Nykyajan vauvamaailma: Kuurakettivaunut, kakkakirjat ja täysin turhat tilpehöörit

Sain heinäkuun alussa tietää, että olen raskaana ja vielä hyvin pitkällä raskaudessa. Vauva voi syntyä käytännössä katsoen ihan milloin tahansa. Itse olen lääkärin määräyksestä kiltisti kotona ja kävelen lähinnä sohvan ja vessan väliä. 

Tässä vuodepotilaan roolissa olen saanut huomata monenlaisia asioita. Ensinnäkin sen, miten ihmiset aktivoituvat, kun kyse on pienestä vauvasta, jolla ei ole vielä mitään tavaroita. Olen saanut oikeastaan kaiken, mitä tarvitsen vauvaa varten lahjoituksina ihmisiltä ja vielä kotiin tuotuna. Tavara on toki käytettyä, mutta se on ollut laadukasta, puhdasta ja ehjää. Ei ole tarvinnut uhmata lääkärin kieltoja ja lähteä itse shoppailemaan vauvalle vaatteita ja vaunuja. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta tästä avusta, mitä olen saanut!

Kuva: Bruna Bruna, Pixabay

Sen lisäksi, että olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta, olen samaan aikaan myös todella hämmentynyt. Hämmentynyt siitä, millaiseksi "vauvamaailma" on mennyt. Ihan jo perusasioista on tehty niin jumalattoman monimutkaisia, että tällaista kasvatustieteilijä-humanistia hirvittää.

Tutkitaanpas hetken tätä nykyajan "vauvamaailmaa".

Lastenvaunut

Sain tuttavaltani aivan ihanat ja suloiset vaunut pienokaista varten. Sellaiset vaunut, että ne laittavat sinut lässyttämään ja lepertelemään itseksesi hunajaisella ja mairealla äänellä. Ne ovat suorastaan täydelliset kaikin puolin ja kaiken lisäksi ne ovat vielä yhdistelmävaunut: ne kestävät koko sen ajan, mitä jätkänpätkä tulee niiden kyydissä istumaan.

Kun seurasin tuttavani ohjeita vaunujen eri toiminnoista, putosin kuin eno veneestä jo heti alkutaipaleella. Miksi helvetissä lastenvaunuissa tarvitsee olla enemmän toimintoja ja oheislaitteita kuin monitoimikoneessa? Ne ovat lastenvaunut! Niissä on tarkoitus kyyditä lasta. Nykyajan lastenvaunuilla voisi jumalauta lentää vaikka kuuhun. Niin paljon niistä löytyy kaikenlaista erilaista osaa ja toimintoa.

Kuvassa on Kerttu Lirdo-yhdistelmävaunut. Kuva on lainattu
Lastentarvike Vesselit sivuilta. Minulla ei ole tällaisia vaunuja.

Jokaisessa pyörässä on omat jarrunsa. Sehän on tietenkin ihan välttämätöntä. Ja sitten ota tuo härpäke pois ja laita tuo härpäke tuohon asentoon, niin sitten saat kiinnitettyä vaunun runkoon kaukalon. Jos taas haluat käyttää vaunuosaa, irrota kaukalo, laita nämä härpäkkeet tuohon asentoon ja asenna tuo härpäke paikoilleen, niin sen jälkeen voit asentaa vaunuosan paikoilleen. Vaunujen muuttaminen rattaiksi olikin sitten jo niin monimutkainen prosessi, etten muista enää ollenkaan, miten sen asennus toimi. Onneksi minulla on hiukan tässä aikaa opetella se homma alusta asti uudelleen.

Lisävarusteita vaunuissa on enemmän kuin minulla on autossani! Vaunujen ilmastointi toimii huomattavasti paremmin kuin autoni ilmastointi. Ja vaunut luonnollisesti myös kääntyvät paljon ketterämmin kuin Toyota Yaris. 

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. Olen todella iloinen, että olen saanut uutta vastaavassa kunnossa olevat, suloiset rattaat pienelle vauvalleni. En olisi ihanampia ja parempia vaunuja voinut toivoa. Mutta tarvitseeko lastenvaunuista oikeasti tehdä niin monimutkaiset, että niiden käyttöä varten tarvitaan 1500-sivuinen ohjekirja ja diplomi-insinöörin koulutus? 

Kuvassa on Lucky Len-yhdistelmävaunut. Kuva on lainattu
Vauvakulman sivuilta. Minulla ei ole tällaisia vaunuja.

Vauvojen ja lasten kirjat

Kun minä olin itse lapsi silloin joskus kauan, kauan, ihan samperin kauan aikaa sitten, minä luin Pupu Tupunaa. Esikoiselleni luin 16 vuotta sitten Pikku toukka paksulaista. Millaisia ovat nykyajan vauvoille ja pienille lapsille tarkoitetut kirjat?

Ihan ensinnäkin, sellaisia vanhanajan kunnon lorukirjoja ei tunnu enää saavan mistään (paitsi antikvaareista). Jos haluat ostaa jotain uutta vauvakirjallisuutta, kirjat joko kertovat siitä, mitä kaikkea voit päätellä kakkasi koostumuksesta tai ovat täynnä pieruvitsejä. Kyllähän minäkin pieruvitseille nauran, mutta silloin, kun luen lapselleni kirjaa, toivoisin sen kirjan sisältävän muutakin kuin pieruvitsejä.

Entäs mestarietsivä, jonka naama muistuttaa persettä ja joka pöräyttelee aina välillä? Hänen nimensäkin on Peppunen. Varmasti suosittu hahmo, kun hänestä on niin monta kirjaa kerran kirjoitettu. 

Kun selasin Adlibriksen kirjavalikoimaa, minun piti useampaan kertaan tarkistaa, oliko minulla sittenkin väärä hakusana. Minusta tuntui, että olisin tutkinut lastenkirjallisuuden sijaan porno- tai vitsikirjallisuutta. Joka toisen kirjan nimessä oli sana "peffa" jossain muodossa tai sitten siinä oli sana "kakka". Mikä ihmeen buumi nyt on, että lastenkirjoissa on pakko päästä tutkimaan ihmisen takapäätä ja siitä tulevia eritteitä?

Ja tässä siis olivat pienemmille lapsille suunnatut kirjat! Kun siirryin tutkimaan vähän isommille lapsille tarkoitettua kirjallisuutta, huomasin, että melkeinpä kaikki kirjallisuus oli jotain "valistuskirjallisuutta" maapallomme tilasta tai sitten jotain stressinpoisto- ja itsetuntemuskirjallisuutta. 

En tietenkään ole sitä vastaan, että pienillekin lapsille opetetaan asioita tieteestä ja ympäristön tilasta, mutta kun mitään muuta ei sitten tuntunutkaan olevan tarjolla. Tai sitten ihan pienestä pitäen yritetään tyrkyttää stressinpoistotehtäviä ja ties mitä tunne-elämäkortteja tutkittavaksi. Missä ovat kaikki Pupu Tupunat ja Maija Mehiläiset? Missä ovat perinteiset lapsille tarkoitetut tarinat? Missä on mielikuvitus ja sen käyttö? Myös tarinoita  ja mielikuvituksen käyttöä kaivataan kaiken tieteen ja tunnesäätelyn rinnalle. 

Jotenkin tämä kaikki menee - ainakin minun mielestäni - hieman yli. Minä edelleenkin ihan vain haluaisin lorutella ja riimitellä sen vauvani kanssa enkä opettaa hänelle, mitä kaikkia juttuja hänen paskansa sisältää. Kyllä hän nämä paskajutut ehtii oppimaan myöhemminkin.

Äitiyspakkauksestakin tulleessa kirjassa oli mukana vauvahierontaohjeet. Miksi kaiken pitää nykyään sisältää jotain hemmetin mindfulnessia, hierontaa ja tunnesäätelyä? Eivätkö nykyajan vanhemmat enää osaa opettaa itse lapselleen tunnesäätelyä ja rauhoittumista? Eivät näköjään, jos niitä pitää tunkea lastenkirjoihinkin jo mukaan. Perkele.

Täysin turhat tilpehöörit

Vauvahan tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän yhtään mitään: ravintoa (mitä tulee aluksi äidin tisseistä), lämpöä (tai no, kesähelteillä viileys voisi olla parempi termi), vanhempien läheisyyttä ja puhtaat vaipat. Olen tässä sohvalla maatessani ja mahaa kasvattaessani selannut erilaisia vauvatarvikesivustoja enkä voi lakata ihmettelemästä, millaista kaikkea turhaa paskaa kaupataan ihan vain siksi, että vauva on tulossa. Toki lemmikkien omistajillekin myydään ties mitä eikä se tietenkään ole tyhmä, joka pyytää. Mutta ovatko nämä kaikki tilpehöörit todella tarpeellisia vauvaperheelle? Voitko kasvattaa täysijärkisen kansalaisen ilman näitä "tuikitarpeellisia" tuotteita?

Kuvassa on Bola Jalanjäljet-äitiyskoru. Kuva on lainattu Vauvatalo Johannan sivuilta.

Siis mikä hemmetti on raskaus- ja imetyskoru? Minä osasin äitini mukaan imeä rintaa ihan ilman jotain koruakin silloin muutama vuosi sitten, kun itse synnyin. Vauvatalo Johannan nettisivuilla kerrotaan Bola-äitiyskoruista seuraavaa: 

"Vauva tunnistaa äidin kohdussa erilaisia ääniä jo 20 raskausviikosta alkaen. Siksi on kehitetty ainutlaatuinen Bola-raskauskoru, jonka rauhoittava ja lempeä sointu tulee vauvalle tutuksi. Korun sisällä on pieni ksylofoni, jonka päällä pikkuruinen pallo tanssii. 

Bola-koru riippuu äidin vatsan päällä pitkässä nauhassa, jolloin vauva oppii tunnistamaan korun äänen samalla tavalla kuin äidin sydämenlyönnit. Syntymän jälkeen Bola-korun ääni on tuttu, ja sillä on sama rauhoittava vaikutus vauvalle."

Eikö se vauva osaa rauhoittua ihan siihen minun ääneeni? Ja siihen örinäheviin, mitä se on joutunut kuuntelemaan koko raskausajan? Tarvitaanko onnistumiseen imetykseen ihan välttämättä jotain imetyskorua? Voi luoja! Vaikka onhan tuo yllä olevassa kuvassa oleva koru kaunis, en minä sitä sano.

Kuva: Skiphop imetyshuivi. Kuva on lainattu Vauvatalo Johannan sivuilta.

Imetyksessä kun pysytään, mihin ihmeeseen tarvitaan imetyshuivia? Onko tämä vauvan ruokinnasta syntynyt mielensäpahoittamiskeskustelu vienyt asiat siihen pisteeseen, että on ollut aivan täysin pakko keksiä imetyshuivi? Oikeasti. Ihmisten typeryydellä ei ole mitään rajaa, kun loukkaannutaan siitä, miten äiti ruokkii lastaan. Toisaalta, jos joku tienaa sillä leipänsä, että valmistaa näitä imetyshuiveja, niin mikäs siinä. Itse vain en moiseen menisi rahojani laittamaan. 

Vauvanruokakonehan kuuluu ihan välttämättä jokaiseen talouteen! Sehän nyt olisi ihan kamalaa, jos äiti joutuisi ihan tavallisessa kattilassa keittämään vauvalleen perunat ja vielä soseuttamaan ne vanhanaikaisella tavalla. Kyllä vauvanruokakone on ihan olennainen osa jokaista vauvaperhettä. Ja valmista vauvanruokaa vauvalle ei missään tapauksessa saa syöttää, koska niissä on vähintään myrkkyä.

Anna mun kaikki kestää!

Kuva: Kidsme Baby Food Maker. Kuva on lainattu Vauvatalo Johannan sivuilta.

Pullonlämmitin kuuluu samaan sarjaan: et vain voi kasvattaa täysijärkistä ja normaalia ihmistaimea, ellei sinulla ole pullonlämmitintä! Maitoahan ei saa lämpimäksi millään muulla keinolla kuin pullonlämmittimellä, ja vain sillä voit sulattaa turvallisesti jäädetetyn maidon. Muista myös höyrysterilointilaite! Tuttipulloja ja tutteja on vähintäänkin vanhanaikaista steriloida millään muilla keinoin. Eivätkä ne muut keinot tietenkään toimi yhtä hyvin.

Huhhuh!

Kuva: Avent Premium pullonlämmitin. Kuva on lainattu Vauvatalo Johannan sivuilta.

Kuten sanottua, ei se ole tyhmä, joka pyytää. Ja minä taidan olla joku poikkeus kaikkien äitien joukossa, kun minä nyt en oikeasti ole hankkimassa mitään imetyskorua enkä edes pullonlämmitintä lapselle! Aion pärjätä ilmankin. Kai meistä joku nyt lastensuojeluilmoituksen tekee.

Yllätysten kesä 2020: Vuodelepoa ja vauvaa

Kaksi viikkoa sitten elämäni muuttui kertaheitolla. Siis täydellisesti. Vanhaan ei ole paluuta, paitsi ehkä 20 vuoden päästä.

Mitä sitten tapahtui? Se, mitä epäilin pissatulehdukseksi, olikin jotain aivan muuta. Se olikin hyvin pitkälle edennyt raskaus! Ehtinyt jo raskausviikolle 32 siinä vaiheessa, kun koko juttu huomattiin. Vauva vain ei ollut pitänyt mitään kiirettä eikä ilmoittanut itsestään mitään. Eikä minulla ollut sen kummempaa vauvamahaakaan kasvanut koko kevään aikana. Ei ole kunnon vauvamahaa vieläkään, vaikka olen kahdeksannella kuulla raskaana.

Kuva: Sarah Richer, Pixabay

Minulle ei näemmä haluta antaa ensimmäistäkään normaalia raskausaikaa. Esikoisen kohdalla saimme kyllä tietää vauvasta suhteellisen nopeasti, mutta yhtä nopea oli sitten vauvakin: hän päätti tulla ulos jo raskausviikolla 23. En siis päässyt kokemaan loppuraskauden ihanuuksia. Ja luulin, etten voisi ikinä tuon pidemmälle raskaudessa edes päästä! Nyt minä sitten olen tässä pienen pömppömahani kanssa, huomenna tulee viikko 34 täyteen ja alkuraskaus meni täysin ohitse. Sain pelkän loppuraskauden. Ja senkin sain ennenaikaisen synnytyksen vaaran kanssa, joten joudun olemaan tämän raskauden loppuun saakka vuodelevossa enkä saa tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi istua. Se siitä kesälomasta ja kesälomareissuista sitten.

Mitä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa olen huomannut tämän raskauden aikana, kun olen kerran päässyt näin loppuvaiheeseen? Millaisia uusia asioita olen saanut kokea elämässä? Tässäpä teille, jotka ette ikinä ole kokeneet loppuraskautta (vaikka siksi, että olette miehiä ettekä voi sukupuolenne takia tulla raskaaksi), pientä kosketusta siihen, millaista elämä on, kun olet kahdeksannella kuulla raskaana. Ja täydessä vuodelevossa.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Sohvalta ylös pääseminen voi olla niin haastava työ, ettet oikeasti ehdi vessaan, vaikka lähtisit kuinka ajoissa.

- Tena Lady Superista on tullut paras ystäväsi.

- On täysin mahdollista, ettei aikuinen ihminen, jolla on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa (ja jotenkuten toimiva pääkuuppa), pysty pyyhkimään omaa persettään, koska maha tulee tielle.

- Kakalla käymisestä on tullut elämys, jota suorastaan odottaa siitä huolimatta, että perseen pyyhkiminen on mahdoton tehtävä.

- Päivän tärkein ateria on lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu Pegorionia. 

- Ymmärrät vihdoin, miten tärkeässä roolissa vessa ja vessa-asiat ovat elämässäsi.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Siinä kohtaa, kun raskauden vaihe ja ennenaikaisen synnytyksen riski selviävät, kukaan ei suostu tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi millään muotoa. Ei edes suullisesti. Joudut siis elämään viikkotolkulla ilman seksiä.

- Jossain kohdassa seksuaalinen turhautumisesi ja panetuksen määrä alkaa olla sitä luokkaa, että mielestäsi jo Simpsonit ovat hardcore pornoa.

- Kesän voi viettää ajamatta säärikarvoja. Kaikki ymmärtävät, ettei runsahko ruhosi vain taivu sellaiseen toimitukseen.

- Uuden ihmisen tuominen tähän maailmaan vaatii taakseen valtavan byrokratiakoneiston eikä tämä uusi ihminen voi tulla, elleivät kaikki paperiasiat ole kunnossa hyvissä ajoin ennen syntymää. Miten ihmeessä tuhat vuotta sitten ollaan voitu tuoda lapsia tähän maailmaan ilman kaikkea tätä paperisotaa? En ymmärrä.

- Koko maailma menee sekaisin, ellet ole käynyt kertaakaan neuvolassa, vaikka syynä on se, ettet ole tiennyt olevasi raskaana.

- Äitiyspakkauspäätökset tehdään puolessatoista tunnissa, vaikka muissa Kelan tekemissä päätöksissä kestää kuukausitolkulla.

Kuva: Dan Evans, Pixabay

- Imuroimisesta tulee yllättävän houkutteleva toimenpide siinä vaiheessa, kun se kielletään. Myös mattojen pesu käsin alkaa kummasti kiehtoa.

