Yllätysten kesä 2020: Vuodelepoa ja vauvaa

Kaksi viikkoa sitten elämäni muuttui kertaheitolla. Siis täydellisesti. Vanhaan ei ole paluuta, paitsi ehkä 20 vuoden päästä.

Mitä sitten tapahtui? Se, mitä epäilin pissatulehdukseksi, olikin jotain aivan muuta. Se olikin hyvin pitkälle edennyt raskaus! Ehtinyt jo raskausviikolle 32 siinä vaiheessa, kun koko juttu huomattiin. Vauva vain ei ollut pitänyt mitään kiirettä eikä ilmoittanut itsestään mitään. Eikä minulla ollut sen kummempaa vauvamahaakaan kasvanut koko kevään aikana. Ei ole kunnon vauvamahaa vieläkään, vaikka olen kahdeksannella kuulla raskaana.

Kuva: Sarah Richer, Pixabay

Minulle ei näemmä haluta antaa ensimmäistäkään normaalia raskausaikaa. Esikoisen kohdalla saimme kyllä tietää vauvasta suhteellisen nopeasti, mutta yhtä nopea oli sitten vauvakin: hän päätti tulla ulos jo raskausviikolla 23. En siis päässyt kokemaan loppuraskauden ihanuuksia. Ja luulin, etten voisi ikinä tuon pidemmälle raskaudessa edes päästä! Nyt minä sitten olen tässä pienen pömppömahani kanssa, huomenna tulee viikko 34 täyteen ja alkuraskaus meni täysin ohitse. Sain pelkän loppuraskauden. Ja senkin sain ennenaikaisen synnytyksen vaaran kanssa, joten joudun olemaan tämän raskauden loppuun saakka vuodelevossa enkä saa tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi istua. Se siitä kesälomasta ja kesälomareissuista sitten.

Mitä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa olen huomannut tämän raskauden aikana, kun olen kerran päässyt näin loppuvaiheeseen? Millaisia uusia asioita olen saanut kokea elämässä? Tässäpä teille, jotka ette ikinä ole kokeneet loppuraskautta (vaikka siksi, että olette miehiä ettekä voi sukupuolenne takia tulla raskaaksi), pientä kosketusta siihen, millaista elämä on, kun olet kahdeksannella kuulla raskaana. Ja täydessä vuodelevossa.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Sohvalta ylös pääseminen voi olla niin haastava työ, ettet oikeasti ehdi vessaan, vaikka lähtisit kuinka ajoissa.

- Tena Lady Superista on tullut paras ystäväsi.

- On täysin mahdollista, ettei aikuinen ihminen, jolla on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa (ja jotenkuten toimiva pääkuuppa), pysty pyyhkimään omaa persettään, koska maha tulee tielle.

- Kakalla käymisestä on tullut elämys, jota suorastaan odottaa siitä huolimatta, että perseen pyyhkiminen on mahdoton tehtävä.

- Päivän tärkein ateria on lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu Pegorionia. 

- Ymmärrät vihdoin, miten tärkeässä roolissa vessa ja vessa-asiat ovat elämässäsi.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Siinä kohtaa, kun raskauden vaihe ja ennenaikaisen synnytyksen riski selviävät, kukaan ei suostu tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi millään muotoa. Ei edes suullisesti. Joudut siis elämään viikkotolkulla ilman seksiä.

- Jossain kohdassa seksuaalinen turhautumisesi ja panetuksen määrä alkaa olla sitä luokkaa, että mielestäsi jo Simpsonit ovat hardcore pornoa.

- Kesän voi viettää ajamatta säärikarvoja. Kaikki ymmärtävät, ettei runsahko ruhosi vain taivu sellaiseen toimitukseen.

- Uuden ihmisen tuominen tähän maailmaan vaatii taakseen valtavan byrokratiakoneiston eikä tämä uusi ihminen voi tulla, elleivät kaikki paperiasiat ole kunnossa hyvissä ajoin ennen syntymää. Miten ihmeessä tuhat vuotta sitten ollaan voitu tuoda lapsia tähän maailmaan ilman kaikkea tätä paperisotaa? En ymmärrä.

- Koko maailma menee sekaisin, ellet ole käynyt kertaakaan neuvolassa, vaikka syynä on se, ettet ole tiennyt olevasi raskaana.

- Äitiyspakkauspäätökset tehdään puolessatoista tunnissa, vaikka muissa Kelan tekemissä päätöksissä kestää kuukausitolkulla.

Kuva: Dan Evans, Pixabay

- Imuroimisesta tulee yllättävän houkutteleva toimenpide siinä vaiheessa, kun se kielletään. Myös mattojen pesu käsin alkaa kummasti kiehtoa.

- Valmisruuan pyöriminen mikrossa tuottaa täysin uudenlaisia katseluelämyksiä. 

- Pizzaan voi kyllästyä! Perunat ja silli maistuvat yllättävän hyviltä siinä vaiheessa, kun olet syönyt kaksi viikkoa joko pakastepizzaa tai pizzaa kotiinkuljetuksella, koska kaupassakäynti ja kokkaaminen ovat kiellettyjä.

- Television tarjonta on nykyään sellaista, että näet jokaiselta kanavalta samat uusinnat noin sataan kertaan. Sarjoista, mistä olet nähnyt uusintojen uusinnat sataan kertaan jo vuonna 2005. Eikä tässä ole tippaakaan liioittelun makua. Valitettavasti.

- Telia-tv ei riitä tuomaan tarvittava määrä viihdettä elämään, vaan tarvitset välttämättä myös Netflix-tunnukset.

Kuva: Sebagee, Pixabay

- Silloin, kun sinä et saisi liikkua sohvalta mihinkään ja kaikki varteenotettavat koiravahdit ovat omilla reissuillaan pois kaupungista, juuri silloin koirasi saa ripulin ja alkaa oksentaa. Etkä sinä tietenkään saa viedä koiraa ulos etkä siivota oksennuksia lattialta. Ja koirahan ei tietenkään oksenna  eikä ripuloi lattialle, mistä se olisi suht helppoa siivota, vaan tietenkin matolle!

- Tytöille on olemassa huomattavasti enemmän kauniita ja omaperäisiä nimiä. Poikien nimien kanssa ei käytetä läheskään yhtä paljon mielikuvitusta ja pojille on olemassa muutenkin vähemmän nimivaihtoehtoja. Olemme siis saamassa pojan. Ehdottamani nimi Hadrianus ei saanut vauvan isältä kovinkaan innostunutta vastaanottoa.

- On täysin mahdollista saada kaikki tarvittava vauvakama ilman, että lähdet itse kaupoille. Siihen tarvitaan vain Facebook, jokin vauva- tai roskalavaryhmistä ja pari hyvää ystävää, joilla on ajokortti ja auto.

- Kesäloma voi kulua hitaasti! Aika matelee kuin etana sen sijaan, että se lentäisi kotkan lailla. Etenkin, kun sinulla ei ole lääkärin lupaa poistua kaupungista. Tai edes kotoasi. Tai edes siltä saakelin kotisohvalta.

Kuva: Sarah Richter, Pixabay

Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran, että minun Facebook-seinääni on mielenkiintoisempaa seurata kuin Kauniita ja rohkeita. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä hän tarkoitti tällä. Tämä elämä, mitä minä elän, tarjoaa kyllä sellaisia juonenkäänteitä, ettei kukaan kirjailija tällaisia keksisi. Kaiken lisäksi sillä hepulla, joka kirjoittaa minun elämäni käsikirjoitusta, on todella kummallinen ja kieroutunut huumorintaju.

Melkein jo pelottaa ajatella, mitä minun elämäni käsikirjoitus tuo eteeni seuraavassa luvussa. En tiedä, uskallanko edes kääntää sivua! Sen verran on ollut yllätyksiä täynnä tämä vuosi 2020, ettei tämä ihan heti pääse unohtumaan.

Kuva: Sohyun Park, Pixabay

Iso sydän isoille ammattilaisille

Tänään, kun suhailin taksilla pitkin sateista Tamperetta ruuhka-aikaan, minulla oli paljon aikaa ajatella. Ja aloin miettiä, missä ammateissa olevat ihmiset ansaitsevat kaikkein eniten kunnioitusta. Sellaisen oikein helvetin korkean hatunnoston. Tulin seuraavanlaiseen tulokseen:

1. Tampereen taksikuskit

Siis onko vittumaisempaa ammattia kuin ajaa taksia Tampereella? Ratikkatyömaata siellä, ratikkatyömaata täällä. Huomenna eri reitit kuin tänään. Navigaattori on yhtä hyödyllinen kapistus kuin venäläinen perseensuristin. Ikinä ei tiedä, mistä kohti pääsee ajamaan. Ja siihen päälle vielä vittumaiset asiakkaat. Ihan valtavan iso hatunnosto Tampereen taksikuskeille! Olette kovia. 

2. R-kioskin työntekijät

Suomen pätevimmät työntekijät ovat Ärrällä. Pitää hallita oman puodin tuotevalikoima ja kassa, Veikkauksen tuotteet ja laitteet, postin tuotteet ja laitteet, Matkahuollon tuotteet ja laitteet, Schenkerin tuotteet ja laitteet, passin luovutus, tuntea kaikki mahdolliset liittymät, pitää osata keittää hyvää kahvia ja vielä osata palvella asiakkaita hymyssä suin. Eipä olisi minusta naista moiseen hommaan!

3. Työterveyslääkärit

Pitää päivästä toiseen kuunnella tylsistyneiden työntekijöiden ruikutuksia ja yrityksiä saada sairauslomaa siksi, että varpaasta katkesi kynsi. Ei helvetti! Minulta hajoaisi kuuppa alta aikayksikön moisessa hommassa. Suuri sydän työterveyslääkäreille.

4. Minun psykiatrini

Tarvitseeko tätä edes selittää? Minun psykiatrini tarvitsee minun takiani oman psykiatrinsa. Toisaalta, minun takiani häneltä eivät ihan heti lopu työt, ja minun ansiostani hän pääsee kesällä matkustamaan Bora Boralle!

5. Oikojat

Siis kuka jumalauta haluaa ylipäätänsä edes hammaslääkäriksi? En voi ymmärtää, millaisen ihmisen unelma-ammatti on tuijottaa toisten hammaskalustoa. Hyi saatana. Mutta että vielä erikoistua oikomiseen! Juuri siihen, mitä kaikki inhoavat. En ole kuullut vielä kenenkään sanovan, että oikomishoito on kiva asia, ja suorastaan odottaa oikojalla käyntiä.

6. Laivasiivoojat

Millaista olisi siivota ihmisten oksennuksia vuorokaudesta toiseen? Ja vielä nälkäpalkalla. En halua edes kuvitella. Silti olen aina päässyt siistiin hyttiin, kun olen laivaan mennyt. Eli hattua ylös laivasiivoojille!

7. Pa... Eipäs muuten olekaan!

Meinasin ensin kirjoittaa tähän patologi, mutta sen jälkeen tajusin, että eihän se patologin ammatti niin kamala ja vaativa olekaan! Hänen asiakkaansa ovat kuolleita!!! Kukaan ei valita eikä narise mistään, eikä tarvitse miettiä asiakastyytyväisyyttä. Ainoana haasteena on se, ettet sekoita ruumiita keskenään. Jumalauta, mikä ihana autuus, olla töissä ruumishuoneen hiljaisuudessa! Hei, minä haluan patologiksi!

8. Club Marilynin järjestyksenvalvojat

Jos olet ikinä asunut Turussa, niin tiedät, mistä puhun. Se paikka on teinihelvetti suoraan pahimmista painajaisistasi. Edes Freddie Krueger ei suostuisi menemään sinne! En voi kuin ihailla niitä ihmisiä, jotka jaksavat viikosta ja vuodesta toiseen katsoa kännissä örveltäviä 18-vuotiaita. Voi helvetti, mikä duuni!

9. Muumimaailman näyttelijät

Kuvittele viime kesää. 35 astetta hellettä, ja sinun pitää pukeutua Muumipeikoksi. Tunkea hikinen ja nihkeä ruhosi sellaiseen jumalattomaan vaatteeseen. Sen jälkeen kävelet siinä tuskakuumassa puvussa tuntikausia ympäri Kailoa, ja kuuntelet pikkukakaroiden huutoa ja kitinää. Seisot siinä puvussasi miljoonan ihmisen valokuvattavana. Ja pissahädän iskiessä pääsetkin ihan helposti vessaan sen mahtipontisen pukusi kanssa. En tekisi tuota hommaa! Iso peukku niille, jotka olitte viime kesänä Muumimaailmassa muumeja esittämässä.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä

10. Kasvatusalalla työskentelevät ihmiset

Me yritämme kasvattaa ja kouluttaa teidän räkänokkianne! Otamme vastaan huudot, haukut ja joskus jopa lyönnit. Käytämme kaiken vapaa-aikamme suunnitellen heille toimintaa. Yritämme jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja vähenevien resurssien kanssa taata heille laadukasta kasvatusta ja opetusta. Tappelemme teidän vanhempien kanssa ties mistä asioista, ja yritämme parhaamme mukaan pysyä kärryillä jatkuvasti vaihtuvista opseista. Ja ei, palkka ei todellakaan vastaa sitä työmäärää ja vastuuta, mikä meille kuuluu joka ikinen päivä. Opettajat alkavat kesäloman viimeisellä viikolla vasta palautua siitä stressistä, minkä he ovat keränneet kroppaansa kuluneen vuoden aikana.

Opekorkeakoulussa opiskelevat: Oletteko nyt ihan varma siitä, mitä teette? Olisiko vaikkapa hevostenhoitaja parempi ammatti? Hoidettavat ainakin ovat helpompia ja valittavat vähemmän.

PS. Kuvat teille tarjoaa Pixabay.

10 faktaa, mitä et todellakaan olisi halunnut tietää minun arjestani

Koska blogihaasteet ovat juuri nyt kuuminta hottia... Lieskat suorastaan leimahtavat takapuolesta, kun ajattelinkin näitä ihania haasteita!

Tervetuloa tutustumaan jokapäiväiseen arkeeni! Seuraava teksti sisältää 10 faktaa siitä arjesta, mitä minä elän joka päivä. Näitä faktoja et olisi todellakaan halunnut tietää, mutta itsepähän tämän tekstin luit, joten lällislää.

1. Asuminen

Asun Turussa, keskustan välittömässä läheisyydessä, kermapersealueen yhdessä kaikkein halutuimmasta taloyhtiöistä. Ikkunoista avautuisi Aurajoki, jos ikkunani nyt sattuisivat olemaan joelle päin. Mutta kun eivät ole, niin eivät avaudu jokinäkymät. Aurajoki on kuitenkin niin lähellä, että sen ihanan ripulinruskean veden pystyy suorastaan maistamaan. 

Helvetin hienon ja päheän kämppäni sisustus on sisustussuunnittelijan suunnittelema, ja ennen kuin kukaan miettii mielessään, olenko myynyt persettä saadakseni kasaan sellaiset rahat, että olen pystynyt maksamaan sisustussuunnittelijalle, niin vastaus on: En ole! Maksoin siitä suunnitelmasta 280 euroa, ja se sisälsi maalien koodit, litramäärät, tapettien koodit ja rullien määrät. Minun ei tarvinnut muuta tehdä kuin kävellä lappu kädessä rautakauppaan.

Ja kyllä! Kuulin, että selkäni takana oltiin ihan oikeasti ihmetelty, olenko myynyt persettä saadakseni sen sisustussuunnitelman. Erityisopettajan palkoilla kun ei sanojan mielestä voida sellaista suunnitelmaa kustantaa. Ihan hyvin voidaan, kun ei se suunnitelma tuon kalliimpi ole!

Minullapas on näin hienot keittiön tapetit! Sinullapas ei olekaan.

2. Työmatka

Työmatkaa minulla ei ole edes kilometriä. Kävelymatka töihin on noin 10 minuuttia, riippuen siitä, miten pääsen teiden ylitse. Minun kermaperseeni ei kuitenkaan jaksa kävellä niin tuhottoman pitkää matkaa, etenkään talvisin, joten menen työmatkani autolla, ja maksan parkkipaikasta työpaikallani.

Täydellisesti olkkarini sisustukseen sopiva Melina Mattilan maalaama taulu.

3. Kodin siisteys

Koska elämä on tarkoitettu elettäväksi, minulla ei riitä aikaa turhiin asioihin, kuten kodin siivoamiseen. Pyykit pestään siinä vaiheessa, kun puhtaita vaatteita ei enää ole, eikä ole rahaakaan ostaa niitä puhtaita vaatteita. Samoin tehdään astioille.

Ikkunat on viimeksi pesty kaksi vuotta sitten (ja sen kyllä huomaa). Imuroinnista ei ole niin hirveän pitkää aikaa. Oikeasti! Tavaroita jaksan joskus laittaa paikoilleen, mutta se into hyytyy yleensä aika nopeaan.

Miksi hemmetissä minä tuhlaisin aikaa johonkin rättirumbaan, kun voin tehdä jotain paljon mielekkäämpää ja hauskempaa, kuten istua sohvalla ja katsoa Modernia perhettä?

Scandic Stationin pieni alkuruokasalaatti. Ei todellakaan ollut PIENI.

4. Ruuanlaitto

Nautimme hyvästä ruuasta. Etenkin silloin, kun se on jonkun toisen tekemää. Valitettavasti erityisopettajan palkka ei riitä siihen, että söisimme joka päivä ravintolassa. Siksi meillä on jääkaapissa ja pakastimessa ruokaa. Valmisruokaa.

Minun suosikkiruokiini kuuluvat pakastepizzat, bataattiranskalaiset ja suklaajäätelö. Niillä elää oikein makoisasti. Töihin ostan lounaaksi yleensä jonkun valmissalaatin.

Miksi hemmetissä minä tuhlaisin aikaa johonkin ruokarumbaan, kun voin tehdä jotain paljon mielekkäämpää ja hauskempaa, kuten istua sohvalla ja surffata Facessa Äityleitä lukien?

Bataattiranet ovat ihan parhaita!

5. Kaupassa käyminen

Jatkuva riidan aihe, sillä minä en haluaisi käydä kaupassa ollenkaan. Kermaperseeni ei halua mennä vaeltamaan pitkin Prisman loputtomia käytäviä yhtä saatanan säilyketölkkiä etsien. Mieheni taas on eri mieltä. Jos minä saisin päättää, tekisimme kaikki ostokset K-market Puhakan kotiinkuljetusosastolla, netissä. Saisimme ruuat kotiovelle ilman, että tätä kermapersettä tarvitsee raahata mihinkään.

Kotiinkuljetus on sitä nykyaikaa!

Toinen Melina Mattilan maalaama taulu. Tilaamani työ lempirunostani, Korpista.

6. Karvoituksen hoito

Jos olet vähänkään lukenut blogiani, tiedät, että minä hikoilen suhteellisen runsaasti. Ja se hiki myöskin haisee! Todella naisellista, mutta minkäs minä sille itse mahdan? Vaihtaisin kyllä hikigeenini, jos se olisi mahdollista.

Tänä vuonna on naisten karvaisuus puhuttanut paljon. Saako nainen olla karvainen? Vitut minä toisten karvoista piittaan! Aivan yksi hemmetin hailea, onko juuri sinulla karvoja ja missä kohti ruhoasi. Ei karvoitus ihmisestä pahaa tee. Mutta minut se tekee aina vain haisevammaksi. Joten minä kyllä sheivaan.

7. Muu hygienia

Suihkussa käyn joka päivä, yleensä aamuisin. Töihin saatan mennä hiukset märkänä, sillä paksujen hiusteni kestää kuivua ihan helvetin kauan, jopa kuivaimella kuivattaessa. Märät hiukset eivät tee minusta paskaa opettajaa.

Ja koska sitä kerran ollaan kunnon kermaperseitä, niin minä en mitään halpisshampoota käytä, vaan helvetin kalliita, hienoja erikoisshampoita. Tällä hetkellä minulla on kierroksessa hamppushampoo sekä myös vuohenmaitoshampoo.

Myös saippuani on kermapersesaippuaa: Oliivi-sitruunaruoho-luomusaippuaa. Ja minun kuivakka norsunnahkaihoni kiittää!

Päivi Tasalan maalaama taulu eteisessä. Kyllä, minä satsaan taiteeseen kodissani!
Taide kaunistaa kodin kuin kodin.

