Hetki minun kengissäni

Onko joku ihmetellyt, miksi blogissa on ollut reilun viikon kestänyt tauko? No, tässäpä syy.

Viikko 1.

Maanantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä pääkirjastoon hakemaan pari kirjaa. Mene kirjastosta suoraan Kirjan talolle, sanataideohjaajakoulutukseen. Ole kotona klo 21.00 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Tiistai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan BioCityyn ja Tunne autismi-tapahtumaan. Edusta yhdistystäsi ja verkostoidu. Osta kaikkea kivaa, kuten esim. Mauri Mäyräkoira-painotuote. Ole kotona klo 19.30 ja syö päivän ensimmäinen kunnon ateria. Opiskele loppuilta.

Keskiviikko

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle digitaalisen oppimisen ja opettamisen projektipajaan. Mene sieltä suoraan viikottaiselle istunnolle. Mene käymään kotona sen verran, että haet koiran ja pakkaat koiralle mukaan palkkionamit. Vie koira hajutreeneihin. Tule kotiin klo 18.00 ja kirjoita koko ilta esseetä.

Torstai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle johdatus kirjoittamiseen -kurssin luovan tietokirjoittamisen työpajaan. Lähde ajoissa, jotta ehdit hakea kotoa miehen ja lähteä Logomoon keikalle. Tule kotiin klo 22.00 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Perjantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan koiranomi-koulutukseen. Ole kotona klo 21.30 ja kirjoita vielä vähän esseetä. Syö jämät siitä kolmioleivästä, mikä jäi syömättä päivän aikana.

Lauantai

Herää herätyskelloon. Lähde koiranomi-koulutukseen. Hae kaupasta evääksi kolmioleipä. Ole kotona klo 15.30. Ala opiskella. Tee diaesityksiä ja kirjoita esseetä. Saa jopa jotain valmistakin aikaiseksi.

Sunnuntai

Herää herätyskelloon. Lähde koiranomi-koulutukseen. Hae kaupasta evääksi kolmioleipä ja suklaata. Ole kotona klo 15.30. Jatka opiskelua siitä, mihin jäit eilen. Tajua loppuillasta, että huomisen työt ovat tekemättä ja saa paniikkikohtaus.

Viikko 2.

Maanantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Tule kotiin klo 15.00 ja opiskele koko loppuilta. 

Tiistai

Herää herätyskelloon. Lähde nuoren mielen ensiapu-koulutukseen, Auraan. Syö sentään kunnon lounas paikallisessa pizzeriassa. Lähde ajoissa takaisin Turkuun. Etsi epätoivoisesti parkkipaikkaa keskustasta ja mene Börsiin Esteetön lapsuus-hankkeen tapaamiseen. Syö siellä tarjottavia. Ole onnellinen, että olet kerrankin kunnolla ravittu. Tule kotiin klo 20.00. Rojahda sohvalle ja opiskele. Tee helvetin paska essee, mutta palauta se joka tapauksessa, koska et jaksa korjata sitä, etkä välitä arvosanasta paskaakaan enää tässä vaiheessa.

Keskiviikko

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle digitaalisen oppimisen ja opettamisen projektipajaan. Ole kotona jo klo 15.00 ja ihmettele, miksi olet näin aikaisin kotona. Opiskele loppuilta ja saa jopa palautettua nuoren mielen ensiapu-kurssin kaikki etätehtävät. Ole helvetin tyytyväinen itseesi.

Torstai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Ole kotona klo 14.30 ja leikkaa, liimaa ja laminoi koko ilta yhdessä aviomiehesi kanssa tulostamiasi tunnekortteja.

Perjantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Lähde töistä ajoissa, että ehdit palaveriin. Lähde palaverista ajoissa, että ehdit koiranomi-koulutukseen. Lähde koulutuksesta ajoissa, että ehdit The Horror-konserttiin Turun konserttitalolle. Tule kotiin klo 21.30 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Lauantai

Herää herätyskelloon. Lähde kirjamessuille, koska tämä on tasan ainoa hetki, kun voit siellä käydä. Käy paniikissa läpi kaikki osastot ja tyhjennä pari kojua kirjoista. Säästä helvetisti rahaa. Käväise ruokamessujen puolella ja osta hunajaa ja juustoja. Raahaa pienet ostoksesi selkä väärässä autolle ja toivo, ettei mies ota avioeroa, koska olet tuhlannut koko tulevan tilisi uusiin kirjoihin. Aja kotiin jumalatonta vauhtia, ole kotona klo 13.00. Pakkaa. Lähde rautatieasemalle. Juna lähtee klo 14.25 kohti Helsinkiä. Länsiterminaalissa on oltava klo 17.00. Ehdi juuri ja juuri paikalle. Ehdi juuri ja juuri klo 17.30 alkavaan buffet-ruokailuun. Syö itsesi ähkyyn ja mene hyttiin makaamaan. Vaihda kuteet ja lähde pämppäämään muiden ADHD-liiton vertaisosaajien kanssa.

Sunnuntai

Herää herätyskelloon. Totea hyttikaverillesi, ettet jaksa nousta etkä lähde aamiaiselle. Jatka nukkumista. Herää herätyskelloon toisen kerran klo 11.40. Nouse ylös ja freesaa. Mene auditorioon keskustelemaan myötätuntouupumuksesta. Mene sieltä syömään. Syö vähän vihreää ja paljon jälkkäriä. Mene ähkyssä tax freehen ja osta pieniä tuliaisia. Raahaudu junaan. Ole kotona klo 19.30 ja toivo, ettei tänään tarvitse enää syödä mitään. Totea, että huomiset tunnit ovat suunnittelematta ja päätä, että alat kirjoittaa blogitekstiä.

Viikko 3.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko: Herää herätyskelloon ja lähde töihin. Iltaisin on kivaa ohjelmaa tiedossa, ja paljon myös päällekkäistä tapahtumaa. Eritoten tiistaina, jolloin saa tehdä samanaikaisesti kolmea eri asiaa.

Torstaina ja perjantaina saa herätä herätyskelloon Tampereella ja kouluttautua sekä Lukilokin että eläinkoulutuksen parissa.

Lauantaina saa herätä herätyskelloon ja kouluttautua kirjallisuusterapian parissa Helsingissä.

Sunnuntaina saa herätä herätyskelloon ja lähteä itse kouluttamaan mielenterveyden ensiapu 1-kurssilaisia.

Elämä olisi ihan tylsää, ellei olisi mitään tekemistä. Ja jos elämästä puuttuisi se helvetin herätyskello!

PS. Koska minulla ei ole oikeasti aikaa lähteä kaivamaan kuvia kamerasta, tässä teille kuvia koiranpennuista Pixabayn ihmeellisen maailman syvyyksistä. Jälleen kerran. Olkaa hyvä!

Hevarittaren kämppäblogi: Värien ja koirankarvojen sinfoniaa

Oma koti kullan kallis. Ja näin se on myös Mäkisille. Tervetuloa blogisarjamme toiseen osaan, missä esittelemme todellisen elämän kotia, suoraan Aurajoen rannalta!

Satun kodikas opiskelunurkkaus on mukavan divaanisohvan päällä.

Ensimmäisenä on vuorossa koko kodin sydän, olohuone. Olohuoneessa yhdistyvät iloiset värit ja kauniit kuosit. Kaiken tämän peittää alleen pehmeä lapinkoiran karva, mikä antaa kotoisan säväyksen olohuoneen harmoniaan.

Ikkunoita koristavat Vallilan tummanlilat kelohonkaverhot. Olohuoneen suuri lattiamatto oli alkuaan samaa värimaailmaa, mutta nyt sen väriksi on vaihtunut lapinkoiranruskea. Isolla Kodin Ykkösestä hankitulla divaanisohvalla on Satun oma opiskelupiste. Sohvan divaaniosan koristavat paksut kirja- ja muistiinpanopinot. Lukulamppu tuo valoa ja eloa sohvan tummuuteen. Pehmoinen pöllöviltti lämmittää talven pimeinä iltoina opiskelevaa Satua.

Nojatuoleille on löydetty monipuolista käyttöä.

Olohuoneen kaksi nojatuolia seisovat ylväinä sohvan vierustassa. Toinen nojatuoleista toimii Satun vaatetelineenä. Nojatuolille on kätevä kerätä vaatteita, mitä voi vielä käyttää yhden kerran. Siitä ne löytää helpommin ja nopeammin kuin sekaisesta vaatekaapista.

Nojatuolin takana kohoaa ylväs kirjahyllyrykelmä. Satu rakastaa kirjoja, ja sen kyllä huomaa. Olohuoneen pitkällä seinällä on toinen kirjahylly, täynnä upeita kirjoja. Kaikki kodin kirjahyllyt ovat Ikean taattua laatua ja Satun omin pikkukäsin kokoamat. 

Satun rakkaus kirjoihin näkyy asunnossa.

Virkistävänä yksityiskohtana olohuoneessa on pyykkiteline tuomassa puhtaiden pyykkien raikasta tuoksua kodin sydämeen.

Eteisen kuosit sopivat yhteen olohuoneen kanssa.

Eteisen värit ja kuosit sointuvat kauniisti olohuoneen kanssa yhteen. Kaunis lila sävy seinillä on sisustussuunnittelijan suunnittelema ja Satun itse maalaama. Eteisen lattian peittävät myös Vallilan tummanlilat kelohonkakuviot. Sama kaunis kuosi tuo jatkuvuutta asuntoon.

Pienuudestaan huolimatta eteinen toimii erinomaisena säilytystilana tavaroille. Eteisen nurkassa olevan Ikean harmaan lipaston päälle on kätevä kerätä tavaraa, samoin Ikeasta ostetut puulaatikot odottavat hetkeä, jolloin Satu saisi vietyä ne töihin maalattaviksi.

Lisää säilytystilaa on löydetty lipaston päältä.

Kylpyhuoneen ovessa roikkuvat pyyheliinat ovat eteisen väripilkku, ja tuovat kodikkuutta kapeaan tilaan.

Teini on itse saanut valita huoneensa värit ja kuosit.

Teinin huoneen on suunnitellut teini itse. Kirkkaan vihreät seinät symboloivat luontoa ja kesäistä kukkaketoa. Seinässä oleva syvennös on maalattu liitutaulumaalilla. Kirjahylly, työpöytä, tuoli ja vaatekaappi ovat Ikeasta, sänky kaikkine lisävarusteineen on Kodin ykkösestä ja lahjakkaan nuoren naisen soittimet on hankittu musiikkiliikkeistä ympäri maailmaa.

Myös teinin huoneen verhot ovat Vallilan kuosia. Ne ovat Lauri Tähkän suunnittelemat Lintukoto-verhot. Satua hävetti verhojen osto niin paljon, että hänen oli pakko tilata ne verkkokaupasta. Ihan vain siksi, ettei kukaan näkisi häntä Lauri Tähkän suunnittelemien verhojen kanssa. Teinin mielipidettä kuitenkin kuunneltiin, ja hän sai haluamansa verhot.

Teinin hollantilaiset juuret näkyvät huoneessa.

Teinin huone on kodin siistein huone. Siellä on vain muutamia epämääräisiä tavaroita lattialla, kuten treenikassi ja hieltä haisevat kiipeilykengät. Nämä pienet epämääräisyydet tuovat elämän sävähdyksiä muuten niin siistiin huoneeseen. Samoin teinin liitutauluseinällä lukevat sanat muistuttavat kauniisti teiniä hänen hollantilaisista sukujuuristaan.

Tässä sarjamme ensimmäinen kotiesittely! Mikäli haluat saada juuri sinun kotisi esiteltyä sellaisena kuin se on, ota yhteyttä. Tulemme mielellämme esittelemään juuri sinun yksilölliset sisustusratkaisusi.

Mukavalla sängyllä on myös pöllöviltti.

Hevarittaren kämppäblogi: Suloista sekamelskaa ripulinruskean Aurajoen rannalla

Käsi pystyyn, kuka lukee sisustuslehtiä! Myönnän, selailen niitä ihan vain huvikseni, yleensä silloin, kun istun jossain odottamassa omaa vuoroani. Kuten vaikka työterveyslääkärissä. Eipä siellä yleensä hirveästi mielenkiintoista luettavaa ole, mutta kuvat ovat kauniita ja niitä on mukava katsella.

Kaksi asiaa näissä lehdissä kuitenkin ärsyttää. Ensimmäinen asia on se, että joka ikinen koti on täydellinen. Ei yhtä ainoaa tavaraa väärässä paikassa, ei yhtä ainoaa pölyhiukkasta, ei todellisen elämän jälkiä missään. Perheessä, missä on kymmenkunta kakaraa, on aina kaikki tavarat ojennuksessa. Juu, niin varmaan onkin! Ja lehmät lentävät.

Kuva: Askon esimerkkisisustus

Toinen asia on se, että joka ikinen koti on joku upea satulinna, missä asuu onnellinen johtajapariskunta. Kumpikin osapuoli on jonkin tason johtaja tai päällikkö titteliltään. On oma ranta ja oma laituri, vaikka asutaankin Helsingin keskustassa. Kenellä tavallisella pulliaisella on varaa omaan rantaan suuren kaupungin keskustassa? Ja niihin upeisiin design-huonekaluihin, mitä näiden johtaja-päälliköiden kodit ovat pullollaan? 

Missä ovat lähihoitajien lähiörivitalokodit? Missä ovat kirppislöydöillä varustetut vuokra-asunnot? Missä on TODELLINEN elämä? Ei ainakaan näissä lehdissä. Ehkä se todellinen elämä on sen verran rumaa ja sotkuista, ettei siitä saa kauniita ja edustavia kuvia lehtiin.

Ja koska minähän rakastan olla erilainen sanan kaikissa merkityksissä, niin tänään minä teen erilaisen kotiesittelyn. Esittelen teille minun kotini juuri siinä kaikessa sotkussaan ja tavanomaisuudessaan, missä se normaalistikin on. Tehkääpä oikein helvetin hyvin!

Kuva: Kannustalon esimerkkisisustus

Koti joen rannalla

Ripulinruskea Aurajoki ja sen ylitse lipuva Föri. Tästä, kun katsot ihan vähän kaakkoon päin, näet 50-luvulla rakennetun, tyylikkään kerrostalokompleksin. 

Yksi ikkunapari on oudon tahnan peitossa. Tahna on tarttunut puista, mitkä koristivat pihaa ennen kuin ne kaadettiin. Huoneiston asukkaat eivät kuitenkaan ole saaneet vielä ikkunoita pestyä kovasta yrityksestä huolimatta. Mennään katsomaan, millaista tuolla tahnaisten ikkunoiden sisällä lienee.

Vallilan Aurajoki-verhot tuovat turkulaista tunnelmaa
ja väriä makuuhuoneeseen.

Tässä upeassa kerrostalokolmiossa asuvat Mäkiset. Satu on johtava vieraiden kielten ja äidinkielen erityisopettaja, ja hänen aviomiehensä on yritysmaailman suurimpia päälliköitä, Mäkisen pajan perustaja ja toimitusjohtaja. Perheeseen kuuluu lisäksi Satun teini-iässä oleva tytär ja perheen koira, Kauno.

Viihtyisän asunnon sisustuksessa on käytetty aikaa, harkintaa ja ammattiapua. Kaikki värit ja kuosit sopivat yhteen muodostaen harmonisen ja tunnelmallisen kokonaisuuden. Kodin jokaisella tavaralla on oma paikkansa, vaikka tavarat harvoin omilla paikoillaan ovat.

Satun pehmoleluille ei keksitty muuta paikkaa kuin ikkunalauta.

Pientä ja suloista keittiössä

Pieneen, mutta suloiseen keittiöön on saatu lisätilaa valitsemalla pyöreä pöytä. Iskun Salt and Pepper-malliston tuolit ja pöytä saatiin hyvään hintaan, kun sisustussuunnittelija onnistui tinkaamaan jo alennetusta hinnasta vielä 20 % pois. Keittiön upea tapetti on RTV:n tilaustuote, ja kaakelit hankittiin Pukkilasta. 

Matto sopii hyvin yhteen tapeteiden kanssa.

Vallilan Kelohonka-matto on valittu sopimaan tapetin kuosiin.

Koska pyöreä pöytä toi paljon lisätilaa keittiöön, on nurkissa ylimääräistä tilaa. Tämä tyhjä tila on hyvä täyttää vaikkapa koiranruokasäkeillä ja muovikasseilla, missä on tyhjiä muovipulloja. Ruokasäkit ja muovikassit tuovat väriä ja raikkautta keittiön ilmeeseen.

Seksikkyyttä makuuhuoneeseen

Seksikäs makuuhuone on Sadun ylpeys. RTV:n upea tapetti on tapetoitu vaakatasoon tuoden tilan tuntua. Iskusta ostettu muhkea jenkkisänky, Tom of Finlandin lakanat ja suomenlapinkoiran karvat tuovat mielenkiintoiset ja tapahtumarikkaat painajaisunet joka yö. Tapeteihin täydellisesti sopiva sängyn pääty hankittiin Unikulmasta. Yöpöydät ovat samaa sarjaa sängyn päädyn kanssa, ja yöpöytien päälle onkin kätevä kerätä papereita ja likaisia sukkia.

Tom of Finlandin lakanoissa, koirankarvojen keskellä, saa hyvät yöunet.

Makuuhuoneen piristävät vaatekaapin peiliovet. Nämä erittäin epäkäytännölliset ovet eivät avaudu kokonaan tehden vaatteiden kaappiin laitosta mukavan haastavaa puuhaa. Lisäksi peilistä on hauska katsella itseään kesken naimatouhujen. 

Ikkunoihin löydettiin pitkällisen etsinnän jälkeen Vallilan Aurajokiverhot multivärissä. Satu joutui tilaamaan verhot Vaasasta saakka, mutta verhot olivat kovan etsimistyön ja pitkällisen odotuksen arvoiset. Ihana 50-luvun kivinen ikkunalauta on koristeltu suloisilla pehmoleluilla.

Peiliovien kautta on helppo arvioida, onko asento oikea.

Pieneen tilaan mahtuu paljon

Parvekkeelta avautuu henkeä salpaava näkymä kiviselle takapihalle ja roskiskatokseen. Pieni, mutta kotoisa parveke on Satulle kuin toinen olohuone. Täällä hän viettää paljon aikaa hengittäen raikasta kaupunki-ilmaa filtterin läpi, saaden samalla tervaa keuhkoihinsa.

Kaunis ja herkkä parvekekalusto on ostettu Biltemasta. Parvekkeen lattialla on myös koiran yksi hajuradoista. Se on jäänyt koristamaan parvekkeen lattiaa erään hajutreenin jälkeen. Parvekkeen nurkassa on tyttären vanha ja ruostunut potkulauta tuomassa väriä ja tunnelmaa.

Parvekkeen pirteyttä.

Pöydän päällä olevat tumppiroskikset vaihtuvat säännöllisesti, ja tuovat oman elegantin säväyksensä parvekkeen herkkään idylliin.

Mutta miltä näyttääkään olohuoneessa, teinin huoneessa, eteisessä ja kylpyhuoneessa? Tätä jännitysnäytelmää joudutte odottamaan hetken aikaa. Kohtaamme siis hyvin pian, kun sarjamme Hevarittaren kämppäblogi jatkuu!

Lapinkoira on helppo kouluttaa, ne sanos...

Innokkaat kurssilaiset. Tai no, minä enemmän innoissani kuin Kauno.

Kaksi päivää koulutusta takana. Jirka Vierimaan vireenhallintakoulutusta. Meidän suloinen herra Villahousu - kaksi vuotta ja kaksi pallia - näytti taas, miten lapinkoiraa koulutetaan.

Kauno on maailman paras koira. Maailman ihanin ja rakkain pieni otus. Ja samalla kaikkein jästipäisin olento, mitä tämä maapallo on ikinä päällään kantanut. Jirkan sanoin: "Lapinkoirilla on kokonaan oma sielunelämänsä". Tämän allekirjoitan kyllä aivan täysin!

