Nykyaika versus antiikin aika, sekä ilmoittautumisongelmia

Syksyn kurssien aikataulut ovat tulleet nettiin. Pitäisi käydä vilkaisemassa, mitä kaikkea voin suorittaa nyt heti alta pois. Minulla on opintovapaata toukokuuhun asti. Haluan saada suoritettua siihen mennessä niin paljon kursseja kuin mahdollista.

Aikataulujen pitäisi löytyä Turun yliopiston sivuilta. Ei löydy, vaikka miten etsin. Hemmetin hyvin ovat osanneet piilottaa sen! Vaadin mielessäni selkeämpiä sivustoja, tai vanhanaikaisia, paperisia aikatauluja. Sivuston hakutoimintoa käyttämällä löydän vihdoin etsimäni.

Tältä sivustolta ei, tietenkään, saa tietoa niistä kursseista, mitkä voi suorittaa vain esseinä. Ne löytyvät yliopiston intranetistä. Mistä sieltä? Hemmetin hyvä kysymys. En minä vain tiedä!

Johdatus SPSS-ohjelmaan. Kurssi vain maisterihaussa tulleille. Ei sinänsä kuulu opintoihin, mutta hyödyttää. Humanistisessa tiedekunnassa ei juuri SPSS-ohjelmaa käytetty. Ehkä ilmoittaudun siihen. Eipä siitä haittaakaan ole.

“Kaikki ilmoittautumiset NettiOpsun kautta!” Paitsi tälle kurssille ilmoittaudutaan Moodlessa. Ja tälle toiselle kurssille ilmoittaudutaan sähköpostitse suoraan kurssin vetäjälle. Ja tälle kurssille taas ilmoittaudutaan vanhanaikaisesti paperilomakkeella. Tälle kurssille ei tarvitse ilmoittautua. Muutenkin kiristynyttä pinnaani alkaa kiristää entistä enemmän. Tilanne vaatii suklaata. Onneksi toin laivalta mukanani Tobleronea. Tämän voimin pystyn suorittamaan nämä ilmoittautumiset sataan eri paikkaan sadan eri sivuston kautta, ja ehkä suorittamaan jotain kurssejakin tämän syksyn aikana.

Yhdenkään kurssin aikataulut eivät ole sellaiset, että luennot tai pienryhmät olisivat aina tiistaisin klo 12-14. Aina eri viikonpäivä, aina eri kellonaika. Minun täytyy kirjoittaa kaikki heti ylös. Muuten hukun näiden päivämäärien ja kellonaikojen tulvaan.

Ja tässä olivat vasta erityispedagogiikan opinnot. Entäs sivuaineet? Se onkin kymmenen pisteen kysymys. Perjantaina on yliopistolla sivuaineklinikka. Ehkä siihen mennessä olen onnistunut rajaamaan ne tuhat itseäni kiinnostavaa sivuainetta johonkin vähän järkevämpään lukuun. Ja ehkä siellä selviää, tarvitseeko minun sivuaineopinnoissa ilmoittautua intranetin, NettiOpsun, Moodlen, paperilomakkeen, pullopostin, kirjekyyhkyn vai tekstiviestin välityksellä. Vai joudunko kenties käyttämään näitä kaikkia eri ilmoittautumiskanavia.

Graduseminaari. Ehkä aloitan senkin nyt. Saan aikaa etsiä lähteitä, kirjoittaa teoriaa alta pois ja saan myös aikaa hioa aihettani. Ensimmäinen tapaaminen jo ensi viikolla. Hui kauhistus!

Kun suoritin ensimmäistä maisterintutkintoani, jouduin seuraamaan ilmoitustauluja. Nyt ilmoitustaulujen sijaan joudunkin seuraamaan Turun yliopiston nettisivuja. JA Moodlea. JA NettiOpsua. JA intranettiä. Ja opetella käyttämään näitä kaikkia sivustoja. Miksi hemmetissä kaikki ei voisi olla yhden ainoan sivuston takana? Miksi tarvitaan näin monta erilaista alustaa?

Pakko se on myöntää. Olen vanha ja raihnainen kalkkis. Olen pysyvästi pudonnut kehityksen kelkasta. Tästä ei puutu enää kuin se, että alkaisin toistaa: “Kyllä sitä ennen vanhaan kaikki oli paremmin”.

Aurinko, aurinko lettuja paistaa

Onkohan maisteriohjelmassa mahdollista lähteä vaihtoon? Mieluiten johonkin sellaiseen valtioon, missä aurinko pilkistää edes joskus. Tähän vuodenaikaan Suomessa pitäisi olla yötön yö, ja auringon pitäisi paistella niitä lettujaan tavallista pidempään taivahalla, mutta sen sijaan täällä Pohjolan nurkilla tulee taivaalta lettujen ja mansikkahillon sijaan vettä, räntää, lunta ja pieniä, vanhoja mummoja.

Se unelmieni vaihtokohde voisi olla myös sellainen valtio, missä eläinavusteinen pedagogiikka kukoistaa. Voisin tehdä siellä graduni siitä, miten hyvin hommat hoituvat muualla, ja yrittää tuoda samaa mallia tänne Suomenniemellekin. Täällä eläinavusteisuus on kyllä nostamassa päätään, mutta kovin hitaasti.

Ruissalon kylpylän kokko.

Mistä moinen ajatus opiskelijavaihdosta pälkähti päähäni? No, raotapas verhoja ja katso ulos! Ainakin täällä Turussa on harvinaisen koleaa ja vettä on satanut suurimman osan juhannuspäivää. Aattona saimme sentään ihailla kokkoa Ruissalon kylpylän takapihalla ilman kaatosadetta; minä ja muu Turku. Kumma, miten kokon katsominen on niin pyhä rituaali, että suomalainen unohtaa sen, että hän inhoaa muita ihmisiä lähellään, ja tunkee väkisin viereen, ihan vain siksi, että saisi nähdä tulen palavan. Muualla maailmassa tuli on keksitty jo aika monta vuotta sitten, mutta näemmä Turussa se on vielä aika uusi juttu.

Nyt joku ihmettelee, että tuo hullu haluaa lähteä vaihtoon ihan vain siksi, että pääsisi johonkin lämpimämpään paikkaan. On sitä tyhmemmistäkin syistä vaihtoon lähdetty! Opiskellessani ihka ensimmäistä maisterin tutkintoani olin vaihdossa mm. Hollannissa, Amsterdamin yliopistossa. Sitä voi vain miettiä, miksi halusin vaihtoon juuri nimenomaan Amsterdamiin...

PS. Pitäisiköhän sitä tehdä tänään lettuja?

Kuva kanaalista Amersfoortin kaupungissa.

Tuplavalmentajasta tuplamaisteriksi

Kuten monet tarinat alkavat… Oli synkkä ja myrskyinen päivä… Mutta minun sisälläni ei ole tällä hetkellä synkkää eikä myrskyisää! Päinvastoin. Sisälläni on oikein lämmintä, mukavaa ja toiveikasta, vaikka ulkona riehuukin kunnon kesämyrsky.

Blogini on ollut pienellä kesätauolla. Tämä on oppimispäiväkirjablogi, eikä minulla ole ollut mitään opiskeltavaa. Valmentaja-opintoni päättyivät, enkä ole vieläkään saanut arvosanaa siitä viimeisestä kurssista, minkä tein lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuuteen. Kirjoitettavaa ei ole siis ollut. Paitsi nyt on! Jälleen kerran.

Sain eilen mukavaa sähköpostia: Minut on hyväksytty tutkinto-opiskelijaksi Turun yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan! Olen jo filosofian maisteri, aineenopettaja ja ammatillinen erityisopettaja. Nyt minusta tulee sitten kasvatustieteiden maisteri. Tuplamaisteri.

Mielessä on paljon kysymyksiä tällä hetkellä. Miten järjestän työni Bovallius-ammattiopistossa? En voi keskittyä täysipäiväisesti opintoihin, jos käyn päivätöissä samaan aikaan. Todennäköisesti vastaus tähän kysymykseen löytyy aikuiskoulutustuesta. Se on pienempi raha kuin palkka, mutta saisin keskittyä täysillä opintoihin ja valmistuisin nopeammin.

Lisäksi olen miettinyt sivuaineita. Psykologiahan minulla on jo. Aineopinnot puuttuvat, enkä ole vielä aloittanut niitä. Myös evoluutiopsykologia kiinnostaa, ja koska Turun yliopisto on ainoa suomalainen yliopisto, mikä näitä opintoja järjestää, olisi mielenkiintoista saada jotain harvinaista tutkintotodistukseen.

Myös gradun aihe on mietityttänyt. Ja ensimmäisenä tulee mieleen eläinavusteinen pedagogiikka. Kuinkas muutenkaan! Olen pohtinut, miten voisin toteuttaa tutkimuksen rakkaan Kaunoni kanssa. Ja toki olen pohtinut myös sitä, mistä näkökulmasta gradun teen. En halua toistaa jotain sellaista tutkimusta, mikä on tehty jo.

Mikä minusta tulee isona tyttönä, näiden opintojen jälkeen? Ei mitään hajua. Mutta enhän ole vielä edes neljääkymmentä, joten minulla on hyvää aikaa miettiä asiaa, ja vaikka suorittaa lisää opintoja tämän tutkinnon perään! Enhän minä eläkkeelle kuitenkaan pääse vielä muutamaan vuosikymmeneen, jos silloinkaan.