8. Virallisten asioiden hoitaminen

Kyllä minä ne saan hoidettua. Sitten joskus ja jouluna. Yleensä se vaatii aika monta muistutusta ja pitkän ajan. Yhden puolen minuutin puhelun soittaminen voi viedä puoli vuotta. Etenkin, kun sitä motivaatiota ei ole kyseisen puhelun soittamiseen.

Ja jos sattuu käymään niin, ettei siihen puheluun vastata heti, asia jää hoitamatta vielä pidemmäksi aikaa. Joten jos minä soitan, VASTATKAA, PERKELE!

9. Aikataulutus
Niin, siis minullahan on se ADHD. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minä en hahmota aikaa enkä ajankäyttöä ollenkaan. Mikä taas johtaa siihen, että kalenterini on koko ajan buukattu täyteen kaikenlaista. Tuplabuukkauksia tulee aina vähän väliä, koska minä nyt vain olen tällainen harva-aivosoluinen yksilö. 

En ole saanut kuin vasta kolme burnouttia sen takia, että olen buukannut kalenterini liian piukkaan kaikkea mahdollista mielenkiintoista. Tässä on hyvin vielä aikaa ja tilaa neljännelle burnikselle!

Kermapersealueemme taloja. Ei omaa kotitaloani, tosin. Täältä en
muuttaisi mihinkään! Ihana, rauhallinen alue. Täältä en lähde kuin arkussa.

10. Vapaa-ajan vietto

Mikä helvetti on vapaa-aika? Ikinä moista termiä kuullutkaan! Pitää oikein kaivaa sanakirja esiin ja katsoa, mitä se tarkoittaa! 

Ahaa! Nyt selkeni. Wikipedia on hyvä keksintö. Tätä siis on vapaa-aika: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa-aika  

Eli minulla on vapaa-aikaa kerran vuodessa, Tuskan aikoihin. Ihan kivaa siis minun vapaa-ajan viettoni on. Tuskan aikoihin en tee palkkatyötä, en vapaaehtoistyötä, en opiskele, en ole vastuussa kodista, koirasta tai teinistä... Voisi viettää tuota vapaa-aikaa vähän useamminkin kuin vain kerran vuodessa!

Ei lomaa, eikä yhtään vituta

Vituttaa niin, ettei veri kierrä! Etelä-Suomen talviloma on alkanut, ja "kaikki" ovat jo viikonlopun aikana suunnanneet ties mihin lomakohteisiin. Facebook täyttyy jatkuvasti lomakuvista; etelän auringosta, vaaleista hiekkarannoista tai vaihtoehtoisesti lumisilta tuntureilta, lumilaudasta tai uusista suksista. Sen sijaan, että minä laittaisin Facebookiin valokuvia ihanalta ja rentouttavalta lomareissulta, minä istun Educariumilla kuluttamassa luentosalin penkkiä. 

Päivä alkoi käyttäytymisgenetiikan kurssilla klo 10 reikä reikä, mistä se jatkui sujuvasti monimuuttujamenetelmien kurssin aloitusluennolle. Sen jälkeen hieman soveltavaa evoluutiopsykologiaa ja kirsikkana kakun päällä vielä improvisaatiota. Päivä päättyy klo 18.

Huomenna, tiistaina, on tiedossa ensin vähän käyttäytymisgenetiikkaa ja sen jälkeen on laadullisen tutkimuksen kurssin aloitusluento. Turun yliopiston erityispedagogiikan laitos muistaa siis meitä opiskelijoita sijoittamalla kahden kurssin aloitusluennot juurikin talvilomaviikolle.

Yritän ajatella, että talviloma on ihan tylsä keksintö, ja minulla on täällä Educariumilla paljon mukavampaa kuin missään muualla. En edes haluaisi etelän hiekkarannalle, koska valkoinen viikinki-ihoni palaa kuitenkin heti. Haluan ennemmin olla täällä Educariumilla oppimassa tärkeitä asioita kausaalisista ja ei-kausaalisista yhteyksistä sekä monotsygoottisista ja ditsygoottisista kaksosista. Sitä paitsi, lomalla jossain ihanassa, lämpimässä paikassa saisin kuitenkin palovamman lisäksi auringonpistoksen, hepatiitin, ruokamyrkytyksen, malarian, ebolan, kupan, lapsen, kookospähkinän päähäni tai jotain muuta yhtä mukavaa. Täällä Educariumilla saan vain vitutuksen, enkä mitään varsinaisesti kovin vakavaa. Vitutus kyllä paranee heti, kun saa suklaata, mutta ebolasta ei parane Fazerin sinisellä. Niin!

Keskiviikkona, koska pidän silloin kuitenkin luentovapaan päivän, voisin tehdä jotain aivan ihanaa, kuten vaikka imuroida ja siivota kämpän. Puhdas ja siisti koti on paljon tyydyttävämpi asia kuin joku tylsä, valmiiksi siivottu hotellihuone jonkun saastuneen, sinisen meren rannalla. Torstaina pääsen sitten taas kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja evoluutiopsykologiasta. En minä olisikaan halunnut kierrellä missään kaupungeissa katsomassa nähtävyyksiä tai uida siellä saastuneessa meressä. Kyllä luennot ovat paljon parempi tapa viettää aikaa!

Kyllä kuivat luennot lomamatkan voittavat, joka kerta.

Listalla jedit, Ben-sedät ja rokkikukko

Pohdin, jälleen kerran, elämääni erilaisten listojen kautta. Kiitos joululahjaksi saamani kirjan, Elämäni listoina. Edellinen listauspostaus oli aika lailla syvällinen ja pohtiva. Jos tällä kerralla pysyttäisiin taas näissä vähän pinnallisemmissa. Ovat kuitenkin paljon helpompia listoja tehdä. Kas kummaa...

Ensimmäiseksi inhoamani kotityöt.

1. Tiskaaminen

2. Imurointi

3. Pyykkien pesu

4. Pyykkien viikkaus

5. Pölyjen pyyhintä

6. Lattioiden pesu

7. Ikkunoiden pesu

8. Pintojen pyyhkiminen

9. Roskien vienti

10. Tavaroiden laitto paikoilleen

Toki pidän puhtaasta ja siististä kodista, mutta vihaan itse siivoamista! Eikö se koti voisi puhdistua itsellään? No, teinin saan viemään roskat antamalla siitä rahaa. Mies hoitaa pyykkien viikkauksen ja astianpesukone tiskaaminen. Imuroida en voi, ainakaan kovin kauaa, sillä selkäni tulee imuroinnista todella äkkiä kipeäksi. Pitäisi joko saada toisenlainen pölynimuri tai sitten palkata kotisiivooja.

Toinen lista, suosikkijuomani.

1. Samppanja

2. Valkoviini

3. Punaviini

4. Kuiva omenasiideri

5. Frozen Fazerina

6. Tom Collins

7. Kermalikööri

8. Kaakao

9. Coca-cola

10. Omena-seljankukkatee

Itse asiassa, juon nykyisin todella vähän alkoholia verrattuna siihen, mitä olen joskus juonut. ADHD-lääkityksen aloittamisen jälkeen ei vain tee enää mieli. Mutta ei se silti sitä tarkoita, ettenkö pitäisi viinistä ja samppanjasta. En vain kittaa niitä kaksin käsin, enää.

Kolmanneksi, bravuurini keittiössä. 

1. Ranskalaiset ja kalapuikot

2. Riisi ja Uncle Ben's-kastike

3. Pasta ja Dolmio-kastike

4. Pizzaonline-tilaus

5. Pakastepizzan lämmitys

6. Sydän-riisipata koiralle

7. Kaurakeksit

8. Coca-colakakku

9. Päärynäpiirakka

10. Kasvislasagne

Teen todella harvoin itse ruokaa alust asti. Olen laiska enkä ole edes erityisen hyvä kokki. Arvostan kyllä hyvää ruokaa ja haluan syödä hyvää ruokaa! Sitä varten ovat ravintolat. Itse en saa mitään kummoista keittiössä aikaiseksi. Hyödynnän paljon valmista tai sitten teen jotain helppoa. Kasvislasagne on ainoa asia, mitä valmistan, ihan vain siksi, että se on ihan hemmetin hyvää. Jopa minun tekemänä.

Neljänneksi, suosikkiurheilulajini. Tämä yksinkertainen lista oli lopulta suhteellisen vaikea, sillä en katso urheilua ja selkävammani takia en juurikaan sitä harrasta. Lisäksi koululiikunta ja siitä saadut traumat ovat vieneet tiettyjen lajien kohdalta harrastamisen ilon jopa niin pahasti, että kiellän ne jopa lapseltani.

1. Potkunyrkkeily

2. Thai-nyrkkeily

3. Nyrkkeily

4. Rally-toko (varmana on urheilua, siinä tulee hiki!)

5. Tanssi

6. Koiratanssi

7. Tankotanssi

8. Kävely koiran kanssa

9. Jousiammunta (olen kokeillut pari kertaa ja se on hauskaa)

10. Uinti (en muuten välitä pahemmin, mutta auttaa särkevään selkään)

Antaisin mitä tahansa, jos voisin palata takaisin kehään, nyrkkeilyhanskat kädessä! Voi että, se olisi unelmien täyttymys.

Viides lista, entiset työpaikkani. No, laitetaas muutama, mitä muistan.

1. Auranlaakson kansalaisopisto

2. Kaarinan poliisilaitos

3. Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto

4. Rock-Rooster

5. Suomen asuntomessut

6. Lemminkäinen

7. Ruokavarasto

8. Eno-lehti

9. 6D-lehti

10. Bovallius-ammattiopisto

Todellakin, Bovalliuksen voi laskea kuuluvani entisiin työnantajiin, sillä Bovallius muuttui vuoden vaihteessa Spesiaksi! En todellakaan ole irtisanoutunut, mutta Bovalliuksen tie päättyi ja Spesian tie alkoi. En siis palaa opintovapaani jälkeen enää Bovalliukseen, vaan Spesiaan.

Kuudes ja tällä erää viimeinen lista: Supervoimat, jotka haluaisin itselleni.

1. Olla näkymätön

2. Hallita tuulta

3. Voida lentää

4. Mennä seinien läpi

5. Hallita ihmisten mieltä

6. Olla salamannopea

7. Nähdä tulevaisuuteen

8. Olla supervahva

9. Ulkonäön muuntamistaito

10. Eläinten kontrollointitaito

Pitäisikö liittyä jedien uskontoon, niin sen jälkeen voisin oppia hallitsemaan Voimaa, ja sitä kautta saada edes osan näistä ominaisuuksista itselleni? Vitsi vitsinä.

