Lomafiiliksellä, osa 1 - Pettymyksiä ja palvelua savolaiseen tapaan

Kauan odotettu syysloma on täällä! Viikkoon ei tarvitse herätä aikaisin, ei tarvitse raahautua töihin aamuhämärässä, ei luentoja, ei opintoja… Melkein pelkkää lomailua! Sen verran joudun opiskelemaan lomani aikana, että joudun lukemaan tulevaan lapsen biopsykososiaalisen kehityksen tenttiin, sillä tentti on heti loman jälkeen: Muuten en aio uhrata ajatustakaan opinnoille (joo, tiedetään, en usko itsekään tähän, ja todennäköisesti olen jo heti huomenissa antamassa jollekin nepsy-valmennusta).

Tuetulle lomalle, taas kerran

Jännää, lähdetään matkalle!

Olen kolmesti hakenut tuettua lomaa, ja kolmesti olemme sen saaneet. Joka kerta olemme nauttineet lomasta. Meillä on ollut hauskaa, paljon mukavaa tekemistä, eikä yhdessäkään lomassa ole ollut sen suurempaa valittamista (paitsi sen verran on valittamista, että Kuortaneen urheiluopiston ruoka oli pahaa). Tällä kertaa haimme Solaris-lomien kautta kylpylähotelli Rauhalahteen, mitä oli kovasti kehuttu, ja pääsimme myös. Odotin lomaa suurella innolla, ja odotukset olivat kovat, sillä olin kuullut Rauhalahdesta pelkkää hyvää.

Halusin ottaa Kaunon mukaan, joten soitin hotelliin hyvissä ajoin, ja kysyin lemmikkihuonetta. Kyllä, heillä on sellaisia, ja sopii, ilman muuta, että otetaan koira mukaan. Lämpimästi tervetuloa! Kiitos ja näkemiin.

Pakkasin siis autoon koiran, tyttären, poikaystävän, tuhat laukkua ja toivoin, että pinkki ja pikkuruinen Toyota Yarikseni kestää reissun Turusta Kuopioon. Ja hyvinhän se kesti! Yarikseni on täyttä kultaa, ainakin kuvainnollisesti.

Turkulaine Savos: Eikä se eres ymmärrä mittä

Ajelimme iloisesti läpi suurten ja pienten maakuntien pinkillä Yariksellani. Pidimme useita pieniä pysähdyksiä, käväisimme pienissä ja idyllisissä tienvarsikahviloissa, koimme erinomaista savolaista asiakaspalvelua Tiinan Tuvassa, vaikken ymmärtänyt puoliakaan, mitä meitä palvellut nainen meille selitti voimakkaalla savolaisella murteella. Itse vastasin hänelle voimakkaalla turkulaisella murteellani. Todennäköisesti ymmärsimme toisiamme ihan yhtä hyvin. No, sain ainakin sitä, mitä tilasin!

Pääsimme Kuopioon ja Rauhalahteen. Myönnän, kuulun kermaperseiden aateliin, ja koen helposti pettymyksen, jos mikä tahansa asia ei vasta korkeita vaatimuksiani. Ja näin kävi nytkin. Rauhalahti näyttäytyi edessämme harmaana ja ränsistyneenä, Neuvosto-Venäjän aikaisena bunkkerimaisena rakennuksena. Täytyy sanoa, että olin varsin pettynyt. Parkkipaikalla oli tungosta, ja jouduimme etsimään pitkään parkkipaikkaa. Minulta meni jo tässä vaiheessa hermo. Kun pääsimme sisälle, hermoni vasta menikin! Siellä oli kolme asiakaspalvelijaa ja kaksi kilometrin pituista jonoa. Minä EN jonota, vaan haluan palvelua HETI. Jouduin seisomaan jonossa todella kauan, ja jono takanani vain piteni ja piteni koko ajan. Pikkukakarat huusivat ja juoksentelivat pitkin aulaa. Huusin poikaystävälleni, että minä pakkaan koko paketin autoon NYT, ja lähden ajamaan takaisin Turkuun. Poikaystävälläni on omituinen vaikutus, sillä hän saa minut aina rauhoittumaan. Kuten sai nytkin. Rauhotuin, ja odotin kiltisti.

Näkymä Tiinan Tuvan parkkipaikalta.

Pettymyksiä toisensa perään

Sain kuin sainkin huoneemme avaimet. Respan täti oli erittäin ystävällinen ja kehui Kaunoa. Koiraa kannattaa aina kehua: Siitä nousevat pointsit joka kerta! Lähdimme alakertaan, huoneeseemme. Huone oli heti kylpylän vieressä, mikä on sekä hyvä, että huono asia: Meillä on lyhyt matka joka paikkaan, mutta kaikki kirkuvat ja kitisevät pikkukakarat (joita minä en siedä, en sitten pätkääkään) menevät juuri meidän huoneemme ohi, häiriten meidän rauhaamme. Päätin ajatella positiivisesti ja olla tyytyväinen siitä, että itse säästymme pitkien käytävien poikki tarpomiselta, ja avasin huoneemme oven.

Suoraan sanottuna, itku meinasi päästä. Meitä on kolme henkeä ja koira, ja meitä varten oli kahden hengen erittäin pieni huone. Tytärtäni varten ei ollut edes kunnollista sänkyä, vaan hänelle oltiin avattu tuoli, minkä saa yhden hengen sängyksi. Kävelytilaa ei ollut, emmekä saa kassejamme ja pussejamme mahtumaan mihinkään muualle kuin keskelle lattiaa. Jos koiramme olisi aikuinen, se ei mahtuisi kääntymään huoneessa ollenkaan. Huone oli valtava pettymys! Odotin jotain täysin muuta.

Menin valittamaan, ja kysyin, onko respan täti nyt tosissaan. Meille, kolmelle hengelle ja koiralle, on tosiaankin varattu kahden hengen pieni siivouskomeron kokoinen huone. “Valitettavasti nämä meidän lemmikkihuoneet ovat tällaisia, ja muihin huoneisiin ei voi lemmikkiä viedä.” Sanoin, että saan klaustrofobisen kohtauksen joka kerta, kun astun huoneeseen, ja olen todella pettynyt tähän “lemmikkihuoneeseen”, missä pitäisi olla enemmän tilaa. Kysyin, mitä hotelli tekisi siinä tapauksessa, jos meillä olisi isompi koira, eikä koira mahtuisi kunnolla olemaan huoneessa. Hän ei tiennyt. Tämä nyt vain on näin.

Jaha. Vai niin. Ollaan sitten koko viikko pienessä kopperossa, kiukkuisena, arpoen vuorot, milloin kukakin saa liikkua, koska yhtä aikaa me emme mahdu liikkumaan tässä huoneessa.

Sentään jotain hyvää

Katsoin viikon ohjelmaa. Aika lailla pikkulapsille suunnattua, eikä mitään 12-vuotiasta kiinnostavaa. Noh, onneksi me voimme itse luoda oman ohjelmamme, eikä meidän tarvitse seurata valmista ohjelmaa ollenkaan.

Lähdimme yläkertaan syömään. Yllättäen, ruoka oli erinomaista! Minä, joka vihaan perunoita yli kaiken (lapsena en todellakaan saanut mitään muuta kuin sitä samperin perunaa joka ikinen päivä), jopa pidin tämän keittiön keitetyistä perunoista. Ne olivat oikeasti hyviä! Myös poikaystäväni, joka joutuu allergioiden takia noudattamaan kokonaan maidotonta ruokavaliota, sai pyytämällä maidotonta ruokaa, vielä suoraan pöytään kannettuna (me muut saimme hakea ruokamme seisovasta pöydästä).

Kylpyläpuolella oli monta allasta. Toisaalta, olisin kaivannut Saimaan kylpylän kaltaista saunamaailmaa, ja olin pettyny tämän paikan saunatarjontaan. Altaita oli kyllä mukavasti. Vielä, kun sinne saisi vähemmän niitä kirkuvia pikkukakaroita, niin olisin allasosastoonkin suhteellisen tyytyväinen.

Paitsi että huoneen laskuun emme saaneet tilata mitään! Tämä on kuulemma lomaliiton linja, eikä hotelli voi sille itse mitään. Asiakaspalvelija oli itsekin sitä mieltä, että linja on kohtuuton. Tulen antamaan tästä lomaliitolle todella räikeää palautetta! Hotellihan ei itse voi tälle mitään.

Huomenna päivä uus

Nyt istun hotellihuoneeni sängyllä ja yritän saada kiukuttelevaa teiniä nukkumaan. Koira pitäisi vielä käyttää, ja sen jälkeen menen hotellin ravintolaan viinilasilliselle. Jos ravintola on mennyt jo kiinni siinä vaiheessa, kun menen itse sinne hakemaan sen viinilasillisen, olen äärimmäisen pettynyt.

Tämä päivä oli aika lailla pettymysten päivä, vaikka joukkoon mahtui myös paljon hyvää. Silti jäi nihkeä olo tästä kaikesta, enkä todellakaan aio toiste tulla enää lomalle tähän paikkaan. Se on selvää jo nyt, vaikken ole ollut täällä edes yhtä kokonaista vuorokautta.

Jospa rauhoittuisin yön yli ja katsoisin, mitä kaikkea huominen tuo tullessaan. Voihan olla, että huominen on ihan kiva päivä, ja tapahtuu kaikkea jännittävää.