- Valmisruuan pyöriminen mikrossa tuottaa täysin uudenlaisia katseluelämyksiä. 

- Pizzaan voi kyllästyä! Perunat ja silli maistuvat yllättävän hyviltä siinä vaiheessa, kun olet syönyt kaksi viikkoa joko pakastepizzaa tai pizzaa kotiinkuljetuksella, koska kaupassakäynti ja kokkaaminen ovat kiellettyjä.

- Television tarjonta on nykyään sellaista, että näet jokaiselta kanavalta samat uusinnat noin sataan kertaan. Sarjoista, mistä olet nähnyt uusintojen uusinnat sataan kertaan jo vuonna 2005. Eikä tässä ole tippaakaan liioittelun makua. Valitettavasti.

- Telia-tv ei riitä tuomaan tarvittava määrä viihdettä elämään, vaan tarvitset välttämättä myös Netflix-tunnukset.

Kuva: Sebagee, Pixabay

- Silloin, kun sinä et saisi liikkua sohvalta mihinkään ja kaikki varteenotettavat koiravahdit ovat omilla reissuillaan pois kaupungista, juuri silloin koirasi saa ripulin ja alkaa oksentaa. Etkä sinä tietenkään saa viedä koiraa ulos etkä siivota oksennuksia lattialta. Ja koirahan ei tietenkään oksenna  eikä ripuloi lattialle, mistä se olisi suht helppoa siivota, vaan tietenkin matolle!

- Tytöille on olemassa huomattavasti enemmän kauniita ja omaperäisiä nimiä. Poikien nimien kanssa ei käytetä läheskään yhtä paljon mielikuvitusta ja pojille on olemassa muutenkin vähemmän nimivaihtoehtoja. Olemme siis saamassa pojan. Ehdottamani nimi Hadrianus ei saanut vauvan isältä kovinkaan innostunutta vastaanottoa.

- On täysin mahdollista saada kaikki tarvittava vauvakama ilman, että lähdet itse kaupoille. Siihen tarvitaan vain Facebook, jokin vauva- tai roskalavaryhmistä ja pari hyvää ystävää, joilla on ajokortti ja auto.

- Kesäloma voi kulua hitaasti! Aika matelee kuin etana sen sijaan, että se lentäisi kotkan lailla. Etenkin, kun sinulla ei ole lääkärin lupaa poistua kaupungista. Tai edes kotoasi. Tai edes siltä saakelin kotisohvalta.

Kuva: Sarah Richter, Pixabay

Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran, että minun Facebook-seinääni on mielenkiintoisempaa seurata kuin Kauniita ja rohkeita. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä hän tarkoitti tällä. Tämä elämä, mitä minä elän, tarjoaa kyllä sellaisia juonenkäänteitä, ettei kukaan kirjailija tällaisia keksisi. Kaiken lisäksi sillä hepulla, joka kirjoittaa minun elämäni käsikirjoitusta, on todella kummallinen ja kieroutunut huumorintaju.

Melkein jo pelottaa ajatella, mitä minun elämäni käsikirjoitus tuo eteeni seuraavassa luvussa. En tiedä, uskallanko edes kääntää sivua! Sen verran on ollut yllätyksiä täynnä tämä vuosi 2020, ettei tämä ihan heti pääse unohtumaan.

Kuva: Sohyun Park, Pixabay

Lukeminen ja miksi se kannattaa

Tulenpa tänne blogiini märisemään asiasta, mistä olen märissyt koko ikäni. Ensin märisin ihan vain siksi, että jostain sitä nyt on märistävä. Myöhemmin olen märissyt ammatinvalinnan tuoman "märinäpakon" vuoksi. Eli tämän päivän aiheena lukeminen ja kirjallisuus.

Koko ajan valitetaan, että suomalaislasten lukutaito heikentyy. No, siihen heikentyneeseen lukutaitoon on tasan yksi lääke, ja se on - TADAA - lukeminen!!! Olisitko ikinä voinut uskoa?

Suomessa lukemisen harrastaminen on tehty äärimmäisen helpoksi. Jokainen kansalainen on oikeutettu sellaiseen pieneen kapistukseen kuin kirjastokortti. Sen kortin kanssa saa oikeuden lainata kirjoja ihan ilmaiseksi. Eikös olekin jännää? Lukeminen ei siis maksa mitään!

Kaiken kukkuraksi lukemisen harrastamiselle ei ole asetettu mitään rajoja. Aivan kaikki saavat lukea kirjoja! Aikuiset, lapset, vanhukset, naiset, miehet, sukupuolettomat, homot, lesbot, maahanmuuttajat, suomenruotsalaiset, suomensuomalaiset, älykkäät, vähemmän älykkäät... Kelpo harrastus siis kaikille.

Miksi kannattaa lukea? Siksi, ettei lukemisella ole minkäänlaisia haittavaikutuksia. Paitsi ehkä se, että hyvään kirjasarjaan saattaa jäädä koukkuun, ja sitten harmittaa, kun lukee sarjan viimeisen kirjan. Lukemisesta on pelkkää hyötyä, ja näistä hyödyistä on tehty lukematon määrä eri tutkimuksia (pun intended). Tässä ihan muutama, omasta mielestäni erittäin hyvä syy lukea.

1. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa

Tästä on tehty useampi tutkimus, ihan ystävämme Googlen avulla löytyy. Lapsilla, joille on luettu kirjoja ääneen vauvasta asti, on tuhansia sanoja parempi sanavarasto kuin sellaisilla lapsilla, joille ei ole luettu. 

2. Mikä tahansa lukeminen parantaa lukutaitoa

Jos haluat parantaa teknistä lukutaitoasi, siihen on vain yksi keino ja se on, "ylläripylläri", lukeminen! Mutta teknisen lukutaidon parantaminen ei vaadi sitä, että luet Sinuhea tai jotain Karamazovin veljeksiä. Minkä tahansa tekstin lukeminen - myös netissä olevien tekstien - parantaa teknistä lukutaitoa.

3. Lukeminen parantaa mielikuvitusta

Kun annat lapsellesi mahdollisuuden pienestä pitäen kuvitella itse erilaisia maailmoja ja erilaisia olentoja, lapsen mielikuvitus paranee. Myös aikuisen mielikuvitus voi parantua, kun antaa itsensä kuvitella, miltä hahmot ehkä näyttävät, millaisessa maisemassa he asuvat jne.

4. Lukeminen pitää aivot virkeänä

Lukeminen aktivoi useita eri aivoalueita, ja mitä aktiivisempana aivojasi pidät, sitä paremmin torjut esim. muistisairauksia. Aivot pysyvät virkeinä, kun niille antaa kunnolla tekemistä, ja lukeminen on erinomaista jumppaa aivoille. 

5. Lukeminen kasvattaa yleistietoutta

Myös netissä luetut tekstit kasvattavat yleistietoutta! Jos lapsesi siis roikkuu jossain Wikipediassa lukemassa jostain nostureista, niin anna lukea. Yleistiedosta ei ole ikinä ollut missään vaiheessa kenellekään minkäänlaista haittaa.

6. Lukeminen ehkäisee syrjäytymistä

Näen sieluni silmin, miten jotkut pyörittävät epäluuloisesti silmiään. Tästäkin on ihan tutkittua tietoa! Meidän yhteiskunnassamme lukutaidon merkitys on nykyään niin suuri, että heikon lukutaidon omaavilla nuorilla on suurempi riski syrjäytyä yhteiskunnasta. Heikompi lukutaito tarkoittaa heikompaa opiskelumotivaatiota, mikä taas heijastuu suoraan tulevaan työuraan. Ellei ole kouluttautunut, töitä ei saa. Ainakaan ns. "kunnon töitä". Harmaan talouden töitä, ehkä.

Olen useasti kuullut, että henkilö ei lue, koska vaikea lukihäiriö. Tämä ehkä tekee teknisestä lukemisesta vaikeaa, kyllä, mutta se ei silti estä sitä, etteikö kirjallisuudesta voisi nauttia. Tätä nykyä teknologia on mahdollistanut sellaisen ihmeen kuin äänikirjat! 

Äänikirjat ovat kaupasta ostettuna ihan pirun kalliita, joten ymmärrän hyvin, ellei ihmisillä ole kovinkaan suurta intoa ostaa äänikirjoja. Niitä saa kuitenkin ilmaiseksi ihan tavallisesta kirjastosta tai Celiasta. Celian palveluihin kannattaa ehdottomasti tutustua, sillä saat sitä kautta äänikirjat omalle kotikoneellesi vaikka keskellä yötä. Ja - TADAA - myös Celian tunnukset saa ilmaiseksi!

Lisäksi Celian kautta on mahdollista ladata sellaisia lasten äänikirjoja, missä on kuvat mukana. Vaikeasti lukihäiriöinen aikuinen voi jakaa lapsensa kanssa satuhetken sillä, että kuuntelee yhdessä lapsen kanssa äänikirjaa ja katselee kuvia. Lapsen sanavarasto karttuu tälläKIN tavalla. Ihan sama, onko lukijana oma vanhempi tai Keijo Koneääni: Lukeminen kasvattaa lapsen sanavarastoa ja kehittää mielikuvitusta kenen tahansa lukemana.

Millaista sitten on hyvä kirjallisuus? Sellainen, mistä sinä itse pidät. Ei ole olemassa huonoa kirjallisuutta. Kaikki kirjat ovat hyviä! Etenkin, jos minä olen kirjoittanut sen kirjan tai ollut mukana kirjoittamassa sitä. ;) 

Tässä, kun joudutte vielä hetken aikaa odottelemaan uuden runoteokseni valmistumista, voitte sillä aikaa lukea viimeisintä teostani, Kaunokaista. Myös minun kauttani on mahdollista saada kyseinen kirja nimmarilla varustettuna, kaverihintaan, jos vain malttaa odottaa hetkisen aikaa. Olen nimittäin myynyt kaikki, ja joudun hetken aikaa odottamaan, että saan uuden satsin.

10 vinkkiä ensi kertaa Tuskaan tulevalle

Oletko aina halunnut mennä Tuskaan, muttet ole vielä uskaltanut? Lähettääkö työnantajasi sinut töihin Tuskaan, vaikka itse olisit enemmän Iskelmäfestari-tyyppiä, etkä tiedä, miten erottua joukosta mahdollisimman vähän? Tässäpä sinulle oivia vinkkejä, miten ensi kertaa Tuskaan tuleva voi valmistautua tulevaan koitokseen.

Vinkki 1: Miten pääsen Suvilahteen?

Tuska järjestetään Suvilahdessa, mikä sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta. Jos olet maatalon mimmi, joka on ensi kertaa elämässään isolla kirkolla, näillä neuvoilla löydät vaivatta perille ilman sen kummempia karttoja!

Etsi lähin mahdollinen metroasema. Kun pääset alas metrolaiturille, valitse se puoli laituria, millä seisoo enemmän mustiin pukeutuneita ihmisiä. Seuraa näitä mustiin pukeutuneita ihmisiä samaan metrojunaan.

Sinun pitää jäädä pois Sörnäisten asemalla. Metrossa on sekä kuulutukset että taulut, joten asema ei voi mennä ohi. Jos kuitenkin ehdit matkan aikana unohtaa, millä asemalla piti jäädä pois, niin jatka mustiin pukeutuneiden ihmisten seuraamista, ja jää pois samalla asemalla kuin millä he jäävät pois.