Ruuhka, stressi ja valitus - Niistä joulu tehty on!

Tämä on se aika vuodesta, jolloin Facebook täyttyy ihmisten valituksista. On niin hirveä kiire ja joka paikassa kamalat ruuhkat. Minä, jolla on muutenkin burnout, varmaankin kuolisin kaiken mahdollisen joulustressin alle, mikäli sellaista taakakseni ottaisin. Kieltäydyn ottamasta, ja olenkin jo vuosien ajan kehittänyt kaiken maailman kikkoja, millä säästää itseään joulustressiltä ja kauppojen ruuhkilta. Päätinpä ystävällisesti jakaa nämä minun pikku stressin- ja ruuhkansäästäjävinkkini myös teille.

Ihan ekaksi, tarvitseeko niihin kauppoihin mennä? Internet on pullollaan nettikauppoja! Kun tilaa mahdollisimman monta turhaa tavaraa samasta nettikaupasta, tulee säästettyä aikaa ja vaivaa, kun ne voi hakea samalla kertaa. Ja koska postissa on kuitenkin helvetinmoiset ruuhkat, kannattaa paketit tilata SmartPostiin. Jos SmartPostin lootat ovat täynnä, ainakin jossain päin Suomea posti kuljettaa silloin paketin kotiovelle asti!

Entäs ruuat? No, ne ruuatkin voi tilata netissä kotiinkuljetuksella. Minäkin tein tänä jouluna niin! K-kauppaan vain ruokatilaus, ja se tuotiin kotiovelle juuri sellaisena kuin sen laitoin menemään. Eikä tarvinnut jonotella missään hypermarkettien kassoilla ja etsiä epätoivoisesti parkkipaikkaa. Toinen vaihtoehto on Prisman tarjoama kauppakassi-palvelu: Ruuat tilataan netistä, Prisma pakkaa ne, ja käyt sen jälkeen hakemassa ne Prisman noutopisteestä. Ajat vain kaupalle ja takaisin. Sisälle asti ei tarvitse mennä tappelemaan mummojen kanssa siitä, kuka saa isoimman kinkun.

Lemmikkien ruuat saa myös tilattua netistä, suoraan kotiin. Ei tarvitse lähteä hirveässä lumimyräkässä ajelemaan lemmikkieläinkauppaan, koska Mustille ei ole puruluuta jouluksi ja Mirrin tonnikalapurkki unohtui ruokatilauksesta. Kaiken saa kätevästi netistä!

Okei. Netistä on tilattu lahjat. Ne pitää paketoida. Jossain paikoissa ne voi tilata valmiiksi paketoituna parin euron summaa vastaan. Tosin itselleni tulee mieleen vain pari lelu- ja kirjakauppaa, mitkä toimittavat valmiiksi paketoituja tuotteita. Muut joutuu sitten paketoimaan itse. Valitettavasti. 

Netistä on tilattu myös safkat. Ne pitäisi laittaa. Perunat pitäisi kuoria ja laatikot tehdä. Niin, tarvitseeko? Jos niitä hemmetin joululootia on pakko pöytään saada, voisiko ne ostaa valmiina? Saarioisten äidit osaavat tehdä ihan kelpo lootat joulupöytään. Säästää ihan pirun paljon aikaa ja vaivaa, kun kaiken ostaa niin valmiina kuin mahdollista. Ja tarvitseeko joka joulu syödä sitä perinteistä jouluruokaa yleensäkään? Meillä ei jouluruuasta edes pidä kukaan, joten meillä ei syödä mitään perinteistä suomalaista jouluruokaa. Viime vuonna me söimme canneloneja, tänä vuonna meillä on meksikolainen joulu nachopelteineen ja tacoineen.

Sitten päästään suosikkiaiheeseeni, joulusiivoukseen. Onko kaikki vaatekaapitkin pestävä ihan välttämättä? Eikö ihan imurointi riittäisi? Ja jos kaaos kotona häiritsee liikaa, niin miksei lähteä jouluksi kotoa pois! Tätä olen harrastanut monena jouluna. Kakara autoon ja nokka kohti "jotain". Yleensä olemme viettäneet joulun jossain kylpylässä. Ei tarvitse katsoa kodin kaaosta, ei tarvitse miettiä jouluruokia. Äärimmäisen kätevää ja säästää ihan hirveästi hermoja! Suosittelen lämpimästi.

Ja sitten ne hemmetin joulukierrokset jokaisen mummon, sedän, serkun, kummin, kaiman, koiranulkoiluttajan ja ties vielä kenen luona. Tämä oli lapsuuteni painajainen, kun menimme parhaimmillaan viiteen paikkaan yhden päivän aikana. Siinä oli rentous kaukana! Jokaisen luona ei tarvitse käydä. Voit kutsua heidät sinun luoksesi. Tai vaikka soittaa puhelun, jos ihan pakko on muistaa. Itseäni ei enää tässä vaiheessa hetkauta pätkääkään, jos joku mummon serkun kummin kaima loukkaantuu, kun en mennyt joulukylään. Haistakoon lanttulaatikon! Minä en tee mitään siksi, että minun on pakko. Minä teen siksi, että minä haluan. Ja ellen halua mennä kenenkään luo joulukylään, en mene.

Minulla ei ole tasan minkäänlaista stressiä joulusta. Tilasin teinille pari pakettia, netin kautta SmartPostiin, totta kai. Koira sai ison laatikon nameja ja leluja Peten koiratarvikkeelta, nekin SmartPostiin kuljetettuna. Tänään K-Puhakka kuljetti kotiimme jouluajan ruuat, eikä minun tarvinnut muuta tehdä kuin avata kuskille ovi. Siivottu ei ole, enkä välitä. Ihan sama, onko jouluna siistiä, kun ei täällä siistiä muutenkaan ole. Ja yhteen ainoaan kyläpaikkaan en aio mennä. Jos joku meitä kaipaa, niin meille saa tulla.

PS. TämäKIN blogitekstin kuvat tarjoaa Papunet. Kuvien tekijät ovat Elina Vanninen ja Sergio Palao.

Astetta paremmat neuvot

Eilen illalla (tai pikemminkin yöllä), kun yritin epätoivoisesti saada unen päästä kiinni, aloin ajatella kaikkia niitä superhyviä neuvoja, mitä minulle on annettu unettomuuden hoitoon. Neuvojille ei ole, tietenkään, tullut mieleen se, että olen kärsinyt uniongelmista vain vaivaiset 25 vuotta, joten eiköhän tuossa ajassa ole jo aika montaa eri kikkaa tullut kokeiltua.

Halusin jakaa teille parhaimmiston näistä hyvistä neuvoista. Olkaa niin hyvät!

1. Hanki pimennysverhot ja varmista, että huone on täysin pimeä! Valoisassa nukkuu huonommin.

• Ai, ihanko tosi? Minulla kun on tapana avata verhot ja sälekaihtimet ikkunan edestä, ja laittaa kattolampun lisäksi vielä sängyn päädyssä olevat valot päälle. Ihan vain varmuuden vuoksi. Eihän pimeässä voi nukkua, kun siellä voi olla mörköjä.

2. Sinä et liiku tarpeeksi! Kun lähdet reippaalle iltalenkille, uni tulee taatusti.

• Jaa, siitäkö se kiinni on? Meillä kun ei ole tapana tehdä iltalenkkejä koiran kanssa. Itse asiassa, me emme käy koiran kanssa ulkona ollenkaan! Nautimme suunnattomasti, kun saamme elää koiranpaskan hajussa. Ulkoilu on ollut täysin poissuljettua ajatuksenkin tasolla meidän taloudessa.

3. Älä mitään unilääkkeitä syö. Ne ovat myrkkyä! Sen sijaan, odota niin kauan, kunnes olet niin väsynyt, että nukahdat.

• Tässäpä oiva neuvo. Nukuin viimeksi kaksi kuukautta sitten. Onko se normaali odotusaika, vai pitääkö vielä odottaa pitkäkin aika, ennen kuin se nukahtaminen tulee?

4. En minä sinulle mitään unilääkkeitä kirjoita. Nuorelle ihmiselle. Harrasta seksiä! Se nukuttaa.

• Herra Tohtori, tämä oli kyllä kaikkien aikojen ehdottomasti parhain reseptilääke, minkä olen ikinä saanut! Kiitos tästä. Uni tulee taatusti paremmin, kun olen saanut köyriä kunnolla, ja vielä oikein lääkärin luvalla.

5. Olethan muistanut tuulettaa makuuhuoneen? Viileässä nukkuu paremmin!

• Meinaatko? Pitäisikö minun luopua niistä kolmesta varalämmittimestä, mitkä minulla huutavat makuuhuoneessa täysillä kesät, talvet? Hieman kyllä harmittaa, kun ovat nuo lämmittimet tulleet niin rakkaiksi tässä ajan myötä.

6. Älä pelaa iltaisin ollenkaan!

• Pelata? Ai niin, tarkoitat varmaan niitä konsolipelejä, mitä minulla ei ole ollenkaan! Vai viittasitko siihen Frozen Free Falliin, mikä minulla on kännykässä, ja mitä pelaan pari, kolme kertaa viikossa? No, siitähän nämä kaikki ongelmat varmasti johtuvatkin! Minäpä lopetan sen Frozen Free Fallin pelaamisen kokonaan, niin uniongelmat lakkaavat.

7. Vedä kännit, niin nukut paremmin.

• Tämä on melkein parempi neuvo kuin se seksineuvo! Melkein, muttei kuitenkaan. Mutta erinomainen idea! Kyllä, kiitos, ottaisin mansikkamargaritan ja sen jälkeen Long Island Ice Tean, tämän neuvojan laskuun, tietenkin. Mielellään krapulattomana, koska huomenna pitää mennä töihin.

8. Nouse ylös ja tee jotain muuta, ellei uni tule. Kokeile myöhemmin uudestaan nukkumista.

• Hmm. Aamuun mennessä kämppä kiiltelee puhtauttaan, kun siivoan joka ikinen kerta, kun en nukahdakaan. Tämähän oli loistava neuvo!