon mukaan, joten soitin hotelliin hyvissä ajoin, ja kysyin lemmikkihuonetta. Kyllä, heillä on sellaisia, ja sopii, ilman muuta, että otetaan koira mukaan. Lämpimästi tervetuloa! Kiitos ja näkemiin.

Pakkasin siis autoon koiran, tyttären, poikaystävän, tuhat laukkua ja toivoin, että pinkki ja pikkuruinen Toyota Yarikseni kestää reissun Turusta Kuopioon. Ja hyvinhän se kesti! Yarikseni on täyttä kultaa, ainakin kuvainnollisesti.

Turkulaine Savos: Eikä se eres ymmärrä mittä

Ajelimme iloisesti läpi suurten ja pienten maakuntien pinkillä Yariksellani. Pidimme useita pieniä pysähdyksiä, käväisimme pienissä ja idyllisissä tienvarsikahviloissa, koimme erinomaista savolaista asiakaspalvelua Tiinan Tuvassa, vaikken ymmärtänyt puoliakaan, mitä meitä palvellut nainen meille selitti voimakkaalla savolaisella murteella. Itse vastasin hänelle voimakkaalla turkulaisella murteellani. Todennäköisesti ymmärsimme toisiamme ihan yhtä hyvin. No, sain ainakin sitä, mitä tilasin!

Pääsimme Kuopioon ja Rauhalahteen. Myönnän, kuulun kermaperseiden aateliin, ja koen helposti pettymyksen, jos mikä tahansa asia ei vasta korkeita vaatimuksiani. Ja näin kävi nytkin. Rauhalahti näyttäytyi edessämme harmaana ja ränsistyneenä, Neuvosto-Venäjän aikaisena bunkkerimaisena rakennuksena. Täytyy sanoa, että olin varsin pettynyt. Parkkipaikalla oli tungosta, ja jouduimme etsimään pitkään parkkipaikkaa. Minulta meni jo tässä vaiheessa hermo. Kun pääsimme sisälle, hermoni vasta menikin! Siellä oli kolme asiakaspalvelijaa ja kaksi kilometrin pituista jonoa. Minä EN jonota, vaan haluan palvelua HETI. Jouduin seisomaan jonossa todella kauan, ja jono takanani vain piteni ja piteni koko ajan. Pikkukakarat huusivat ja juoksentelivat pitkin aulaa. Huusin poikaystävälleni, että minä pakkaan koko paketin autoon NYT, ja lähden ajamaan takaisin Turkuun. Poikaystävälläni on omituinen vaikutus, sillä hän saa minut aina rauhoittumaan. Kuten sai nytkin. Rauhotuin, ja odotin kiltisti.

Näkymä Tiinan Tuvan parkkipaikalta.

Pettymyksiä toisensa perään

Sain kuin sainkin huoneemme avaimet. Respan täti oli erittäin ystävällinen ja kehui Kaunoa. Koiraa kannattaa aina kehua: Siitä nousevat pointsit joka kerta! Lähdimme alakertaan, huoneeseemme. Huone oli heti kylpylän vieressä, mikä on sekä hyvä, että huono asia: Meillä on lyhyt matka joka paikkaan, mutta kaikki kirkuvat ja kitisevät pikkukakarat (joita minä en siedä, en sitten pätkääkään) menevät juuri meidän huoneemme ohi, häiriten meidän rauhaamme. Päätin ajatella positiivisesti ja olla tyytyväinen siitä, että itse säästymme pitkien käytävien poikki tarpomiselta, ja avasin huoneemme oven.

Suoraan sanottuna, itku meinasi päästä. Meitä on kolme henkeä ja koira, ja meitä varten oli kahden hengen erittäin pieni huone. Tytärtäni varten ei ollut edes kunnollista sänkyä, vaan hänelle oltiin avattu tuoli, minkä saa yhden hengen sängyksi. Kävelytilaa ei ollut, emmekä saa kassejamme ja pussejamme mahtumaan mihinkään muualle kuin keskelle lattiaa. Jos koiramme olisi aikuinen, se ei mahtuisi kääntymään huoneessa ollenkaan. Huone oli valtava pettymys! Odotin jotain täysin muuta.

