Nepsy-valmentajan työkalupakki

Koska nepsy-valmentajan opintoihin on tullut lisävaatimus muutamasta ylimääräisestä opintoviikosta, suoritan niitä parhaillani pois. Eilen sain tehtyä kaikki kolme kirjallisuustehtävää, ja tälle päivälle jäi neljäs tehtävä, oman näköisen nepsy-valmentajan työkalupakin luominen. Tehtävänä on luoda itselleen sopiva kansio, missä on työmenetelmiä ja ohjeita, mitkä sopivat omaan valmennustyyliin.

Tässä seuraavassa hieman minun työkalupakkiani.

Kirjoittaminen

Olen itse kova tyttö kirjoittamaan (ellei joku ole sitä vielä tästä blogista huomannut). Uskon siihen, että kirjoittamalla, ja miksei muillakin luovilla menetelmillä, saadaan ihmisestä ulos jotain sellaista, mistä hän ei välttämättä pysty puhumaan. Kirjoittamalla tarinoita, runoja tai vaikkapa sähköposteja, voidaan tuoda ulos omia tuntemuksiaan eri tavalla kuin sanomalla ne naamasta naamaan. Kirjoittamalla uskalletaan kertoa jotain sellaista, mitä muulla tavoin ei ehkä uskallettaisi. Siksi uskon kirjoittamisen voimaan, ja aion hyödyntää sitä tulevassa valmennustyössä.

Olen myös harkinnut kirjallisuusterapeutin koulutusta, mutta sen aika on vasta vähän myöhemmin. Ensin pitää suorittaa nämä valmentaja-opinnot pois alta.

Voimauttava valokuvaus

Luovista menetelmistä uskon myös voimauttavan valokuvauksen voimaan. Olen erittäin ihastunut tähän menetelmään, ja olen käyttänyt sitä myös opinnäytetyössäni. Koen valokuvien kanssa työskentelyn mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Toivon todella, että pääsen käyttämään myös tätä luovaa menetelmää asiakastöissä.

Aikajanat

Olen havainnut erilaiset aikajanat todella hyödyllisiksi. Janat, mihin laitetaan oma elämänkaari, ja missä pohditaan omia elämän tapahtumia, ovat asiakkaalle itselleen todella avartava kokemus. Ne auttavat asiakkaita oivaltamaan asioita omassa elämänhistoriassa. Siksi pidän kovasti aikajanojen käytöstä, ja tulen varmasti käyttämään niitä tulevaisuudessakin.

Kalenterit, kuvat, Time Timer

Kuvien käytön ja Time Timerin ajatellaan usein kuuluvan vain lapsille. Kakkapuhetta, sanon minä! Myös aikuiset hyötyvät molemmista. Meillä on kotona käytössä Time Timer, ja se auttaa todella paljon paremmin hahmottamaan jäljellä olevaa aikaa kuin tavallinen viisarikello. Time Timerit ovat toki kalliita, mutta niitä on saatavilla myös kännyköihin ja tableteihin, ja tällöin ne ovat moninkertaisesti halvempia. Myös ilmaisversioita löytyy.

Myös kuvat ja erilaiset kalenterit auttavat hahmottamaan arkea ja sitä, missä järjestyksessä mikäkin kuuluu tehdä. Esim. siivouslukujärjestys voi auttaa asiakasta ylläpitämään järjestystä, eikä kämppä ajaudu kaaokseen. Myös kalenterit, mihin on kirjoitettu kaikki perheen menot, ovat suureksi hyödyksi. Erilaisia kalenterivaihtoehtoja on miljoona, ja jokaista höydyttää omanlaisensa. Nepsy-valmentajan tehtävänä on auttaa asiakasta löytämään se asiakkaalle omanlainen tuki.

Hyvä minä

Neurokirjon henkilöillä on usein todella heikko itsetunto, ja käsitys omista kyvyistä on pakkasen puolella. Jopa omaa ulkonäköä saatetaan pitää poikkeuksellisen kamalana, vaikkei ulkonäössä olisi oikeasti mitään vikaa. Siksi näen erittäin tärkeänä, että valmennuksessa otetaan huomioon positiivisen minäkuvan luominen. Tämä koulutus, mitä olen käynyt syksystä asti, on antanut valtavasti hyviä menetelmiä siihen, millä eri tavoin voidaan alkaa luomaan positiivista minäkuvaa, ja miten auttaa asiakasta ajattelemaan itsestään positiivisemmin. Itse olen omissa harjoitustöissäni käyttänyt arvostushaastettelua.

Tavoitteet

Elämässä jämähtää paikoilleen hyvin nopeasti, ellei ole tavoitteita. Tai vastaavasti, ihmisellä voi olla kyllä tavoitteita, muttei keinoja päästä tavoitteisiin. Tämä on erittäin tärkeä osa nepsy-valmentajan työtä: Auttaa asiakasta näkemään ne polut, millä tavoitteisiin päästään. Tapoja on monta, mutta itse olen tykästynyt tavoitehaastatteluun, ja sen lisäksi myös aarrekarttaan.

Aarrekartta

Eräs, omasta mielestäni, hauska tapa saada tavoitteet selväksi, on aarrekartta. Olen itsekin tehnyt useita erilaisia aarrekarttoja, ja hupsista, kun ne ovat toimineet! Joka ikinen kerta olen saanut juuri sen, mitä olen tilannut. Toisaalta, saan VAIN sen, mitä tilaan, enkä tasan mitään ylimääräistä, joten tilauksen kanssa täytyy olla tarkkana. Aarrekartassa ei myöskään saa käyttää negaatiota, eli kaikki pitää ilmaista ilman ei-sanaa. Esim. en halua sairastua pitäisi ilmaista positiivisella tavalla ilman ei sanaa, vaikkapa haluan pysyä terveenä. Ja koska aarrekartasta voi tehdä millaisen itse tahtoo, vain mielikuvitus on rajana, siinä pääsee myös oma, luova mieli valloilleen.

Eläinavusteisuus

Mielestäni myös nepsy-valmentaja voi toimia eläinavusteisesti! Eläimen ottaminen mukaan toimintaan tuo rentoutta ja jopa hauskuuttakin tilanteeseen. Eläimen avulla voidaan myös saada muuten ehkä tylsistä tilanteista mukavia ja rentouttavia. Etenkin keskusteluhetkiin eläimen voi ottaa mukaan, ja eläinavusteisuus voi olla ihan vaikka koiran rapsutusta tai kissan silitystä. Jos valmennuksen aikana pitäisi tehdä jotain konkreettista, harkitsisin eläimen mukaanottoa. Eläin saattaa olla silloin vain tiellä.

PS. Asioita pohtiessani satuin myös törmäämään Taidoista työpoluiksi-hankkeen nettisivuille, mistä löysin runsaasti hyviä linkkejä ja vinkkejä valmentajille.

Ylpeyden aiheita

Ja koska pelkkä lomailu on tylsää, eikä sitä opinnäytetyötäkään jaksa aina vain vääntää, on välillä hyvä tehdä vähän asiakastöitä. Eihän lomailu mitään olisi, jos vain sohvalla makaisi tylsänä…

Juliaana, 29 vuotta, ADD

Olimme sopineet Juliaanan kanssa treffit täysin toisissa merkeissä, mutta nepsy-valmennuksen puolellehan se tietenkin meni! Kuinkas muutenkaan. Juliaana kertoi, miten kamppailee erään ison ongelman kanssa, mikä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa syöden sitä pala palalta. Hän tuntee joka päivä häpeää ja syyllisyyttä. Ongelma on liian suuri ratkaistavaksi yhden pienen session aikana, joten päätän ratkaisemisen sijaan auttaa Juliaanaa löytämään itsessään hyvät puolet, ja auttaa itsetuntoa palautumaan edes yhden pienen palasen verran. Ihmeisiin en kykene yhden istunnon aikana, mutta jos Juliaanalle tulisi edes vähän parempi olo itsestään, se riittäisi.

Kun keskustelemme Juliaanan ongelmasta, tekstiä tulee kuin tykin suusta. Ongelmasta on helppo keskustella, ja pelkästään se, että sitä pääsee purkamaan, on tietenkin avuksi. Juliaana on hyvin tietoinen ongelmansa juurista ja siitä, mistä kaikki johtuu. Hän ei vain oikein tiedä, mitä asioille pitäisi tehdä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja jotkut vaikutukset ovat negatiivisia Juliaanalle itselleen.

Kun ongelman taustat on puitu, kysyn Juliaanalta, missä hän on hyvä. Sen jälkeen tulee hiljaisuus. Hänet on opetettu siihen, että itseä ei saa missään tapauksessa kehua, tai turmio tulee. Ensin Juliaana sanoo, että hänellä on hyvä tekninen lukutaito. Taitohan se on sekin, en todellakaan kiellä. Määrittelen tarkemmin, mitä kaikkea tällä “hyvällä” tarkoitan ja annan esimerkkejä. Pitkän pohdinnan jälkeen Juliaana löytää kuin löytääkin itsestään paljon positiivista. Hän on luova, visuaalinen, empaattinen, välittävä, herkkä, myötätuntoinen, sosiaalinen… Hän osaa tunnistaa ja nimetä omat tunteensa: Ei hän välttämättä pysty niitä käsittelemään, mutta tunnistaa ne kuitenkin. Tässä oli jo pitkä lista asioita, missä Juliaana on hyvä.

Ylpeyden ja arvostuksen aihetta

Seuraavaan kysymykseen onkin jo helpompi vastata, eikä Juliaanan tarvitse miettiä niin pitkään. Kun kysyn, mitä sellaista hän on tehnyt, mistä hän on itsessään todella ylpeä, hän sanoo käsitelleensä erään ison pelon pois. Se vaati paljon työtä ja aikaa, mutta nyt tämä pelko on poissa eikä se häiritse enää hänen elämäänsä. Mielestäni tämä on erinomainen ylpeyden aihe! Paljon suurempi ylpeyden aihe kuin joku pokaali jostain urheilukisoista.

Hän lisää vielä sen, että pystyi viettämään joulun pyhät sukulaisten kanssa menettämättä hermojaan. Nauramme. Se on addille todella iso ja merkityksellinen juttu olla menettämättä hermojaan sukukokouksessa. Itse en olisi kyennyt samaan.

Mitä Juliaanassa on sellaista, mitä muut ihmiset arvostavat hänessä? Taas hän miettii hetken, mutta vastaus tulee kuitenkin aika nopsaan. Hän vastaa sen olevan iloisuus ja positiivisuus. Hän hymyilee ja nauraa paljon, ja nämä tarttuvat myös muihin läsnäolijoihin. Juliaanan seurassa kaikilla on hauskaa. Tämä on erittäin tärkeä asia tiedostaa, ja olen iloinen, että hän sanoi juuri tämän asian. Positiivisuus ja negatiivisuus ovat “tarttuvia tauteja”, ja ne tarttuvat todella helposti ympäristön muihin ihmisiin. Ja paljon parempi sitä on iloisuutta ja positiivisuutta tartuttaa kuin negatiivisuutta!

Tästä on ihan omaakin kokemusta, miten über-negatiiviset ihmiset sairastuttavat negatiivisuudellaan koko ilmapiirin, tuovat mukanaan ahdistusta ja vitutusta. Olen irrottautunut kahdesta tällaisesta ihmisestä vuoden sisään, ja oloni on paljon kevyempi. Paljon mieluummin vietän aikaani Juliaanan kaltaisten, iloisten ja positiivisten, ihmisten kanssa kuin negatiivareiden, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin valittaa siitä, miten naapurilla on hienompi auto.

Juliaana joutuu lähtemään, mutta varmasti jatkamme tästä hänen kanssaan. Eteenpäin on otettu pieni askel, hyvin pikkarainen sellainen. Mutta se on kuitenkin pari milliä lähempänä tavoitetta! Ensi kerralla, jos otetaan toiset pari milliä lähemmäs tavoitetta, ollaankin jo paljon pidemmällä kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Hiljaa hyvä tulee.

Ja sitten se diskleimeri, eli Juliaana on saanut tutustua tekstiin, hyväksynyt sen ja jaadajaadajaada.

Ylpeänä esitämme: Kevättä rinnassa

Tapasin tänään tuttavani Juhanin. Kirjoitin hänestä jo aiemmin toisessa blogitekstissä. Tänään teemana oli koira-avusteinen itsensä arvostaminen. Suomeksi sanottuna, tein Juhanille arvostushaastattelun samalla, kun kävelytimme koiraa ulkona.

Arvostushaastattelun tarkoituksena on tuoda itselle näkyväksi ne asiat, missä on hyvä, ja oppia arvostamaan omaa erityisosaamistaan. Jokaisella sitä erityisosaamista kuitenkin on. Etenkin me suomalaiset, raatajat rahanalaiset, ajattelemme, että omaa osaamista ei saa mainostaa, emme saa ajatella olevamme hyviä missään, ja pienikin asia, mikä viittaa siihen, että itse arvostaisi omaa osaamistaan, tarkoittaa muiden silmissä heti sitä, että olet leuhka paska ja ylpeilet omalla osaamisellasi. Olen itse saanut myös tuta tästä: Sain kerran kuulla eräältä ei-todellakaan-erityisen-hyvältä tuttavalta, että luulen olevani parempi kuin muut, koska tiedän keskivertoa enemmän nepsy-tapauksista, ja kehtaan jopa kirjoittaa asiasta vielä blogia! Eli näin pienestä se saattaa alkaa, että oletkin muuttunut asiantuntijasta leuhkaksi paskaksi, joka vain ylpeilee.

No mutta se siitä. Palataanpa Juhaniin ja tapaamiseemme.

Juhani oli hieman väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, mutta lähti kuitenkin kanssamme ulos. Ja väsymyksestä huolimatta huumoria riitti! Kun kysyin, missä hän on hyvä, hän vastaa heti ensimmäisenä, että aina naiset ovat tykänneet, kun hän vähän lipoo. Räjähdän nauramaan, ja totean, ettei tässä nyt ehkä ihan tuollaisia ominaisuuksia haeta takaa, mutta asia kuitenkin huomioidaan. Taito kuin taito.

Kun nauraminen on loppunut, Juhani alkaa ottaa asiaa vakavammin. Hän mainitsee tietokoneet, mistä hän tietää hyvin paljon. Samoin hän on, omasta mielestään, hyvä kirjoittamaan, vaikkei kielioppi ehkä menekään täysin oikein. En ole lukenut Juhanin kirjoituksia, Facebook-statuksia lukuun ottamatta, mutta näin varmasti on.

Sanon Juhanille, että hän on maininnut oikeastaan vain ja ainoastaan opeteltavissa olevia taitoja, mutta entäpäs ne ominaisuudet, mitä hänellä on. Jotain, mitä ei voi välttämättä opetella, esim. hyvän kuuntelijan taitoa. Onko hänellä sellaisia asioita. Juhani miettii hetken, ja sanoo sitten, että varmasti luova hulluus on sellainen asia, missä hän on taitava, ja mitä ihan jokaisella ei ole.

Mitä muut ihmiset ajattelevat Juhanista? Missä hän on muiden mielestä hyvä? Juhani mainitsee heti ensimmäisenä taas ne tietokonetaidot. Niissä hän on oikeasti hyvä. Onko muita? Juhani miettii, taas kerran, pitkään. Silloin, kun ei iske hypervaihe päälle, hän osaa olla todella rento. Muutkin ihmiset rentoutuvat hänen seurassaan. Ja nauraa perään, että saattavat joskus jopa nukahtaa. Huumori on edelleen hyvä valmennuksen apuväline!

Hän mainitsee myös viisauden ja hauskuuden. Juhanilla on omanlaisensa huumori, mikä ei välttämättä iske kaikkiin. Mutta ne, ketkä ymmärtävät hänen huumoriaan, pitävät häntä hauskana. Viisautta hän tarkentaa: Älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa. Tiedän tämän, ja keskustelemme aiheesta hiukan aikaa. Juhani osaa olla todella viisas, myönnetään! Hän tekee elämässään paljon viisaita ratkaisuja.

Onko jotain, mistä Juhani on itsessään ylpeä? Onko hän tehnyt jotain sellaista, mistä hän kokisi erityistä ylpeyttä? Hän naurahtaa kuivasti ja sanoo, että varmaan sekin on itsessään ylpeyden aihe, että on ylipäätänsä edes selviytyny tähän asti. Totta tuokin. Vähän myöhemmin hän kertoo kokevansa ylpeyttä joka kerta, kun hän ratkaisee minkä tahansa tietokoneongelman, ja asiakas on tyytyväinen lopputulokseen. Silloin hänkin tuntee tyytyväisyyttä itsestään ja omasta osaamisestaan.

Huomaan, että Kaunon kävely alkaa vaikeutua kipeän jalan vuoksi, ja alamme lampsia kotiin. Kaunon kanssa ei voi kävellä pidempää lenkkiä, vaikkemme ole erityisen kauas edes kävelleet. Pikkuisen kipeä jalka täytyy ottaa huomioon. Toisaalta, Kauno täytyy ulkoiluttaa, mutta vain lyhyitä lenkkejä ennen Kaunon leikkausta.

Ehdin kuitenkin kysyä Juhanilta vielä yhden kysymyksen. Kuka on sellainen ihminen, joka on vaikuttanut häneen? Ja millä tavalla? Juhani vastaa epäröimättä, että mummo. Mummo oli se, joka opetti, että naista ei saa ikinä jättää tyydyttämättä. Ahaa, olemme palanneet taas alkuperäiseen aiheeseen! Juhanilla on selkeästi kevättä rinnassa jo näin marraskuussa. Hyvä näin!

Hyviä ominaisuuksia itsessään on ollut vaikea miettiä, ja Juhani on joutunut tosissaan pohtimaan asioita. Uskon kuitenkin, että tämä keskustelulenkkimme avasi Juhanin silmiä sen verran, että hän osaa arvostaa omaa osaamistaan edes hivenen enemmän. Sitä osaamista kuitenkin on!

Pääsemme kotiovemme eteen, ja heilutamme Kaunon kanssa hyvästiksi. Keskustelulenkit Juhanin kanssa ovat kivoja, mutta todennäköisesti nekin jäävät nyt vähäksi aikaa tauolle, kun Kaunokaiseni viedään huomenna tähystysleikkaukseen. Pääasia on, että pikkuisen tassut saadaan kuntoon, ja sen jälkeen voimme palata uusin voimin valmennustyön kimppuun.

PS. Juujuu, Juhani ON lukenut tämän, lupa ON annettu, tiedot ON muutettu ja blaablaablaa.