"Onks pakko AINA kuvata?"

Meidän ongelmamme vireenhallinnan kanssa on tämä: Kotona Kauno on oikeastaan koko ajan ylivirittyneessä tilassa, kun sitten taas treeneissä hänen viretilansa laskee, ja hän menee nurkkaan loikoilemaan, eikä tee mitään, vaikka minä heiluttaisin minkälaista namia herran kirsun edessä. Eli meidän koiran vire on aivan täysin takaperoinen. Silloin, kun saisi olla rento, meidän koiralla on kortisolit taivaissa. Silloin, kun saisi painella nuppi viidentenä tassuna, meidän herra Villahousu heittäytyy selälleen, alkaa pelleillä ja tekee kaikkea muuta paitsi työtä käskettyä.

Ja niin kävi näidenkin kahden päivän aikana. Ensimmäisenä koulutuspäivänä Kauno sai yleisön nauramaan useammin kuin Ismo Leikola keikoillaan. Jirka totesikin, että Kaunolla on todella suuri persoona. Tästä olen Kaunon emäntänä erittäin samaa mieltä. Suurempaa ja mielenkiintoisempaa persoonaa en tiedä, edes ihmisten joukosta.

Kauno vain kieriskeli ruohikolla, kintut taivasta kohden, kieli roikkuen. Minä näin sieluni silmin, miten Kauno mielessään lällätteli minulle. Ja minä seisoin vieressä kananami kourassa ja taivastelin, kun koira on taaskin rikki eikä toimi. Ja yleisöllä oli hauskaa.

Toisena koulutuspäivänä Kauno toimi vähän paremmin, kunnes hänen mielestään harjoitus muuttui ihan tylsäksi, ja hän alkoi laiduntaa makoisan ja tuoreen näköistä nurmikkoa. Sen jälkeen en saanut häneen enää minkäänlaista eloa kananamin kanssa. Olisi varmaan pitänyt yrittää ruohonkorrella. Se olisi ehkä auttanut.

Punaviinimarjoja poimimassa. Kesken koulutuspäivän.

Kauno on niin uskomattoman pässi, äärimmäisen valikoiva, kyllästyy toistoihin nopeasti ja kun hän jämähtää, hän sitten jämähtää. Minkään valtakunnan kisaaminen tuollaisen pässin kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Toisaalta, Kauno on huippunopea oppimaan silloin, kun herra sattuu olemaan sillä päällä, että treenit maistuvat. Suuri älykkyys tuo mukanaan vielä suuremman pässinpäisyyden.

Jos joku vielä tulee sanomaan minulle, että lapinkoiraa on todella helppo kouluttaa, niin saa tulla meille ja yrittää kouluttaa tuota meidän villahoususankaria sellaisena päivänä, kun herralle ei koulutus maistu. Toivotan mitä suurinta onnea.

PS. Suosittelen todella lämpimästi Jirkan koulutuksia! Sen lisäksi, että Jirka on erittäin hauska ja huumorintajuinen kouluttaja, hänellä on aivan uskomaton tatsi eläimiin ja niiden sielunmaailmaan.

Kaksi vuotta karvaa, kuolaa ja rakkautta

Ensimmäinen kuva Kaunosta, juuri ennen lähtöä ikiomaan kotiin.

Tasan kaksi vuotta sitten, näihin kellonaikoihin, kämpässämme kävi kova nuuskutus. Pieni hauvavauva haisteli ympäriinsä tutkien joka paikan ja maistaen kaikkea, mitään eteensä sattui saamaan. Tasan kaksi vuotta sitten meille kotiutui Kauno, pikkuruinen lapinkoira, jolla ei vielä ollut omaa kotia.

Kaksi vuotta olen saanut olla onnellinen koiranomistaja. Kaksi vuotta olen saanut kokea ihanan karvakuonon aitoa ystävyyttä ja rajatonta rakkautta.

Kahden vuoden ajan minua on tultu iloisena ovelle vastaan. Kahden vuoden ajan minua on tervehditty häntä heiluen. Kaksi vuotta kodissamme on asunut perheenjäsen, jonka olen aina kokenut puuttuvan meiltä. Kahden vuoden ajan meiltä ei ole puuttunut mitään.

Kaksi vuotta karvaisia mattoja, vaatteita, nojatuoleja ja sohvia. Kaksi vuotta kuraisia tassunjälkiä vaatteissa ja matoilla. Kaksi vuotta kuolaa ja piilotettuja luita ympäri asuntoa. Kaksi vuotta "räjähtäneitä" pehmoleluja, joiden täytteitä saan kerätä.

Kaksi ihanaa vuotta! Kaksi vuotta, joista en vaihtaisi päivääkään pois. Kaksi elämäni onnellisinta vuotta.

Kaksi vuotta, jonka aikana olen jokaisena päivänä kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin soittaa sen superjännittävän puhelun ja lähteä ajamaan 150 km kohti tuntematonta osoitetta. Kaksi vuotta olen kiittänyt itseäni siitä, että "lähdin vain katsomaan" koiranpentua. Ilman tuota puhelua ja ilta-ajelua olisin menettänyt jotain elämää suurempaa. Olisin menettänyt mahdollisuuden saada perheemme jäseneksi maailman parhaimman koiran.

Kaksi vuotta maailman ihanimman koiran äitinä. En olisi parempaa voinut elämältä toivoa! Olen onnellinen.

Kauno tänään, lahjaksi saatu viilennysliivi yllään.

Asiaa koirista, koiran hankkimisesta ja pentutehtaiden välttämisestä

Koirien hankinta on puhuttanut paljon viime aikoina. Etenkin kaksi asiaa ovat olleet mediassa esillä: 1) pentutehtaat, ja 2) lemmikkien huono kohtelu. Haluanpa tuoda oman korteni kekoon tämän asian osalta.

Minun rakas Kaunoni odottamassa omaa vuoroaan nose work-tunnilla.

Miksi haluat koiran?

Koiranpennut ovat valtavan suloisia ja ihania. Kaikki haluavat koiranpennun! Ennen kuin menet hankkimaan pennun, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

1) Miksi haluan koiran?

2) Onko elämässäni tilaa koiralle juuri nyt?

3) Onko minulla varaa koiraan?

4) Onko minulla aikaa koiralle?

Mikä on syy sille, että haluat koiran? Onko tarkoituksenasi laihduttaa, ja haluat jonkun, ketä pakottaa sinut kolmesti päivässä ulos lenkille? Jos tämä on syy, unohda se koiran hankinta saman tien. Haluatko elämääsi rakkaan ystävän ja perheenjäsenen, josta haluat pitää huolta koko sen eliniän ajan? Ei kun koiraa etsimään!

Kauno rakastaa pusikoissa juoksemista. Ja emäntä rakastaa punkkitarkastuksia.

Mikä on elämässäsi juuri nyt tärkeintä? Onko se matkustelu ja festareilla ravaaminen? Sitten ei kannata ottaa koiraa. Koira vaatii aikaasi, ja se vaatii sitä PALJON. Kaiken huipuksi, koira vaatii aikaasi usean vuoden ajan. Varaudu siihen, että olet "kiinni" koirassa vähintään sen 10 vuotta, toivon mukaan vielä kauemminkin.

Se kaikista suloisinkin pentu vaatii koulutusta ja ulkoilutusta. Ellei pentua jaksa kouluttaa ja ulkoiluttaa, se tulee tuhoamaan kenkäsi, talosi ja järkesi. Ei ole pennun syy, ellei sitä kouluteta ja opeteta, vaan kouluttamatta jättäminen on aina omistajan syy. Pennun rankaisu siitä, ettei omistaja ole viitsinyt, tarkoittaa minun silmissäni sitä, ettei kyseinen ihminen ole ansainnut koiran ystävyyttä ja rakkautta.

Koiran ylläpito maksaa rahaa. Ei sen koiran tarvitse gourmet-ruokaa syödä joka päivä, mutta se halvinkin ruoka kuitenkin maksaa rahaa. Samoin eläinlääkärimaksut ovat tätä nykyä aivan järkyttävät. Onko sinulla varmasti varaa tähän kaikkeen? Jos on, niin hyvä. Ellei sinulla ole mahdollisuutta saada omalle lautasellesikaan muuta kuin kaurapuuroa päivästä toiseen, kannattaa miettiä kahdesti, onko juuri nyt oikea aika koiralle.

Kaunon lempiharrastus on hajutyöskentely.

Rekisteröity rotupentu luotettavalta kasvattajalta

Jos olet varma, että juuri nyt on oikea aika koiralle, on aika tehdä se osuus, jolloin vältät pentutehtailijoita. Se on yllättävän helppoa pienellä maalaisjärjen käytöllä. Minä olen ostanut rekisteröidyn rotukoiran Facebook-ilmoituksen perusteella, ja sain terveen koiran, jolla on hyvät sukutaustat. Miten tein sen?

Kun näin ilmoituksen, ihan ensimmäisenä tarkistin, onko kennelillä omaa nettisivua. Olihan sillä! Nettisivuilta löytyivät tasan samat tiedot kuin ilmoituksestakin: Kasvattajien nimet, puhelinnumerot, osoitteet jne. Sen jälkeen vilkaisin Kennelliiton sivuja. Kappas, myös sieltä löytyi kyseinen kasvattaja rekisteröitynä Kennelliittoon, ja edelleenkin myös Kennelliitolla oli samat yhteystiedot kuin ilmoituksessa oli. Pentue oli rekisteröitynä Kennelliiton sivuilla. Kun olin selvittänyt nämä tiedot, otin puhelimen kauniiseen käteen, ja soitin ilmoituksen puhelinnumeroon.

Ihan ensiksi kasvattaja esitteli koiran. Sen jälkeen hän kyseli MINUN taustaani. Miksi olen hankkimassa koiraa, millaisessa talossa asun, voinko tarjota koiralle tarpeeksi liikuntaa ja suotuisat elinolosuhteet. Kunnollinen kasvattaja on AINA kiinnostunut siitä, millaiseen kotiin pentu annetaan.

Koirapuisto on Kaunolle tärkeä paikka.

Tämän pienen "haastattelun" jälkeen meidät kutsuttiin käymään kasvattajan luona, heidän kotonaan. Samalla näkisimme myös pennun emon. Vasta ihan viimeisenä mainittiin hinta.

Kun pääsimme perille kasvattajille, vastaan tuli kymmenkunta karvaturria. Ilmoituksen pentu ei todellakaan ollut talon ainoa koira! Kaikki koirat olivat sosiaalisia, hyvinvoivia ja pennut leikkisiä ja uteliaita. Päätöksen teko ei tämän jälkeen ollut enää vaikeaa, ja pentu lähti mukaamme.

Toki hinta kirveli kukkaroa, mutta rekisteröidystä pennusta pitää maksaa! Jos joku tarjoaa rekisteröityä rotupentua kahteensataan euroon, pitää hälytyskellojen alkaa soida saman tien. Rodusta riippuen, hinta on sen tuhannen euroa, vähintään. Tällä rahalla ostat sekä terveen pennun että kasvattajien tuen ja tietotaidon. Hyvät kasvattajat auttavat sinua taatusti koirankasvatustyössäsi!

Pähkinänkuoressa siis, rekisteröity rotupentu maksaa aina kunnon summan rahaa, pentue löytyy Kennelliiton nettisivuilta ja kasvattaja kutsuu sinut kotiinsa katsomaan pentua. Halpa rotukoira, joka luovutetaan torin kulmalla, on taatusti pentutehtailun tulosta.

Rekisteröityjen kasvattajien tiedot on todella helppo löytää ystävämme Googlen avulla tätä nykyä. Tiedot eivät ole valtion salaisuuksia, ja myös rotujärjestöt auttavat mielellään. Minulla ei mennyt montaa minuuttia, kun kaivoin kasvattajasta tiedot esiin. Ei mene taatusti sinultakaan! Ja tällä pienellä etukäteistyöllä varmistat sen, että todellakin saat sitä, mitä tilaat.

Älä pelkää kodinvaihtajaa

Rekisteröidyt rotupennut eivät ole ainoita koiria maailmassa. Myös eläinsuojeluyhdistykset palvelevat! Sieltä haettu koira ei maksa niin paljoa, mutta tiedät varmasti, että tuet juuri tämän yhdistyksen tekemää hyvää työtä, etkä pentutehtailua.

Yhdistyksessä osataan myös kertoa eläimestä ja voitte yhdessä pohtia, millainen koira sopii juuri sinun kotiisi. 

Entä sitten kaverin kaveri, joka joutuu luopumaan Turresta, koska allergia? No, kysypä ihan suoraan kaveriltasi, millainen ihminen tämä kaverin kaveri on. Voiko häneen luottaa? Onko koira hyvin hoidettu? Onko hän taatusti oikealla asialla? Ei ole mitenkään outoa esittää tällaisia kysymyksiä tilanteessa, missä ollaan antamassa kotia koiralle. Ennemmin kysyy monta turhaa ja tyhmää kysymystä kuin liian vähän kysymyksiä, ja tulee huijatuksi.

Koirissa on eroja

Äläkä unohda sitä tärkeintä, eli rotuominaisuuksia! Jos asut kerrostaloyksiössä kaupungin keskustassa, haluatko varmasti ottaa paljon liikuntaa tarvitsevan vetokoiran, kuten vaikka malamuutin? Tai vaihtoehtoisesti, haluatko ottaa englanninbulldogin aktiiviseksi kaveriksi erilaisiin harrastuksiin? Tuskinpa. Vääränlainen koira vääränlaisessa kodissa tietää ongelmia.

Kaikki koirarodut eivät ole sopivia lapsiperheisiin, eikä kaikista koiraroduista tule hyviä vahtikoiria. Monet koirarodut ovat sopivia kerrostaloasumiseen, mutta sitten taas on niitä rotuja, mitä ei voi missään tapauksessa suositella kerrostaloon, edes siinä tapauksessa, että perhe on aktiivinen noin muuten. Mikä rotu sopii juuri sinulle? Esim. Hankikoira-sivusto auttaa tässä asiassa. 

Kauno kuskausvuorossa.

Minun rotuni on suomenlapinkoira. Parasta juuri minun rodussani on sen sopeutuvaisuus ja ystävällisyys. Suomenlapinkoira on kaikkien kaveri, myös pienten lasten. Tämä rotu sopii monenlaiseen ympäristöön, myös kerrostaloon, mutta kaipaa toki runsaasti liikuntaa. Lappari on kiva harrastuskaveri ja sopii kaikenlaiseen harrastukseen sen mukaan, mikä koiraa itseään kiinnostaa. Turkki on helppohoitoinen, ja talvella koira ei todellakaan tarvitse vaatetusta! Suomenlapinkoira pärjää missä tahansa pakkasessa. Helppo kouluttaa ja todella älykäs. Terve ja pitkäikäinen rotu, Suomessa hyvin yleinen ("ylläripylläri", kun on kerran suomalainen rotu) ja rekisteröityjä kasvattajia on runsaasti. Kaunis ulkonäkökään ei ole mitenkään miinuspuolena, vaikkei koiraa ulkonäön takia ostetakaan.

Miten niin harrastus, mikä koiraa itseään kiinnostaa? No siksi, että tämä rotu on yksi perhanan pässi! Ellei kiinnosta, niin sitten koira ei taatusti tee. Jästipäisempää rotua saa hakea. Vahtikoirana erinomainen, mutta haukkuherkkyys tulee esiin kaikissa tilanteissa, myös niissä, jolloin sitä vahtimista ei niinkään tarvitsisi. Vaatii ehdottomasti vähintään peruskouluttamisen! Muuten hommasta ei tule mitään, ja koira vie omistajaansa kuin pässiä narussa. Aikamoinen velmuilija ja teini-ikäisenä käyttäytyy kuin pahainen pikkukakara. Ei ole tippaakaan miellyttämishalua, ellei sitten miellytä itseään. Omistajan miellyttäminen ei kiinnosta. En silti vaihtaisi rotua!

Hajuerottelua parvekkeella.

Kysyttävää?

Jos on jotain kysyttävää liittyen koiran hankkimiseen, niin avaa suusi ja kysy! Ota selvää! Älä innostu halvasta hinnasta. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei taatusti ole totta. Harkitse ja harkitse vielä toisenkin kerran. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Myös koira on elävä ja tunteva olento, jota ei oteta perheeseen leluksi, vaan perheeseen kuuluvaksi tärkeäksi jäseneksi.

Tietoa löytyy pilvin pimein pitkin nettiä. Jaksa siis etsiä sitä tietoa, kun sitä kerran on saatavilla. Erinomaisia tietolähteitä ovat edellä mainitut Hankikoira-sivusto, Kennelliitto, eri rotujen rotujärjestöt ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä Koiratieto-sivusto. Hyvää tietoa pentutehtailusta ja sen välttämisestä löytyy myöskin Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämästä Halpakoira-sivustolta. Siellä on selkokielellä asiaa siitä, miten erottaa hyvän ja luotettavan kasvattajan pentutehtailijasta.

Älä tule huijatuksi, vaan etsi tietoa ja ota selvää asioista! Koira on maailman paras kaveri, ja jokainen koira ansaitsee hyvän kodin. Anna sinä hyvä koti juuri sinulle sopivalle koiralle, tukematta pentutehtailua.

Menossa jäljestämään.

Kaunon lomapäiväkirja, osa 4: Loman loppu

Vihdoinkin ollaan takaisin kotona, Turussa! Oli kerrassaan väsyttävä loma, vaikka se olikin ihan hirveän hauska ja minä tapasin ihan hirvittävän nättejä tyttökoiria. Nyt aion nukkua ainakin miljoona tuntia putkeen. Pakko saada pitää vähän vapaata lomailusta.

Ennen kuin lähdettiin kotiin, käytiin vielä Jyvä-Kylän mummun luona haistelemassa sen hienoja takapihan kukkia. Minä yritin sada mummun Mimmi-koiraa leikkimään, mutta Mimmi vain murisi. Mummu sanoi, ettei Mimmi jaksa leikkiä. Mimmi on aika vanha jo.

Mutta mummulla oli minulle taas kerran nameja, ja mummu rapsutteli ja sanoi, miten hieno poika minä olen! Ja olenhan minä hieno.

Kotimatkalla meidän autoon tuli pörriäinen ja äiti kirkui. Meinasi ajaa auton ojaan. Hullu nainen!

Pysähdyttiin jossain Heppa-Vedellä. En ymmärrä näitä ihmisten keksimiä paikannimiä. Jyvä-Kylässä ei ole ainoatakaan jyvää missään, eikä siellä Heppa-Vedellä näkynyt ensimmäistä heppaa. Vettä oli vähän, muttei heppoja. Ihmiset ovat outoja.

Sen namikaupan kohdalla, mistä saa pelkkiä ihmisten nameja, alkoi sataa ihan hirmuisen kovaa. Pisarat suorastaan hakkasivat autoa, ja siitä tuli kamala ääni. Äiti joutui hidastamaan autoa tosi paljon, koska ei nähnyt ikkunasta läpi. Minuakin vähän pelotti.

Kun vesisade sitten lakkasi, äiti sanoi isille, että pitää katsoa, näkyykö peuroja. Ensin minä ajattelin, että nythän ne hienon idean keksivät: Etsivät minulle iltapalaa! Peuran pyllyliha maistuu hyvältä. Äidillä ei ole pyssyä, mutta sehän voisi vaikka ajaa autolla peuran päälle. Jostain kumman syystä, vaikka me nähtiin montakin peuraa, äiti ei ajanut yhdenkään päälle, enkä minä saanutkaan sitä iltapalaa. Ihan tyhmää ensin luvata peuran pyllylihaa, ja sen jälkeen väistellä niitä peuroja auton kanssa. 

Nyt me sitten olemme kotona, ja minä saan levätä. Oli kiva reissu ja oli kivaa päästä leikkimään niin monen koiran kanssa. Mutta pitää odottaa ainakin monta päivää, ennen kuin jaksan toista reissua tehdä. Kyllä tämä lomailu on rankkaa puuhaa!