Seuraa mustaa ihmislaumaa ulos metroasemalta kadulle. Tästä on pieni kävelymatka itse tapahtumapaikalle. Sinun pitäisi nähdä K-market Sörkka. Tämä kauppa kannattaa muistaa, sillä se on auki klo 23 asti, ja sieltä saa kätevästi ostettua mässyä mukaan hotelliin. Mutta tässä vaiheessa iltaa käänny tämän K-marketin kohdalta mäkeä alas. Jatka edelleenkin tämän mustan ihmismassan seuraamista. Mäen alapuolella festarialue jo onkin, ja löydät helposti pääsisäänkäynnille menemällä sinne, minne kaikki muutkin menevät.

Vinkki 2: Miten pukeutua Tuskaan?

Tuska on periaatteessa Tule-sellaisena-kuin-olet -festari, joten festareille voi tulla vaikka Adidaksen verkkarit jalassa. Käytännössä kuitenkin huomaat hyvin äkkiä, että festarikävijöiden ulkomuoto ja vaatetus noudattaa samaa kaavaa. Mikäli haluat sulautua joukkoon, noudata näitä pukeutumisohjeita.

Vaatetuksen pääväri on musta. Myös maastokuvio on suosittua. Erittäin suosittu asuste on myös kertakäyttösadetakki, mitä näkyy yllättävän usean festarikävijän päällä melkeinpä joka Tuskassa. Joidenkin henkilöiden päällä näkyy myös neonpinkkiä, ja tämä on varsin ok. Kaikki erilaiset naamiaisasut ovat samoin tuskalaisten suosiossa, ja tänä vuonna mukana festaroimassa oli mm. Jeesus, paavi, joulupukki ja kaksi yksisarvista.

Jos haluat olla varma festariasusi sopivuudesta, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

Onko vaatteesi musta? - On varsin ok.

Löytyykö vaate EMP:n kuvastosta? - On erittäin ok.

Onko vaate ostettu Punanaamiosta? - On todellakin ok.

Onko vaate ostettu Varustelekasta? - On erittäin ok.

Näillä asusteilla et erotu joukosta mitenkään, vaan sulaudut muiden tuskalaisten sekaan ihan kevyesti.

Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, suosittelen harkintaa vaatetuksen muuttamisen suhteen:

Lukeeko paidassasi Anssi Kela Fan Club? - Herättää taatusti huomiota, muttei kovin positiivisessa mielessä. Lähinnä herättää kanssaihmisissä sääliä.

Kuuluuko asusteesi Marimekon mallistoon? - Tulee taatusti herättämään ihmetystä ja keräämään hämmästyneitä katseita.

Onko lempiasusteesi pinkki Lacosten pikee-paita ja purjehduskengät? - Näissä vaatteissa sinut nauretaan ulos.

Toisaalta haluaisin kerrankin nähdä jonkun pinkissä Lacosten pikee-paidassa, valkoisissa farkuissa ja purjehduskengissä juomassa viiniä Tuskassa. Tämä tyyppi olisi taatusti Tuskan nähtävyys!

Vinkki 3: Miten meikkaan itseni Tuskaa varten?

No älä nyt tällaista murehdi! Käy ostamassa Punanaamiosta naamavärejä ja tee itsellesi corpse paint. Etkä taatusti erotu joukosta, koska 50 %:lla tuskalaisista on jonkinlainen corpse paint naamallaan.

Ellet osaa tehdä corpse paintia, YouTubesta löydät erinomaisia opetusvideoita, joiden avulla loihdit todella makeat maskit!

Vinkki 4: Miten laittaa hiukset?

Mitä omalaatuisempi väri ja leikkaus, sitä parempi. Voit värjätä hiuksesi shokkiväreillä, tai vaihtoehtoisesti laittaa päähäsi värikkään peruukin. Tylsät, tasapaksut hiukset voi myös peittää hassulla hatulla tai vaikkapa kukkaseppeleellä. Mitä omalaatuisempaa, sitä parempaa!

Vinkki 5: Miten löytää festarialueelta kaverin kaveri, jota ei ole koskaan nähnyt livenä?

Neuvo "etsi mustiin pukeutunutta ihmistä, jolla on shokkivärjätyt hiukset", on kaikkein huonoin mahdollinen. Noin 80 % tuskalaisista kuuluu tähän kategoriaan. Ennemmin sopikaa treffit johonkin tarkkaan paikkaan ja kertokaa toisistanne joku todella yksityiskohtainen tieto. Vaikka nimilappu rintaan, ellei muuten erotu joukosta.

Vinkki 6: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun minulla on pieniä lapsia eikä lastenvahtia ole saatavilla Tuskan aikoihin?

Kakarat mukaan ja menoksi! Tuskassa on joka ikinen vuosi kaiken ikäisiä lapsia, ihan pienistä vauvoista alkaen. Tarpeeksi hyvät kuulosuojaimet vain mukuloiden päähän ja se on siinä.

Tuska on todella siisti festari, ja tämän sanon täydellä sydämellä. Siellä ei ole ikinä, ja todella tarkoitan IKINÄ, ollut minkään asteista sikailumeininkiä, mitä taas löydät Ruisrockista. Toki Tuskassakin kaljaa juodaan, mutta siellä ei oksennella ja kuseskella ympäriinsä, kuten juurikin siellä Ruisrockissa tehdään. Lasten on erittäin turvallista tulla Tuskaan mukaan, ja muut tuskailijat osaavat ottaa pienet festarikävijät huomioon.

Tänäänkin pari 5-6-vuotiasta lasta bailasi Europen keikan aikana, ja ihmiset katsoivat näitä lapsia hymyillen, antoivat heille tilaa ja bailasivat lasten mukana.

Gojira

Vinkki 7: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun olen jo eläkkeellä?

Siten, että käyt hakemassa itsellesi ilmaisen kolmen päivän eläkeläisen vapaalipun! Siellä pyörii joka ikinen vuosi mummoa ja vaaria muiden joukossa. Ihminen ei ole ikinä liian vanha Tuskaan.

Vinkki 8: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun olen liikuntavammainen?

Suvilahti on tasainen alue, ja siellä on erittäin helppoa kulkea pyörätuolilla. Myös invavessoja löytyy. Joka vuosi Tuskassa on pyörätuoleilla kulkevia avustajineen, enkä ole ikinä kuullut, että kenelläkään olisi ollut ongelmia liikkumisen kanssa. Ja avustajathan pääsevät tietenkin ilmaiseksi!

Vinkki 9: Onhan Tuskassa varmasti tarpeeksi istumapaikkoja?

NO EI VARMASTI OLE! Penkkejä on vähän, eikä lähelläkään esiintymislavoja, ja nekin vähän penkit on aina varattuja. Mitään selkänojallista on turha edes kuvitella. Ainoa istumapaikka, missä on selkänojan tynkää, on Bajamaja.

Jos olet jalka- tai selkävammainen, kuten minä olen, ota mukaasi selkänojallinen retkituoli! Minullakin on sellainen aina mukana. Sen saa kokoon, se on kevyt kantaa ja pääset istumaan aina silloin, kun itse haluat. En voi kyllin korostaa tämän retkituolin kätevyyttä. Ota sellainen siis mukaasi, aivan ehdottomasti!

Arch Enemy

Vinkki 10: Mikä on mosh pit ja mitä tarkoittaa moshaus?

Nämä kaksi termiä kuuluvat olennaisena osana hevifestareita, joten opettele nämä termit ulkoa!

Moshaus tarkoittaa pään ja hiusten heiluttamista musiikin tahtiin:

Sitä tekevät Tuskassa kaikki, joten kannattaa alkaa harjoitella jo nyt. Sujuu sitten ensi vuonna.

Mosh pit on keskelle ihmisjoukkoa syntyvä "pyörre". Jos haluat välttää mosh pitin, vältä menemästä ihan keskelle. Mosh pit on armoton asia, ja jos joudut keskelle sitä, se on menoa ja meininkiä!

Tässä peruseväät sellaiselle, joka harkitsee ensimmäistä kertaa Tuskaan tuloa. Ja Tuskaan tulo todella kannattaa! Älä siis epäröi enää, vaan tule mukaan joukkoon tummaan. Nähdään ensi vuonna Tuskan merkeissä!

Kreator

Väliinputoajat - Kuka ottaisi kopin?

Olin muutama päivä sitten Aisti ry:n ADD-koulutusillassa pitämässä mieheni kanssa puhetta ADD:n ja ADHD:n eroavaisuuksista. Ei missään määrin yllättävää, että ihmiset lähtivät kiivaaseen keskusteluun ja keskustelun aihe hyppi ja pomppi asiasta toiseen. Näinhän sen kuuluukin olla tilaisuudessa, missä suurin osa yleisöstä on tarkkaavaisuushäiriöisiä.

Eräs aihe kuitenkin dominoi keskustelua, ja se oli julkisen terveydenhuollon tila Suomessa. Tai ehkä pikemminkin Turussa, mutta mitä nyt olen keskustelupalstoja seurannut, ei Turun julkisen terveydenhuollon tila paljoa muusta maasta poikkea. Asia puhutti, koska ihmiset olivat sekä huolissaan että hädissään.

Paikalla oli runsaasti vanhempia, jotka olivat tulleet paikalle saamaan tietoa liittyen omaan lapseensa. He kertoivat, että olivat taistelleen jo useita vuosia saadakseen lapselleen apua. Lapset voivat huonosti, koulunkäynti takkuaa, opettajat ovat hätää kärsimässä ja vanhempia pompotellaan luukulta toiselle. Kukaan ei ota vastuuta. Alle 10-vuotiaat lapset itkevät iltaisin, että olisi parempi, jos he vain kuolisivat pois. Mutta ei, apua ei saa, tutkimuksiin ei pääse ja jos vanhemmat jotenkin onnistuvatkin saamaan lapselleen diagnoosin, tuen saaminen on sen jälkeen kyseenalaista.

ADHD- ja ADD-oireiset ovat väliinputoajia. He eivät ole fyysisesti vammaisia, joten heidän vammansa ei näy päällepäin. Mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he tarvitsisi apua. Toiminnanohjaus ADHD-oireisilla on pelkkä vitsi, ja he tarvitsevat siinä paljon apua ja tukea. Neuropsykiatrinen valmennus olisi tähän loistava keino, sillä siinä etsitään yhdessä valmentajan kanssa henkilölle itselleen sopivat ja toimivat keinot toiminnanohjauksen parantamiseksi. Lääkitys on monelle elintärkeä asia, sillä ilman lääkettä he eivät pääsisi edes sängystä ylös. Mutta miten saada lääkitys, ellei lääkäri ota vastaan?

Eräs äiti huusi epätoivoisena: ”Pitääkö minun, pienipalkkaisen yh-äidin, viedä lapseni yksityiselle lääkärille tietäen, että se lääkärikäynti vie meiltä kuukauden ruokarahat?” Hän oli jo kaksi vuotta yrittänyt saada lapselleen apua julkisesta terveydenhuollosta, eikä apua ole vieläkään saatu. Minun vastaukseni tähän kysymykseen on: ”Pitää.”

Tässä meidän lintukodossamme, missä pitäisi olla huippuluokan terveydenhuolto, ihmiset eivät pääse hoitoon. He eivät saa apua. Heidät pakotetaan menemään yksityiselle lääkärille, minne pääsee nopeasti ja mistä apua todennäköisesti saa paljon helpommalla. Yksityinen lääkäri kuuntelee eikä katso kelloa. Hänellä ei ole kiire päästä asiakkaasta eroon. Häntä ei haittaa, vaikka asiakasmäärä kasvaa. Julkisen puolen kollegaa nämä asiat taas haittaavat. Asiakkaita ei saisi olla ja jonoja pitäisi saada lyhennettyä. Tai ainakin tällaisen kuvan julkinen terveydenhuolto on itsestään antanut.

Mutta missä on tasa-arvo? Eikö tämä julkinen sektori ole sen takia luotu, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet kotipaikkaan ja kukkaron paksuuteen katsomatta? Ei tämä nyt siltä vaikuta kaikkien näiden keskustelujen perusteella, mitä olen saanut käydä sekä ADHD-oireisten itsensä että ADHD-oireisten lasten vanhempien kanssa. Suomalainen yhteiskunta on amerikkalaistunut myös siinä mielessä, että täällä terveydenhuoltoa saa vain, jos on rahaa ja mopo. Tai pikemminkin Ferrari…

Eipä se yksityisellä lääkärillä käyminen haittaa, jos on varaa maksaa se! Yksi tavallinen keskustelukäynti, minkä aikana päivitetään kuulumiset ja uusitaan reseptit, on siinä 150–200 euroa täällä Turun suunnalla, ja käynnin kesto on se 30–45 min korkeintaan. En edes viitsi kirjoittaa, mitä tutkimukset maksavat. Siinä ei enää satasista puhutakaan. Ja kuten sanottua, mikäs siinä, jos on rahaa, millä mällätä. Sen kun käyttää yksityistä! Ongelmana tässä on se, että kaikilla ei ole varaa käyttää sitä yksityistä, ja tämä asettaa perheet todella eriarvoiseen asemaan.

Mitä tämä eriarvoisuus tulevaisuudessa tuo? Luodaanpas visio. ADHD-lapset eivät todellakaan ole tyhmiä, ja heistä on moneksi. Suurin osa ADHD-oireisista lapsista on täysin jatko-opintoihin ja työhön kykeneviä, ja heistä saa hyvällä kasvatuksella koulittua kunnollisia kansalaisia, jotka maksavat veronsa ja ostavat kotimaista tuoden Suomeen lisää työpaikkoja. Mutta ellei koulunkäynti suju ilman tukea, eikä sitä tukea saa, alkaa koulunkäynti takkuamaan jo alkumetreillä. Jos koulunkäynti takkuaa, jatko-opinnot jäävät usein väliin, mikä taas aiheuttaa syrjäytymis- ja työttömyyskierteen, mikä taas tuo yhteiskunnalle lisää kustannuksia.

Ne ADHD-lapset, joiden vanhemmilla on ollut varaa maksaa lapsilleen tutkimukset yksityisellä lääkärillä, saavat lääkityksen, saavat tuen kotiin ja kouluun, haluavat jatkaa jatko-opintojen pariin, valmistuvat johonkin ammattiin ja loppu onkin jokaisen itsensä pääteltävissä.

Tämä terveyden eriarvoisuus tarkoittaa siis sitä, että rikkaat pysyvät rikkaina ja köyhät köyhinä tulevaisuudessakin, koska niille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole varaa maksaa yksityistä lääkäriä, ei apua anneta julkiselta puolelta. Tätäkö Suomi haluaa? Ilmeisesti.

Eikä tämä ongelma kosketa pelkästään ADHD-oireisia. Tätä samaa eriarvoisuutta kohtaavat myös mielenterveysasiakkaat, lievästi autistiset sekä muut sellaiset väliinputoajat, jotka eivät ole selkeästi vammaisia.

Kuinka paljon Suomi säästäisikään, jos kaikki ne rahat, mitkä laitetaan terveydenhuollon puutteiden vuoksi syrjäytyneisiin nuoriin, laitettaisiinkin näiden nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja terveydenhoitoon?

Vielä ei kukaan osaa sanoa, mitä sote-uudistus tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että asiat voivat ainakaan terveyden eriarvoisuuden suhteen enää paljoa pahemmaksi mennä. Ennaltaehkäisy, mikä on ties kuinka monessa tutkimuksessa todettu kaikkein parhaimmaksi tavaksi ehkäistä syrjäytymistä ja mm. mielenterveysongelmia, on edelleenkin täysin koreankielinen sana julkisessa terveydenhuollossa.

Pitäisiköhän sitä tehdä julkisessa terveydenhuollossa päättävissä tahoissa työskenteleville ihmisille suomi-hyvinvointi-suomi – sanakirja? Ehkä sen jälkeen tämä kummallinen termi ”ennaltaehkäisy” tulisi tutuksi niillekin, jotka istuvat julkisen terveydenhuollon rahakirstujen päällä.

Kirjoittaja on ADHD-aikuinen, erittäin pienenä pikkukeskosena syntyneen erityislapsen äiti, erityispedagogiikan pääaineopiskelija, Leijonaemot ry:n pitkäaikainen jäsen, Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistyksen pitkäaikainen hallituksen jäsen ja erittäin kovaääninen erityisperheiden oikeuksien puolestapuhuja.

Tämä blogiteksti on kirjoitettu osana Asklepios IV-kurssia.

Lähteitä terveyden eriarvoisuuteen:

Lahelma, Eero, Rahkonen, Ossi, Koskinen, Seppo, Martelin, Tuija & Palosuo, Hannele (2007) Sosioekonomisten terveyserojen syyt ja selitysmallit. Teoksessa Palosuo, Hannele et al. (toim.) (2007) Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 23/2007, 25–38.

Manderbacka, Kristiina & Keskimäki, Ilmo (2013) Terveyspalvelut ja terveyserot. Teoksessa Palosuo Hannele, Sihto Marita (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: THL, 261–266.

Marmot, Michael (2005) Social determinants of health inequalities. Lancet 365:19, 1099-1104.

Maunu, Antti (2014) Kuinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. EHYT katsauksia 1/2014.

Palosuo, Hannele (2015) Sosioekonomiset terveyserot yhteiskuntapolitiikan koetinkivenä. Teoksessa Antti Kaihovaara (toim.) Jakolinjojen Suomi. Kalevi Sorsa -säätiö, 91–118.

Sihto, Marita & Palosuo, Hannele (2013) Terveyserot terveyspoliittisena kysymyksenä. Teoksessa Palosuo Hannele, Sihto Marita (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: THL, 223–236.

Therborn, Göran (2014) Eriarvoisuus tappaa. Tampere: Vastapaino.