Menin valittamaan, ja kysyin, onko respan täti nyt tosissaan. Meille, kolmelle hengelle ja koiralle, on tosiaankin varattu kahden hengen pieni siivouskomeron kokoinen huone. “Valitettavasti nämä meidän lemmikkihuoneet ovat tällaisia, ja muihin huoneisiin ei voi lemmikkiä viedä.” Sanoin, että saan klaustrofobisen kohtauksen joka kerta, kun astun huoneeseen, ja olen todella pettynyt tähän “lemmikkihuoneeseen”, missä pitäisi olla enemmän tilaa. Kysyin, mitä hotelli tekisi siinä tapauksessa, jos meillä olisi isompi koira, eikä koira mahtuisi kunnolla olemaan huoneessa. Hän ei tiennyt. Tämä nyt vain on näin.

Jaha. Vai niin. Ollaan sitten koko viikko pienessä kopperossa, kiukkuisena, arpoen vuorot, milloin kukakin saa liikkua, koska yhtä aikaa me emme mahdu liikkumaan tässä huoneessa.

Sentään jotain hyvää

Katsoin viikon ohjelmaa. Aika lailla pikkulapsille suunnattua, eikä mitään 12-vuotiasta kiinnostavaa. Noh, onneksi me voimme itse luoda oman ohjelmamme, eikä meidän tarvitse seurata valmista ohjelmaa ollenkaan.

Lähdimme yläkertaan syömään. Yllättäen, ruoka oli erinomaista! Minä, joka vihaan perunoita yli kaiken (lapsena en todellakaan saanut mitään muuta kuin sitä samperin perunaa joka ikinen päivä), jopa pidin tämän keittiön keitetyistä perunoista. Ne olivat oikeasti hyviä! Myös poikaystäväni, joka joutuu allergioiden takia noudattamaan kokonaan maidotonta ruokavaliota, sai pyytämällä maidotonta ruokaa, vielä suoraan pöytään kannettuna (me muut saimme hakea ruokamme seisovasta pöydästä).

Kylpyläpuolella oli monta allasta. Toisaalta, olisin kaivannut Saimaan kylpylän kaltaista saunamaailmaa, ja olin pettyny tämän paikan saunatarjontaan. Altaita oli kyllä mukavasti. Vielä, kun sinne saisi vähemmän niitä kirkuvia pikkukakaroita, niin olisin allasosastoonkin suhteellisen tyytyväinen.

Paitsi että huoneen laskuun emme saaneet tilata mitään! Tämä on kuulemma lomaliiton linja, eikä hotelli voi sille itse mitään. Asiakaspalvelija oli itsekin sitä mieltä, että linja on kohtuuton. Tulen antamaan tästä lomaliitolle todella räikeää palautetta! Hotellihan ei itse voi tälle mitään.

Huomenna päivä uus

Nyt istun hotellihuoneeni sängyllä ja yritän saada kiukuttelevaa teiniä nukkumaan. Koira pitäisi vielä käyttää, ja sen jälkeen menen hotellin ravintolaan viinilasilliselle. Jos ravintola on mennyt jo kiinni siinä vaiheessa, kun menen itse sinne hakemaan sen viinilasillisen, olen äärimmäisen pettynyt.

Tämä päivä oli aika lailla pettymysten päivä, vaikka joukkoon mahtui myös paljon hyvää. Silti jäi nihkeä olo tästä kaikesta, enkä todellakaan aio toiste tulla enää lomalle tähän paikkaan. Se on selvää jo nyt, vaikken ole ollut täällä edes yhtä kokonaista vuorokautta.

Jospa rauhoittuisin yön yli ja katsoisin, mitä kaikkea huominen tuo tullessaan. Voihan olla, että huominen on ihan kiva päivä, ja tapahtuu kaikkea jännittävää.