"Emmää tiärä"

Olen tullut siihen tulokseen, että suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä on jokin pahasti vialla. Koulun tehtävänä on opettaa lapsille ja nuorille uusia asioita. Koulun jälkeen heidän tietonsa tulisi lisääntyä. Sen sijaan, joka ikinen kerta, kun teinini palaa koulusta kotiin, saan huomata, ettei hän tiedä yhtään mitään.

Millainen päivä koulussa oli? - Emmää tiärä.

Mitä koulussa oli ruokana? - Emmää tiärä.

Tuliko läksyä? - Emmää tiärä.

Teinini tulee koulusta kotiin tyhmempänä kuin mitä sinne lähti! Hän tietää aina vain vähemmän asioita.

Miten ihmeessä se voi olla mahdollista, että Suomessa, Pisa-suoritusten huippuvaltiossa, peruskoulu kouluttaa lapsia ja nuoria, jotka eivät tiedä mitään? Päivä toisensa jälkeen saan kuulla nämä samat vastaukset: koulussa ei ole tapahtunut mitään eikä teinini tiedä mitään. Kieltämättä alan olla huolissani siitä, mitä ihmettä siellä koulussa oikein tehdään päivät pitkät. Rasitanko lastani turhanpäiten lähettämällä hänet joka aamu kouluun, missä ei tehdä mitään eikä myöskään opita tietämään mitään?

Asia vaatii mielestäni nyt perinpohjaisen selvityksen! Koska teinini kerran raportoi, ettei koulussa tehdä mitään, niin silloinhan asialle pitää tehdä jotain. Sekin, ettei teinini tiedä, mitä on ollut kouluruuaksi, kun kouluruoka on syöty 4 tuntia sitten, on outoa. Ehkä kouluruokakin olisi hyvä tutkia, ihan varmuuden vuoksi, ettei lapsillemme, tulevaisuutemme toivoille, vahingossa syötetä mitään sellaista, mikä aiheuttaa amnesiaa.

Lisäksi olen huolissani siitä, miten tämä koulusta saatu tietämättömyys tarttuu myös vapaa-aikaan. 

Olisiko mukavaa, jos lähdettäisiin uimaan koko porukalla? - Emmää tiärä.

Syötäisiinkö tänään pizzaa? - Emmää tiärä.

Haluaisitko lottovoiton? - Emmää tiärä.

Vanhemmat, meidän on nyt liittouduttava ja tehtävä tälle asialle jotain! Eihän tästä mitään tule, että koulujärjestelmämme tekee lapsistamme mitään tietämättömiä. Nyt on noustava barrikaadeille ja asialle on tehtävä jotain. Mitä jotain, en minä vain tiedä, mutta eiköhän me jotain keksitä.

Diasarjat silmissäni, narina korvissani

Aurinkoisen Aurajoen varrella on elämää. Kaunis kevätpäivä on saanut ihmiset liikenteeseen. Jokilaivat ovat vielä tyhjillään, mutta kohta nekin täyttyvät musiikista ja nauravista ihmisistä. Ajan pitkin jokirantaa ja katselen kauniin kotikaupunkini maisemia. Ensimmäistä kertaa, pitkään aikaan, minulla on sellainen olo, että voisin lähteä johonkin istumaan ja vain katselemaan. Kuppi hyvää teetä kera värikkään jäätelöannoksen voisi tehdä poikaa juuri nyt.

Aurajokirantaa kesäyössä.

Päätän kuitenkin tyytyä lähimarketin jäätelötuuttiin, sillä minulla on kotona teini, joka ei taatusti ole tehnyt läksyjään ja tarvitsee asiassa perseelle potkimista.

Avaan kotioven ja huomaan arvanneeni täysin oikein: Läksyt tekemättä. Alan patistaa teiniä hommiin ja uhkailen, ettei hän saa jäätelöä, ennen kuin läksyt on tehty. Tiedän, etteivät uhkailu ja lahjonta ole se paras vanhemmuuden keino, mutta perhanan tehokkaita ne ovat! Siksi niitä tulee käytettyä aina silloin tällöin.

Teini mutisee. Koira tulee luokseni pallon kanssa häntä heiluen. Nyt on hyvä hetki omistautua koiralle ja pallonheitolle. Kun Kauno väsyy, mietin, mitä tekisin. En ole taaskaan nukkunut, joten väsyttää aika lailla. Nukkumaan en kuitenkaan pääse, ennen kuin teini on unten mailla. Parempi siis tehdä jotain hyödyllistä, edes pientä sellaista.

Terveyspalveluiden ja sosiaalityön kurssin välilehti on auki selaimessani. Pah, kai se on pakko kuunnella edes yksi luento. Avaan ensimmäisen luennon: 79 luentodiaa! Ei helvetti. Ei kyllä riitä kiinnostus ja jaksaminen. Etenkin, kun asiana on ehkäisevä sosiaalityö, ja luennoitsijan ääni on vanha ja nariseva. Avaan seuraavan luennon: 24 diaa neuvolatyöstä. Okei, tämän ehkä jaksan. Onpahan edes yksi luento kuunneltu pois.

Luennoitsijalla on hassu ääni, ja välillä hän puhuu oudolla intonaatiolla. Se häiritsee, mutta yritän parhaani mukaan antaa asian olla niin, ettei se häiritsisi ihan hirveän paljon. Jospa vaikka luentomuistiinpanojen tekeminen veisi keskittymisen pois hassusta äänestä. Kaikkeen epäolennaiseen sitä kiinnittääkin huomiota!

Positiivista on, että hän puhuu nopeasti ja pelkkää asiaa. Luennon seassa ei ole mitään turhaa löpinää. Myös luentodiat ovat hyviä ja tiiviitä.

Kesken luennon alan miettiä esseen aihetta, ja kaivan aihevaihtoehdot esiin. En keskeytä luentoa välissä ollenkaan, ja pari lausetta menee ohi korvien. Tuskin se oli mitään tärkeää kuitenkaan. Ja saahan siihen aina palattua uudestaan, jos kiinnostaa, mutta minua ei juuri nyt kiinnosta. Päätän aiheen, mistä haluan kirjoittaa esseen, ja alan kuunnella luentoa nimenomaan tätä aihetta “korvalla pitäen”. Olisikohan minun ehkä pitänyt päättää se esseen aihe ennen kuin aloin kuunnella luentoa? Tietenkin olisi pitänyt! Eipä nyt käynyt moinen mielessä. Hupsista saatana. Oraville sattuu ja tapahtuu, mutta tämä nyt oli pientä, eikä sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Joten se siitä.

Luento on mukavan lyhyt, eikä se kestä kuin puolisen tuntia. Yksi kuunneltu, monta vielä kuuntelematta. Vilkaisen tarkemmin ohjetta: Aloita ehkäisevän lastensuojelun luennosta, ja etene sen jälkeen haluamassasi järjestyksessä. Näytän ohjeelle kieltä. Minä etenen juuri siinä järjestyksessä, missä minä ite haluan! Niin. Perhana.

Ja nyt olen aloittanut täysin väärässä järjestyksessä, sillä kuuntelin ensin neuvolaluennon, enkä lastensuojeluluentoa. Minkäs mahdat? Lällislää.

Tuskinpa sillä on esseen kannalta sen suurempaa seksuaalista merkitystä, missä järjestyksessä luennot kuuntelee, kunhan ne nyt kaikki kuuntelee, ja osaa ottaa ne mukaan esseen lähteiksi. En ymmärrä tuollaista ohjeistusta laisinkaan.

Väsymys alkaa painaa. Ehkä tämä opiskelu riitti tältä päivältä. Johan sitä tuli yksi lyhyt luento kuunneltua. Nyt maistuisi toinen jäätelötuutti. Harmittaa, että piti ostaa vain yksi. Toisaalta, ehkä ihan hyvä, tuota takaliston laajuutta ajatellen, että niitä tuutteja tosiaan oli vain yksi, kun siihen hääpukuunkin pitäisi mahtua.

Vai entä jos leipoisinkin marjapiirakan?

Teinilleni

Anteeksi, etten jaksa enää.

Anteeksi, että olen huono äiti.

Anteeksi, etten jaksa joka ikinen päivä vääntää joka ikisestä asiasta ja selittää samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan, kuten esim. miksi suihkussa pitää käydä, miksi läksyt pitää tehdä ja miksi sään mukaan pitää pukeutua.

Anteeksi, etten jaksa enää kuunnella jokapäiväistä vastaanvänkäämistä joka ikisestä asiasta.

Anteeksi, etten jaksa enää hoitaa niitä lukemattomia puheluita, lähettää niitä lukemattomia sähköposteja ja ravata niissä lukemattomissa palavereissa, mitkä olen kaikki tehnyt vain siksi, että sinä saisit tarvitsemasi palvelut ja tuen, jotta voisit joskus itsenäistyä ja elää tasapainoista elämää.

Anteeksi, että olen väsynyt siihen, että jokainen hyvä teko, mitä yritän tehdä puolestasi, on sinun mielestäsi pelkkää paskaa, ja saan siitä sinulta vain haukut.

Anteeksi, että olen hankkinut sinulle itse toivomasi harrastukset suurella vaivalla, selittäen ja vääntäen harrastusten ohjaajille erityisen tuen tarpeesi, ihan vain siksi, että voisit nyt todeta kaiken olevan pelkkää paskaa.

Anteeksi, että olen yrittänyt kannustaa sinua kehittämään niitä taitoja, missä tiedän sinun olevan hyvä, sillä mielestäsi olen tehnyt väärin kannustamalla (sinun sanojesi mukaan pakottamalla).

Anteeksi, että olet päässyt kiertämään maailmaa ja näkemään erilaisia paikkoja, saanut erilaisia kokemuksia ja päässyt kokemaan, sillä olen mielestäsi tässäkin asiassa toiminut täysin väärin.

Anteeksi, että sinulla on oma huone, minkä olet päässyt itse sisustamaan, sillä huoneesihan on ihan paska ja mikä tahansa on parempi paikka kuin oma koti.

Mutta älä huoli! Ryhdyn tästä päivästä lähtien paremmaksi äidiksi. Saat alkaa itse hoitamaan omia asioitasi, niin tulevat hoidettua ainakin oikein. Lakkaan kustantamasta harrastuksiasi. En enää kannusta, kun se on kerran väärin tehty. En enää ikinä vie sinua mihinkään, koska kaikki, mihin sinut olen vienyt, on kuitenkin ihan paskaa. Saat itse mennä, minne haluat.

En puutu pukeutumiseesi, läksyihisi, en muistuttele enkä tee puolestasi enää mitään.

Ehkä tämän jälkeen olen parempi äiti, ja voit elää tyytyväistä teinin elämää.

Kuva risteilyltä, mikä oli teinin mielestä ihan paska.