Kuten monet tarinat alkavat… Oli synkkä ja myrskyinen päivä… Mutta minun sisälläni ei ole tällä hetkellä synkkää eikä myrskyisää! Päinvastoin. Sisälläni on oikein lämmintä, mukavaa ja toiveikasta, vaikka ulkona riehuukin kunnon kesämyrsky.
Blogini on ollut pienellä kesätauolla. Tämä on oppimispäiväkirjablogi, eikä minulla ole ollut mitään opiskeltavaa. Valmentaja-opintoni päättyivät, enkä ole vieläkään saanut arvosanaa siitä viimeisestä kurssista, minkä tein lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuuteen. Kirjoitettavaa ei ole siis ollut. Paitsi nyt on! Jälleen kerran.
Sain eilen mukavaa sähköpostia: Minut on hyväksytty tutkinto-opiskelijaksi Turun yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan! Olen jo filosofian maisteri, aineenopettaja ja ammatillinen erityisopettaja. Nyt minusta tulee sitten kasvatustieteiden maisteri. Tuplamaisteri.
Mielessä on paljon kysymyksiä tällä hetkellä. Miten järjestän työni Bovallius-ammattiopistossa? En voi keskittyä täysipäiväisesti opintoihin, jos käyn päivätöissä samaan aikaan. Todennäköisesti vastaus tähän kysymykseen löytyy aikuiskoulutustuesta. Se on pienempi raha kuin palkka, mutta saisin keskittyä täysillä opintoihin ja valmistuisin nopeammin.
Lisäksi olen miettinyt sivuaineita. Psykologiahan minulla on jo. Aineopinnot puuttuvat, enkä ole vielä aloittanut niitä. Myös evoluutiopsykologia kiinnostaa, ja koska Turun yliopisto on ainoa suomalainen yliopisto, mikä näitä opintoja järjestää, olisi mielenkiintoista saada jotain harvinaista tutkintotodistukseen.
Myös gradun aihe on mietityttänyt. Ja ensimmäisenä tulee mieleen eläinavusteinen pedagogiikka. Kuinkas muutenkaan! Olen pohtinut, miten voisin toteuttaa tutkimuksen rakkaan Kaunoni kanssa. Ja toki olen pohtinut myös sitä, mistä näkökulmasta gradun teen. En halua toistaa jotain sellaista tutkimusta, mikä on tehty jo.
Mikä minusta tulee isona tyttönä, näiden opintojen jälkeen? Ei mitään hajua. Mutta enhän ole vielä edes neljääkymmentä, joten minulla on hyvää aikaa miettiä asiaa, ja vaikka suorittaa lisää opintoja tämän tutkinnon perään! Enhän minä eläkkeelle kuitenkaan pääse vielä muutamaan vuosikymmeneen, jos silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti