Kyllä huomaa, miten tämä hallituksen suunnittelema suomalaisen koulutuksen alasajo ylettää pitkät, karvaiset kouransa myös korkeakouluihin!
Käydään vasta kesäkuuta, eivätkä opintoni ole lähelläkään alkamista. Silti olen suunnitellut intoa vinkuen, mitä kaikkea aion opiskella sivuaineena. Eihän minulla niitä sivuaineita filosofian maisterin tutkinnonkaan aikana ollut kuin kahdeksan. Ja pääaine siihen päälle. Tällaista se sitten on, kun kaikki kiinnostaa.
Eräs sivuaine, mitä olen vakaasti harkinnut itselleni, on työ- ja organisaatiopsykologia. Sitä ei voi opiskella Turun yliopistossa, mutta Turun kesäyliopisto kyllä järjestää kyseisestä oppiaineesta perusopinnot. Perusopintokokonaisuutta hallinnoi Itä-Suomen yliopisto, mikä on minulle jo tuttu opinahjo lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuudesta.
Turun kesäyliopistossa työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot maksavat 450 euroa. Kävin läpi joka ikisen kurssin, mikä perusopintoihin kuuluu. Vain yhdessä näistä kursseista on tarjolla kahden illan verran lähiopetusta, ja kaikki muut suoritetaan itsenäisesti nettiluentoja katsomalla ja kirjallisuutta lukemalla.
Itä-Suomen avoin yliopisto tarjoaa precis saman opintokokonaisuuden verkko-opintoina hintaan 250 euroa.
Miksi ihmeessä maksaisin 200 euroa ylimääräistä siitä ilosta, että saan vaivaiset kaksi lähiopetuspäivää, mitä en verkko-opintojen aikana saisi? Kerrassaan naurettavaa. En todellakaan aio maksaa tuollaisia summia, jos kerran saan täysin saman opetuksen jostain muualta halvemmalla. 200 euroa on sen verran iso raha, että sen eteen vaadin enemmän lähiopetusta ja ohjausta kuin kaksi vaivaista kertaa. Opiskelu avoimissa ja kesäyliopistoissa on siis edelleen täysin saman hintaista kuin aikaisemminkin, mutta lähiopetus on resurssien vuoksi lopetettu lähestulkoon kokonaan. Kaikki opetus tapahtuu verkossa, etänä.
Minua tämä ei, itse asiassa, hirveästi haittaa, sillä minä pystyn kyllä suoriutumaan etäopinnoista. Itse koen, että etäopinnot ovat minulle jopa parempi vaihtoehto, sillä se mahdollistaa opiskelun juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii, ja siihen kellonaikaan, kun itsellä on vireystila parhaimmillaan. Kaikkia etäopiskelu ei kuitenkaan palvele. On olemassa niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat opinnoissa menestyäkseen sen lähiopetuksen, ohjauksen ja opettajan, jolta kysyä neuvoja.
Jännityksellä odotan, millaista mahtaa olla tutkinto-opiskelijan elämä 2010-luvun Suomessa. Onko se samanlaista kuin 90-luvun lopun, 2000-luvun alun tutkinto-opiskelijan elämä? Saanko minä samanlaista, yhtä tasokasta yliopisto-opetusta nyt kuin mitä sain silloin ensimmäisellä kerralla? Vai onko myös tutkinto-opiskelu muuttunut enemmän ja enemmän siihen, että kaikki tehdään itsenäisesti? Saan näihin kysymyksiin vastauksen parin kuukauden kuluttua.
Siihen kysymykseen, missä ja miten aion suorittaa työ- ja organisaatiopsykologian opinnot, sain vastauksen jo tänään. Eli Itä-Suomen yliopisto, here I come again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti