Flunssaisen koiranomistajan päiväkirjamerkintöjä

Silloin, kun ulkona riehuu lumimyrsky, ja parasta mitä tiedät, on takkatuli ja kuppi kuumaa kaakaota, juuri silloin sinun rakas suomenlapinkoirasi haluaa iltalenkille. Laitat tuhat kerrosta rättiä ja lumppua niskaan, jotta tarkenet, ja lähdet ovesta ulos tuuleen ja lumituiskuun.

Olet muutenkin flunssainen, joten päätät pitää lenkin lyhyenä, ettet sairastu enempää. Koirasi on kuitenkin kanssasi eri mieltä tästä kaikesta. Hänestä juuri tällainen keli on kaikkein paras lenkkikeli! Lumessa kieritään innosta vinkuen, eikä pissalle ole tasan mikään kiire.

Koirasi löytää city-kanin tai ehkä ketun tuoksun lumen alta. Jälkeähän on pakko seurata, kun sitä kerran koiria ollaan ja hajuja harrastetaan. Jälki vie ylös jäistä mäkeä, ja saat kiskoa koiraasi tosissaan mukaasi, ettei se raahaa jäistä, siniseksi muuttunutta ruhoasi mäkeä ylös. Yrität saada koiran mukaasi namilla, mutta jälki on nyt kiinnostavampi asia kuin joku kanakiekko. Kanakiekkoja saa aina treeneissä, mutta tätä jälkeä ei ehkä löydä enää toiste.

Päätät, että nyt saa riittää. Nokkasi vuotaa kuin venäläinen hana ja kasvosi ovat tuiskun raiskaamat. Sanot koiralle, että nyt lähdetään kotiin. Koira heittäytyy maahan selälleen. Hän ei lähde mihinkään. Yrität saada kiinni valjaiden kantokahvasta, mutta se on koiran selän alla. Käännät koiraa, joka vain innostuu ja ajattelee, että nyt se emäntäkin innostui leikkimään. Huokaiset ja mietit, miksi halusit juuri suomenlapinkoiran, etkä mitään karvatonta koirarotua, joka inhoaa kylmää ja lunta.

Raahaat maassa makaavaa koiraa perässäsi vähän matkaa. Koira pinkaisee ylös ja lennät muutaman metrin koiran perässä. Koira on nähnyt parhaan kaverinsa, yläkerran labradorinnoutajan. Pojat riehuvat lumessa ja me emännät selvitämme parhaan kykymme mukaan solmussa olevia hihnoja. Jäät vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia, vaikka oletkin ihan jäässä ja nokkasi alle on jäätynyt räkävana.

Saat tarpeeksesi tuulesta ja tuiskusta, eikä yläkerran noutajakaan pääse asioilleen, koska vain riehuu oman koirasi kanssa. Sanot heipat naapurille ja päätät, että nyt lähdetään. Koirasi on, taas kerran, eri mieltä. Hän vastustelee ja haluaa jäädä leikkimään. Saat toden teolla raahata perässäsi rimpuilevaa koiraa, jolla ei ole kylmä eikä vuotavaa nokkaa.

Kotiin ei ole pitkä matka, mutta kotimatka kestää harvinaisen kauan. Avaat ulko-oven ja raahaat edelleenkin rimpuilevaa koiraa väkisin portaat ylös. Naamasi on ihan jäässä. Ensimmäisenä menet pesemään kasvosi, mihin on jäätynyt räkävana. Koirasi katsoo sinua kiukkuisena ja syyllistäen. Olet keskeyttänyt hänen hauskan leikkihetkensä etkä viihtynyt hänen kanssaan keskellä lumimyrskyä viittä tuntia.

Mietit, pitäisikö seuraavan koiran olla karvaton ja lunta pelkäävä.

Unien ihmeellinen maailma, osa 54

Kannatti tässä vaiheessa opintoja lukea kunnolla voimauttavan valokuvan opintoihin liittyvä ohjeistus: Pidä prosessipäiväkirjaa ja merkitse talteen omia oivalluksia (no, sitä minä olen kyllä tehnytkin), unia (uups) ja tärkeältä tuntuvia tunteita (tähän ehkä panostan tulevaisuudessa enemmän). Koska kerran opettaja käskee, niin jatkamme nyt tätä tekstisarjaa. Koska olen viime aikoina nähnyt mitä kummallisempia unia, yleensä painajaisia, niin tästä pitäisi tulla ihan mielenkiintoinen sarja.

Viimeöinen uni oli taas aivan omassa kummallisuusluokassaan. Uni alkoi sillä, että sain viran Helsingin yliopistosta. Virka oli määräaikainen, joten vuokrasin Turun omistusasuntoni kalustettuna, ja samalla vuokrasin Espoosta kalustettuna pienen, mutta hauskan rivitalokolmion. Olin erittäin tyytyväinen asuntoon, vaikka siitä olikin yhteys naapuriasuntoon. Eteisessä oli ovi, mikä meni suoraan naapuriin, eikä siinä ollut lukitsemismahdollisuutta. Naapurisedän lemmikkitiikeri oli onneksi kilttiä sorttia, eikä se hyökännyt kenenkään päälle.

Ulko-ovessa ja ikkunoissa oli erittäin huonot lukitussysteemit, ja ne olivat koko ajan auki, sillä ne eivät pysyneet kiinni. Asuntooni tulikin joku sen entinen asukas, mutta häädin hänet pois.

Rumia lamppuja peittämään oli tehty hassut kangas”peitteet”. Asunnon sisustus oli niukka, mutta sievä. Lisäksi ikkunoista avautuva näkymä oli hirvittävän kaunis, ja viihdyin asunnossa. Siitä oli lyhyt matka lähijunalle, millä pääsin kätevästi yliopistolle töihin. Tyttäreni valitti tätä elämänmuutosta Turusta Espooseen, mutta vakuutin hänelle, että virkani kestää vain puoli vuotta ja sen jälkeen muutamme takaisin Turkuun. Emme jää Espooseen lopullisesti asumaan.

Koska ikkunamme eivät pysyneet kunnolla kiinni, se tiesi meille vaaroja. Nimittäin varjoihmiset kulkevat juuri avoimista ikkunoista ja ovista, ja yrittävät muuttaa tavallisia ihmisiä varjoihmisiksi, ja saada heidät liittymään varjomaailmaan. Varjoihmisiä on kolmenlaisia: Yhdet ovat susimaisia, ja heidän häätämiseksi tarvitaan tulisäde. Toisen varjoihmisryhmän nimi on lähihämärä, ja heidän karkoittamisekseen tarvitaan sädettä, mikä on ympyrän mallinen. Kolmannen ryhmän nimeä tai muotoa en enää muista tässä vaiheessa, mutta heidän karkoittamisekseen tarvitaan kameran salamaa. Varjoihmiset raiskaavat tavalliset ihmiset, minkä jälkeen myös heistä tulee varjoihmisiä.

Koska näistä varjoihmisistä alkoi tulla todellinen riesa, liityin erääseen ryhmään, jonka tarkoituksena oli pitää varjoihmiset pois, ja tappaa ne lopulta kokonaan. Meitä oli neljä uljasta soturia taistelemassa näitä varjoihmisiä vastaan, ja kehittämässä uudenlaisia aseita, millä voisimme tuhota varjoihmiset.

Yhdessä vaiheessa unta vuokrasimme erään ison, punaisen maalaistalon, minne asetimme varjoihmisille erilaisia ansoja. Talo oli täynnä aseita, ja meillä oli vahtivuorot, kun yritimme löytää varjoihmisiä pihaltamme ja saada heidät tuhottua.

Joskus joku meistä vahingossa joutui varjoihmisten raiskaamaksi ja täten myös varjomaailmaan. Minäkin jouduin sinne kerran. Minut pelastettiin. Pelastustyössä oli mukana vanhan hulavanteen palasesta syntynyt delfiini, joka kertoi minulle, että olen oikeasti ihminen, olen menettänyt muistini joutuessani varjomaailmaan, ja minut yritetään pelastaa. En siis saa estää oikeita ihmisiä pelastamasta minua.

Tällaista mielenkiintoista tällä kertaa! En voi ymmärtää, mistä nämä järkyttävän kummalliset unet kumpuavat. Todennäköisesti unilääkkeestäni.