Kun sinun allergiasi on maailman napa

Törmäsin ihan sattumoisin vanhaan, mutta äärimmäiseen tyrmistyttävään keskusteluun. En voinut uskoa silmiäni, ja jouduinkin hieraisemaan niitä pariin otteeseen. Koska olen tämän keskustelun lukemisen jäljiltä aivan täydellisen tyrmistynyt, lähinnä ihmisten tyhmyydestä johtuen, minun on nyt aivan pakko avautua aiheesta.

Ennen kuin avaudun, haluan sanoa, että ymmärrän täysin allergikkoja ja astmaatikkoja. En millään tavoin väheksy heidän oireitaan ja ymmärrän heidän halunsa saada olla ympäristössä, missä on mahdollisimman vähän voimakkaita tuoksuja ja eläinten karvoja. Tämän minun avautumiseni pointti ei ole se, että jotenkin väheksyisin, vaan avautumiseni pointti on se, miten juuri TÄSSÄ nimenomaisessa keskustelussa tuodaan asiat esille äärimmäisen itsekeskeisesti, omaan napaan tuijottaen ja vaatien, että koko maailma muuttuu juuri näiden keskustelijoiden mielen mukaiseksi. Jos siis olet itse allergikko tai astmaatikko, älä siis vedä hernettä nenääsi. Tarkoitukseni on kritisoida VAIN tätä kyseessä olevaa, äärimmäisyyksiin vietyä keskustelua ja juuri TÄSSÄ keskustelussa esitettyjä äärimmäisiä vaatimuksia, eikä muuta.

Keskustelun löydät täältä: https://www.allergia.fi/keskustelut/allergia-ja-astma/yleista/koulukoirat/

Koulukoira Kauno penaali suussaan.

Ihan ensiksi, kommentoijilla ei ole tasan mitään käsitystä siitä, mikä on koulukoiran rooli. Koulukoira ei ole luokassa siksi, ettei opettaja ole keksinyt koiralle päiväksi hoitopaikkaa, vaan siksi, että koirasta on luokassa monenlaista iloa ja se auttaa mm. työrauhan ylläpitämisessä. Palaan tähän asiaan myöhemmin, seuraavassa blogitekstissäni (mitä aloitin jo kirjoittamaan ja mikä keskeytyi, kun tämä löytämäni keskustelu sai verenpaineeni nousemaan).

Tietämättömyydestä kertoo esim. tämä kommentti: “Lukukoira-sehän olisi kunnille uusi mahtava keino säästää rahaa. Vähennetään opettajien virkoja radikaalisti, kouluavustajia ei tarvita ollenkaan. Yksi johtajaopettaja per koulu voidaan ehkä pitää selvittelemässä koulukoirien omistajien välisiä kiistoja kenen rekku on paras ja kaunein. Koirat ovat ihanteellisia opettajia, eivät arvostele eivätkä vaadi oppilailta mitään, makaavat flegmaattisina pöydän alla vain ja ovat paijattavan suloisia.”

En tiedä yhtään opettajaa, jolta olisi mennyt virka sen takia, että kirjastossa käy kerran viikossa tunnin ajan lukukoira. Minun käsitykseni mukaan opettajien virat ovat kouluissa ja kirjastoissa on lähinnä kirjastonhoitajien virkoja, ei opettajien. Koulukoirat eivät myöskään opeta itse, vaan se on edelleenkin sen opettajan tehtävä opettaa koulukoiran toimiessa opetuksen tukena ja työrauhan ylläpitäjänä. Voin vain pudistella päätäni ja tuntea järjetöntä myötähäpeää tämän kommentoijan puolesta.

Toiseksi, kommenteissa tunnutaan vaativan koko maailman muuttamista, jos vaikka jossain vaiheessa joku vähän allerginen ihminen sattuisikin tulemaan samaan tilaan. Tässä esimerkki: “Ei tietenkään koululuokkaan saa tuoda koiria tai kissoja tai muita eläimiä, koska joku lapsi tai opettaja voi olla allerginen. Ei myöskään saisi koululuokassa olla homeita tms, jolle koko luokan/koulun oppilaat ja opettajat altistuvat ja monet sairastuvat siitä. Ei myöskään kouluissa saisi käyttää hajusteita, koska niin moni on herkistynyt niille. Myös pesuaineissa, joilla koulua pestään tulisi kiinnittää huomio, niiden turvallisuuteen, ettei niistä haihdu ilmaan hajusteita, myrkyllisiä pienhiukkasia tai että suorastaan itse kemikaali olisi myrkyllinen. Täytyisi siis ottaa huomioon monenlaiset allergiat ja sairaudet miettiessämme koulujen, päiväkotien ja työpaikkojemme ympäristöjä. Pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, että me kaikki voisimme elää pitkän terveen elämän huolimatta rajoituksistamme.”

Tuohon home-kommenttiin yhdyn täysin. Home sairastuttaa kenet tahansa. Loppu onkin täyttä huuhaata. Tästä kommentista minä teen seuraavanlaisen tulkinnan: Kaikki pitää kieltää, koska joku saattaa olla allerginen. Jokaisen ihmisen tässä maailmassa pitää lakata käyttämästä hajusteita, koska saatat bussissa vahingossa törmätä hajusteyliherkkään ihmiseen. Tai mikä vielä parempi, palkataan busseihin ja julkisiin tiloihin hajuvahdit, jotka mittaavat sen hajumäärän, mikä kustakin yksilöstä lähtee. Mikäli hajusteita on liikaa, vaatteet on pesty vääränlaisella pesuaineella tai vaatteissa on eläinten karvoja, tällä ihmisellä ei ole mitään tulemista ovista sisään. Lemmikit pitää kieltää, koska saatat olla samassa koululuokassa sellaisen ihmisen kanssa, joka saattaa saada oireita. Myös näkövammaisten opaskoirat pitää kieltää, sillä tämä opaskoira saattaa tulla samaan tilaan, missä on joku allergikko. On reilumpaa sulkea näkövammaiset sisätiloihin ja rajoittaa heidän elämäänsä.

Koko maailman pitää pyöriä sen mukaan, että joku allerginen saattaa ehkä joskus mahdollisesti saada oireita pesuaineesta, eläimestä tai hajuvedestä. Allergisten itse ei tarvitse tehdä mitään, vaan meidän muiden pitää sopeutua ja muuttaa omia tapojamme. Tätä keskustelussa vaaditaan.

Ei se nyt vain näin mene. Minä en luovu lemmikistäni siksi, että naapuriimme saattaa muuttaa koiralle allerginen ihminen. Mikäli ihminen ei pysty asumaan kerrostalossa, missä asuu koiria, hän saa itse muuttaa pois. Hän ei voi vaatia meitä koiranomistajia muuttamaan.

Näistä mielipiteistä huolimatta aion myös viedä eteenpäin koulukoira-projektiani, sillä uskon eläinavusteisuuden voimaan. En, TIETENKÄÄN, veisi koiraa samaan tilaan vaikeasti allergisen ihmisen kanssa: Tätä varten on olemassa ennakkokysely siitä, kuka mahdollisesti on allerginen koirille. Ennakkokyselyn jälkeen tehdään suunnitelma siitä, milloin koira tuodaan kouluun ja mihin tiloihin. Allergisten ei tarvitse olla koiran kanssa edes samalla käytävällä missään vaiheessa.

Ihmiset, joilla on rajoituksia (millaisia tahansa rajoituksia), voivat vaatia itselleen tiettyjä oikeuksia ja helpotuksia, jotta heidän elämästään poistuisi hankaloittavia tekijöitä. Minulla on myös omat rajoitukseni, ja olen myös vaatinut tiettyjä asioita, jotta minun olisi helpompi suoriutua. En voi kuitenkaan vaatia koko maailmaa muuttumaan juuri minun takiani. Vaikka olisihan se vallan ihanaa, jos minä olisin koko maailman napa.

Suomenlapinkakkapylleröinen - Masennuslääke vailla vertaa

Tyhjä olo. Ihan kuin jotain puuttuisi. Eikä olo ole turha, sillä puuttuu, ja puuttuu paljon! Puuttuu rakkaistakin rakkaampi koirani Kauno. Olemme Jyväskylässä hakemassa sulhaseni ensimmäistä muuttokuormaa, ja Kauno jäi mummille hoitoon. Jos olisimme ottaneet Kaunon mukaan, olisimme saaneet vähemmän tavaraa mukaamme. Siksi Kauno meni mummille, ja siksi oloni on tällä hetkellä niin kovin tyhjä.

Kauno tuli meille heinäkuun puolivälissä, enkä voisi enää kuvitella elämää ilman koiraa. Monesti mietin ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä eivätkä halua lemmikkiä. Miksi ihmeessä kukaan ei voisi pitää niin ihanasta olennosta kuin meidän Kauno? Sellaisessa ihmisessä on pakko olla jotain vikaa! Kaikkihan eläimistä pitävät.

Päätinpä kertoa niille ihmisille, jotka eivät pidä eläimistä, miksi se lemmikki kannattaisi kuitenkin hankkia. Miksi elämästä tulee lemmikin jälkeen tuhatkertaisesti parempaa! Tässä ei ole taatusti mitään uutta niille, joille on jo rakas lemmikki on. Mutta ehkä tämä antaa jotain ajateltavaa niille, joiden mielestä lemmikin pito on turhuutta.

Eläin hoitaa sinua ehkä jopa enemmän kuin mitä sinä hoidat eläintä. Jokainen silitys, rapsutus ja sylissäpitohetki laskee stressitasoasi, verenpainettasi ja jopa kolesteroliasi. Voit paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. Älä usko pelkästään minun sanaani, vaan usko niitä runsaita tutkimuksia, mitä on tehty tästä aiheesta! Ihan Googlea käyttämällä löytää, ei tarvitse kirjastoon asti lähteä.

Eläimen avulla sosiaalinen verkostosi monipuolistuu ja laajenee. Ellei minulla olisi koiraa, en tuntisi naapurustostani ketään. Suomalainen ei lähde juttelemaan ventovieraan ihmisen kanssa, ellei hänellä sitten ole koiraa matkassa. Koira on yhteinen puheenaihe, mistä riittää juttua vaikka kymmeneksi vuodeksi! Kiitos koiran, tunnen enemmän ihmisiä asuinympäristössäni ja olen sosiaalisempi. Puhun enemmän muiden kanssa kuin ilman koiraa. Myös monet parisuhteet ovat alkaneet koirapuistosta!

Eläinten kanssa kasvaneet lapset ovat terveempiä. Tutkimusten mukaan paras tapa välttyä eläinallergialta (ja muiltakin allergioilta) on olla eläimen kanssa. Maatilojen lapset, jotka ovat vauvoina tunkeneet suuhunsa kanankakkaa, jotka ovat painineet koiran kanssa hevosenpaskassa ja jotka ovat vetäneet sikaa saparosta, ovat fyysisesti terveempiä ja vähemmän allergisia kuin sellaiset lapset, jotka ovat kasvaneet steriilissä ympäristössä. Antamalla lasten kasvaa eläinten kanssa annat heille mahdollisuuden kasvaa terveemmiksi!

Eläin tarjoaa sinulle kumppanuutta, rakkautta ja uskollisuutta. Eläin ei petä sinua, ei peru sanojaan, ei valehtele sinulle eikä huijaa sinua. Eläin rakastaa sinua juuri sellaisena kuin sinä olet, vaatimatta mitään takaisin. Ne eivät tuomitse sinua teoistasi eivätkä muistuta sinua virheistäsi. Ne antavat sinulle ystävyytensä ja uskollisuutensa ehdoitta. Tämä ehdoton ystävyys, uskollisuus ja rakkaus parantaa ihmisten itsetuntoa ja auttavat ihmisiä hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin he ovat.

Eläin on parasta mahdollista masennuslääkettä. Sen lisäksi, että eläin tarjoaa sen ehdottoman kumppanuuden, rakkauden ja uskollisuuden, eläin tarjoaa myös mahdollisuuden keskittää ajatukset johonkin muuhun kuin negatiiviseen. Tutkimusten mukaan erityisesti koirat toimivat erityisen hyvänä masennuslääkkeenä. Kun lähtee koiran kanssa ulos tai harrastaa koiran kanssa mitä tahansa, mikä tahansa ikävä ajatus pääsee taatusti unohtumaan, ja mieli täyttyy positiivisesta negatiivisen sijaan. Koiranomistajat voivat kokonaisuudessa paremmin sekä henkisesti että fyysisesti kuin koirattomat ihmiset.

Vieläkö epäröit? No, se on sitten sinun murheesi! Minullapas ei ole enää murheita, koska minulla on elämässäni pikkuinen kakkapylleröinen, Kauno: Maailman ihanin suomenlapinkoira, jonka ansiosta elämäni on hauskempaa, terveempää ja kaikin puolin parempaa. Ja jota ikävöin tällä hetkellä ihan hirmuisen paljon!