En ole ikinä puhunut mistään aiheesta, mikä liittyisi uskontoon tai politiikkaan. En koe sitä tarpeelliseksi, sillä en seuraa kumpaakaan aihepiiriä sen enempää kuin mitä on “pakko” pysyäkseen ajan hermolla. Lisäksi sekä uskonto että politiikka ovat aihepiireinä sellaisia, mistä yksimielisyyttä ei voida löytää ikinä. Aina on joku, joka ajattelee asioista toisin. Enkä jaksa tapella asioista, millä ei ole minulle tuon taivaallista merkitystä. Tänään teen kuitenkin ihan pikkuisen poikkeuksen. Minun on suorastaan pakko!
Evoluutiopsykologian luennolla puhuimme tänään kreationismista. Luennoitsija otti esille valtavan kirjan, ja laittoi sen kiertämään. Kirjan kiertäessä ihmisten kasvoilla näkyi huvittuneita ilmeitä, kun he selailivat kirjaa.
Kirjan on kirjoittanut turkkilainen kirjailija Adnan Oktar, joka käyttää usein kirjailijanimeä Harun Yahya. Hän on voimakas kreationismin puolestapuhuja, ja hänen teoksensa The Atlas of Creation, on puhuttanut paljon sekä tutkijoita että opettajia ympäri maailman. Teoksessa on yli 800 sivua, se painaa 5,4 kiloa ja se on kooltaan massiivinen. Sivut ovat värikkäitä, niissä on hienoja kuvia eläimistä ja fossiileista, ja ulospäin kirja näyttää erittäin houkuttelevalta. Paitsi ehkä suuren kokonsa vuoksi, sillä kuka tuollaista kirjaa jaksaisi kantaa selkärepussaan.
Oktar lähetti kirjan ilmaiseksi tuhansiin kouluihin ympäri maailmaa, jotta hän pystyisi levittämään ajatustaan siitä, miten maailma on oikeasti luotu. Yksi noista tuhansista kappaleista kävi tänään minun käsissäni. Ja kieltämättä kirjan teksti nostatti hymyn huulille.
Kirjan ainoa idea on se, että Oktar yrittää todistaa evoluutioteorian olevan täyttä puppua, ja koraanin luomiskertomuksen olevan se ainoa oikea totuus. Valitettavasti hän tekee sen erittäin kömpelösti. Teksti on ennalta arvattavaa ja itseään toistavaa. Ja tekstistä huomaa, ettei hän ole edes kunnolla perehtynyt siihen, mitä hän kovin sanoin kritisoi, eli evoluutioteoriaan.
Tavallaan minusta on omalla tavallaan hirvittävän söpöä (en keksi parempaakaan sanaa), että ihminen näkee näin suuren vaivan todistaakseen, että hänen oma uskomuksensa on fakta. Suorastaan ihailtavaa! Itse kuitenkin arvostan enemmän niitä tiedemiehiä ja kirjailijoita, jotka sanovat reilusti sen, että tässä nyt on eräs mahdollinen teoria perustuen tähän todistusaineistoon, ja se, mikä on lopullinen totuus, ei todennäköisesti tule ikinä ihmisille aukeamaan. Yksi asia on kuitenkin varma: Yksittäisen ihmisen mielipiteet eivät ole ikinä faktoja.
Minulla oli lukiossa erinomainen biologian opettaja (Riikalle terveisiä). Hän sanoi mielestäni erittäin viisaasti. Evoluutioteoria ja luomisoppi eivät missään tapauksessa ole toisensa poissulkevia. Raamatun mukaan Jumalalla meni muutama päivä maailman luomisessa, mutta voiko ihminen tietää, kuinka pitkä on Jumalan päivä? Ihmisen yksi vuorokausi on 24 tuntia. Ehkä Jumalan vuorokausi on sata miljardia vuotta.
Voiko ihminen koskaan saada tietää, miten maailmankaikkeus on oikeasti syntynyt? Voiko ihminen olla varma siitä, että tämä kaikki meidän ympärillämme on pelkkää kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa, eikä siihen liity minkään jumaluuden voima? Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä, mihin ei tulla koskaan saamaan vastausta. Eikä minusta tarvitsekaan. Ihmisen ei tarvitse tietää kaikkea. Ja jos ihminen itse haluaa, hän voi jättää vähän tilaa sille uskollekin kaiken tämän tieteen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti