maanantai 22. kesäkuuta 2020

Luonnon "rauhaa"

Olen asunut Turun keskustan laitamilla, ripulinruskean Aurajoen rannalla jo reilut 16 vuotta. Välillä on osoite vaihtunut, mutta asuinalue pysynyt koko ajan samana. Enkä varmaan enää osaisi muualla edes asua.

Vaikka nykyinen kotikatuni onkin suhteellisen rauhallinen, se huono puoli tuossa sijainnissa on, että kaikki mahdollinen kaupungin häly kuuluu parvekkeelleni. Jos läheisessä jokilaivassa on joku pumppu esiintymässä, kuulen musiikin erittäin hyvin lähtemättä kotoani tasan mihinkään. Välillä saa kuunnella piipaa-autojen ulvomista, välillä taas naapurien tappelemista. Ja kaikki tämä kuuluu kerrostaloasumiseen kaupungissa. Tällaista se nyt vain on.

Mökkiranta auringonlaskussa.

Joskus sitä ajattelee, että maaseudulla elämä on niin paljon rauhallisempaa. Ei ole piipaa-autojen ulvontaa, ei ole jokilaivoja eikä niiden terasseilla esiintyviä pumppuja, ei ole tappelevia naapureita (ainakaan kovin lähellä) eikä kaupungin asfalttipölyä. On vain luonnon rauha ja hiljaisuus.

Tämä luonnon rauha ja hiljaisuus mielessäni siintäen pakkasin koirani ja kamppeeni. Päätin, että tämä kesänä vietän mahdollisimman paljon aikaa mökillä nauttien hiljaisuudesta, luonnon rauhasta ja yksinäisyydestä. Äärimmäisen vilkkaan ja rankan koronakevään jälkeen tuo rauha ja hiljaisuus kuulostivat musiikilta korvilleni. En välittänyt siitä, että Paraisten saaristo on punkkien saartama ja todennäköisesti saisin vähintään borrelioosin, ellen peräti kaksi. Kunhan vain pääsisin nauttimaan luonnon rauhasta ja olemaan hiljaisuuden keskellä.

Heti ensimmäisenä bongasin alamökin vieressä olevassa pihapuussa käpytikan pesän. Eipä siinä, eläinvauvat ovat parhautta tiettyyn pisteeseen asti. Mutta siinä vaiheessa, kun olet kuunnellut monta tuntia niiden böördikersojen kiekumista ja tajuat, etteivät ne hiljene siellä kolossaan hetkeksikään, alkaa pikkuhiljaa todellisuus hahmottua: ei se elämä luonnon keskellä ole todellakaan mitään hiljaista! Se on ihan kaikkea muuta.

Mökkielämää parhaimmillaan? Jos vain saisi lukurauhan!

Ensimmäisenä yönä siis nukahdin käpytikkavauvojen suloiseen nälkälauluun.

Seuraavana aamuna olin valmis kaivamaan ilmapyssyn mistä tahansa kolosta ihan vain siksi, että saisin edes hetken hiljaisuutta. Sitähän minä tältä saarelta olin alun perin tullut hakemaan! Ja nyt nuo saakelin nälkäänsä kirkuvat kakarat olivat hyvää vauhtia pilaamassa minun lomafiilistäni.

Eivätkä käpytikkakersat todellakaan olleet ainoita, jotka päättivät ihastuttaa minua sulosävelillään. Tuntui siltä, että kaikki linnut malliin ja merkkiin katsomatta olivat tulleet täysin hulluiksi. Lintujen välisiä kiistoja oli lähestulkoon koko ajan ja mökin pihalla käytiin paljon pahempia ja huomattavasti äänekkäämpiä tappeluita kuin mitä kerrostalonaapureiden asunnossa on ikinä käyty. Öisin, kun pahimmat kiistat olivat rauhoittuneet, kukkui käki koko hemmetin ajan eikä antanut pahaakaan rauhaa.

Joutsenia olisi meidänkin rannassa sähisemässä, ellei olisi vahtikoiraa.

Illan viiletessä hyttyset tietenkin tulivat inisemään korvan juureen haluten maistaa vertani. No, ei muuta kuin Thermacell päälle. Eli kun vietät illan siinä Thermacellin höyryissä, on olo kuin olisit sittenkin kaupungissa pakokaasuja haistelemassa.

Kärpästen surinaa oli myös mukava kuunnella sekä päivin että öin. Aina niitä saatanan siivekkäitä pirulaisia löytää jostain kolosta mökkiin sisään ja sitten ne pitävät sinut hereillä koko yön.

Eikä pidä unohtaa sitä luontokappaleista hiljaisinta, eli suomenlapinkoiraa, jolla on isot pallit ja vielä isompi ego. Hänet kun on jalostettu vahtikoiraksi, niin sitähän hän sitten tekee. Pihalle tulee pörriäinen: se haukutaan hemmettiin. Kaukana merellä näkyy joutsen: sitä haukutaan ihan varmuuden vuoksi, ettei se vain kuvittelisi itsestään liikoja ja nousisi rantaan. Yhtä haukkumista koko loma!

Kauno, suuripallinen suomenlapinkoira, pitämässä vahtia mökkirannassa.

En tiedä, kenen keksintöä se on alun perin ollut, että luonnossa muka olisi hiljaista ja rauhallista. Täällä meidän mökillä ei ainakaan ole! Meidän pihassa on pahempi meteli kuin kaupungin keskustakerrostalossa konsanaan ja kaiken sen metelin tuottaa juurikin se luonto. Eli luonnossako muka mieli lepää kaikessa siinä hiljaisuudessa? Paskan marjat!

Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että Tuska-festareillakin on huomattavasti vähemmän meteliä kuin mitä täällä meidän pihalla on tähän mennessä ollut. Ehkä pitäisi vain viettää koko kesä kaupungissa, niellen asfalttipölyä. Saisi sentään olla rauhassa kaikelta luonnon meteliltä.

Hämähäkeistä ei sentään lähde meteliä...

4 kommenttia:

  1. Meni rauha pariinkin otteeseen meidän mökkitienoilta, kun luin kirjoitustasi js nauraa hekottelin.
    Olet oikeassa, luonnossa riittää ääniä ja alkukesä onkin paras aika virittäytyä vastaanottamaan näitä Avara luonto -lähetyksiä. Mutta annas olla, kun käännetään kalenterin lehti heinäkuun puolelle. Jo vain on hiljaista!
    Eli: ensi kesää ajatelleen, ota tähtäimeen keskikesän loma. Mutta älä venytä liian pitkälle, koska loppukesällä alkaa lintujen muuttopuuhiin valmistautumiset ja niihin liittyvät serenadit.
    Tosin, lokit saattavat kirkua koko kesän, mutta se on vain sitten sitä yhtä säveltä!

    Ihana teksti! 🎶😊🎵😊🎶

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa! Mullahan on opettajana se kahden kuukauden kesäloma, mutta täytyy yrittää suunnitella mökkireissut lintujen serenadisesongin mukaan. ;)

      Poista
  2. Samoja ajatuksia minullakin on ollut tänä kesänä mökillä - luonnossa on välillä todella kova mekkala! Mutta päädyin toiseen päätelmään kuin sinä :), itse ajattelin, että kun oikein pysähtyy ajattlemaan, niin ääniä on vaikka kuinka paljon, lokit kirkuvat, tuuli humisee, laineet loiskivat ja meilläkin asui "keskustelevainen" palokärkipoikue, mutta jotenkin mielsin ne äänset silti rauhoittaviksi ja hiljaisiksi luonnon ääniksi, enkä ärsyyntynyt niistä ollenkaan, vaikka itse asiassa äänitaso taisi välillä oll aika korkea.
    Kun taas ihmisen luomat äänet, koneet, autot, puhe, pauke - ne häiritsevät paljon enemmän.

    Mutta niin se on yksilöllistä, miten asiat kokee, sehän se on parasta ja siitä sitä keskustelua syntyy :) .

    VastaaPoista
  3. Hei rouva ja herrat, tarvitsette taloudellista apua? Olen Susan Benson. Olen lainanantaja ja myös finanssikonsultti.

    Tarvitsetko yrityslainaa, henkilökohtaista lainaa, asuntolainaa tai lainaa projektisi loppuun saattamiseksi? Jos vastauksesi on kyllä, suosittelen, että otat yhteyttä yritykseeni. Tarjoamme kaikenlaisia ​​lainapalveluja, mukaan lukien pitkä- ja lyhytaikaiset lainat. Jos haluat lisätietoja, kirjoita meille sähköpostitse: (sunshinefinancialgroupinc@gmail.com) tai Lähetä meille sähköpostia suoraan WhatsApp-palveluun: +447903159998 ja saa vastauksen hetkessä.

    Olemme kattava rahoituspalveluyritys ja olemme sitoutuneet auttamaan sinua parantamaan pitkän ja lyhyen aikavälin taloudellisia tavoitteitasi. Olemme erikoistuneet tarjoamaan jäsenneltyjä rahoitusratkaisuja yksityisille ja yrityksille tehokkaimmalla ja nopeimmalla tavalla.

    Tässä on joitain syitä, miksi sinun pitäisi ottaa meihin yhteyttä lainaa varten;
    * Mukavuus - Voit hakea lainaa missä ja milloin tahansa.
    * Joustava summa - Voit päättää, kuinka paljon haluat lainata.
    * Nopea suora rahoitus - saat lainasi 24 tunnin kuluessa hyväksynnästä.
    * Joustava korko 3%.
    * Korkea hyväksyntä
    * Joustava takaisinmaksu - saat mahdollisuuden valita takaisinmaksupäivä joko viikoittain, kuukausittain tai vuosittain 1–30 vuoden ajan.
    * Yksinkertainen online-sovellus.
    * Henkilökohtainen ohjaus ja asiantuntemus.
    * Ei piilotettuja maksuja

    Älä menetä mahdollisuutta varojen puutteen vuoksi. Ota nyt yhteyttä yritykseeni, voimme auttaa sinua lainalla.

    Jos haluat lisätietoja lainatarjouksestamme, lähetä meille lainapyyntösi:
    Sähköposti: sunshinefinancialgroupinc@gmail.com
    WhatsApp: +447903159998

    Välittäjät / konsultit / välittäjät ovat tervetulleita tuomaan asiakkaansa ja ovat täysin suojattuja. Työskentelemme luottamuksellisesti yhdessä kaikkien osapuolten hyödyksi.

    VastaaPoista