Kaksi vaihtoehtoa: Kasvatustieteen metodologia vai johdatus evoluutiopsykologiaan? En ole vielä keksinyt, miten jakautuisin kahtia, joten molempia en voi valita. Luennot menevät päällekkäin. Koska tänään on ensimmäinen kerta evoluutiopsykologian luentoa, ja se kiinnostaa muutenkin enemmän, valitsen sen. Metodologiaa ehtii myöhemminkin.
Evoluutio on aina kiehtonut minua. Mistä elämä on alkanut? Miten se on muuttunut aikojen saatossa nykyiseen muotoonsa? Mitkä kaikki tapahtumat ovat vaikuttaneet lajien muotoutumiseen tai katoamiseen? Ja miten evoluutio on vaikuttanut mieleen ja ajatteluun? Tulen varmasti saamaan näihin kysymyksiin vastaukset tulevien luentojen ja kurssien aikana moneen kertaan.
Luento pidetään englanniksi, vaikka luennoitsija on täysin suomalainen. Hän puhuu englantia kieliopillisesti ihan hyvin (mitä nyt muutamia pikkuvirheitä tulee) ja hänen sanavarastonsa on laaja. Mikä minua häiritsee, on se, että hän puhuu epäselvästi ja lausuu tuutiitutöötituu-tavalla. Yritän unohtaa sen, ja keskittyä itse asiaan, sillä asia on mielenkiintoista.
Tällä johdantokurssin johdantoluennolla puhumme evoluution peruskäsitteistä. Käsitteet luonnonvalinta ja keinotekoinen valinta ovat minulle entuudestaan tuttuja. Keinotekoisen valinnan kohdalla luennoitsija ottaa esille minua erityisen paljon kiehtovan esimerkin: Koirat! Vaikka tässä ei periaatteessa uutta asiaa minulle olekaan, luentoa on erityisen mielenkiintoista kuunnella, ja se avaa minulle uusia näkökulmia asioihin. Ajattelen omaa, rakasta, Kaunoani kotosalla, ja olen erittäin tyytyväinen rotuvalintaani. Minulla on suomenlapinkoira, alkukantainen rotu, mitä ei ole jalostettu pilalle. Ne koirat, mitkä 5000 vuotta sitten auttoivat ihmisiä paimentamaan poroja, eivät taatusti olleet precis samanlaisia kuin oma Kaunokaiseni. Se nyt on selvä! Mutta minun valitsemallani rodulla ei ole sellaisia terveysongelmia, mitkä olisivat ihmisen itsekkään jalostustoiminnan aiheuttamia. Minusta kaikki koirat ovat kauniita ja ihania. Mutta itse en haluaisi koiraa, millä on runsaasti jalostuksen kautta tulleita ongelmia.
“Okay, that’s it for today. I’ll see you next week.” Täh? Oliko se tässä? Kyllä vain! Puolitoista tuntia meni niin, että hujaus kävi. En kertaakaan katsonut kelloa luennon aikana. En räplännyt puhelintani, en käynyt Facessa, en pelannut Frozen Free Fallia. Olen koko luennon aikana vain kuunnellut tiiviisti ja tehnyt muistiinpanoja. Enkä ole yhtään huomannut ajan kulumista! Olen todella tyytyväinen, että päätin ottaa evoluutiopsykologian sivuaineekseni. Tämä oli oikea valinta.
Kotona teen jotain sellaista, mitä minun ei pitäisi tehdä: Tilaan kurssikirjan! Workmanin ja Lancen Evolutionary Psychology löytyy myös pokkarina, huomattavasti halvemmalla. Laitan sen tilaukseen. Minun on pakko saada tutustua tähän aiheeseen syvemmin tämän kirjan kautta. Avomieheni tulee nalkuttamaan tästä, mutta minä kyllä kestän sen. Ja syön kaurapuuroa ihan vain siksi, että halusin kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti