Voimat veks: voiko ihminen opiskella itsensä loppuun?

Tämän blogin alkuperäinen idea oli toimia oppimispäiväkirjanani sinä aikana, kun opiskelin sekä eläinavusteiseksi että neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Noh, kuten ADHD-oireiselle ihmiselle hyvin usein käy, blogi laajeni ja myös opinnot laajenivat. Ennen kuin aloitin nämä valmentajaopintoni, olin filosofian maisteri vieraista kielistä, aineenopettaja ja erityisopettaja. Opiskelin omaksi ilokseni jotain avoimen yliopiston kursseja aina silloin tällöin. 

Kuva: Free-Photos, Pixabay

Sen jälkeen, kun aloitin tämän blogini, minusta on tullut:

- neuropsykiatrinen valmentaja

- eläinavusteinen valmentaja

- kirjallisuusterapiaohjaaja

- sanataideohjaaja

- koirahieroja

- käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen asiantuntija

- auktorisoitu seksuaalineuvoja

- hajukoiraohjaaja

- kasvatustieteiden maisteri pääaineena erityispedagogiikka

- melkein valmis koiranomi

- mielenterveyden ensiapu 1:n ja 2:n kouluttaja

- nuoren mielen ensiavun kouluttaja

- ja ehkä jotain muutakin, mitä en juuri nyt muista.

Kuva: Dariusz Sankowski, Pixabay

Näiden lisäksi olen opiskellut

- voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet

- valokuvaterapian menetelmäohjauksen perusteet (syventävät opinnot ovat vielä kesken, kiitos koronan)

- psykololgian aineopinnot avoimessa yliopistossa

- lapsen ja nuoren psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuuden avoimessa yliopistossa

- perheopinnot avoimessa yliopistossa

- väkivaltatutkimuksen opinnot avoimessa yliopistossa

- muutaman Green Care-kurssin avoimessa AMK:ssa

- noin satakunta kurssia Courserassa ja edX:ssä

- ja ehkä jotain muutakin, mitä en juuri nyt muista.

Kuva: Free-Photos, Pixabay

Tällä hetkellä opintoja on tosiaan sen verran kesken, että minun pitäisi saada tehtyä pari ongelmakoiratapausta (korona tuli tähän esteeksi), niin sen jälkeen olisin valmis koiranomi. Tämä todennäköisesti siirtyy syksyyn. Sen lisäksi valokuvaterapian lopputyö pitäisi saada valmiiksi. Sen jälkeen olen suorittanut valokuvaterapian syventävät opinnot ja voin kutsua itseäni valokuvaterapian menetelmäohjaajaksi. Minulla on vain yksi ylitsepääsemätön ongelma, millaista en ole ikinä ennen elämässäni kokenut: en jaksa!

Pienikin kirjallinen työ tuntuu tällä hetkellä niin vaikealta, etten saa edes aloitettua. Ei jaksa, ei pysty eikä kykene. Kyse ei ole siitä, etteikö kiinnostaisi. Kyllä kiinnostaa! Ja aion saada kaiken koronan vuoksi kesken jääneen suoritettua loppuun. Aivan varmasti suoritan! En ole ikinä jättänyt mitään kesken enkä jätä nytkään. Mutta mistä voimavarat näihin todella pieniin keskeneräisiin projekteihin?

Kuva: Larisa Mozgovaja, Pixabay

Tehtävää on todella vähän. Jopa niin vähän, että sitä on naurettavan vähän. Normaalisti saisin tehtyä yhden 12 sivun lopputyön puolessa vuorokaudessa eikä tuottaisi edes ongelmia. Nyt en tahdo saada edes Wordia auki. Se, että saisin siihen Wordiin jotain tekstiä, on jo ajatuksenkin tasolla mahdoton.

Onko minulle voinut käydä niin, että olen "opiskellut itseni loppuun"?

Vai onko tässä vain äärimmäisen raskaan koronakevään jälkeen pientä stressinpoikasta ilmassa ja sen vuoksi pieni loma ihan kaikesta paikallaan?

Kuva: Free-Photos, Pixabay

En suoraan sanottuna tiedä. Sen tiedän, että mitään en ole saanut tehtyä, kaikki hommat ovat levällään ja tärkeätkin asiat odottavat tekijäänsä. Tällä hetkellä minä en itse pysty yhtikäs mihinkään.

Enkä olisi ikinä uskonut, että MINÄ sanoisin tämän, mutta olisiko pieni opiskelutauko mahdollisesti paikallaan? Pieni hetki elämässä, jolloin en opiskelisi yhtään mitään enkä tekisi yhtään mitään ylimääräistä. Olen aktiivinen ihminen, joka kaipaa tekemistä ja joka haluaa tehdä asioita, mutta ehkä niitä asioita on nyt ollut vähän liikaa. Jos pieni hengenveto olisi paikoillaan?

Kuva: Moritz320, Pixabay

Elämää tässä pitäisi kuitenkin olla edessä vielä monta kymmentä vuotta (ellen sitten sairastu vakavasti, jää auton alle tai tukehdu pullaan). Ehkä minä ehdin tehdä asioita myöhemminkin. ADHD-aikuinen tietenkin haluaa kaiken tapahtuvan nyt, mielellään heti ja miksei jo eilen. Mutta koska vanhakin koira voi oppia uusia temppuja, voisin yrittää opetella siihen, että olisin edes lyhyitä pätkiä tekemättä mitään. Ei kai siitä mitään haittaakaan voi olla?

Vai onko siitä jotain haittaa? Kertokaa te minulle. En minä vain tiedä! En ole elämässäni ollut sekuntiakaan paikoillani, en edes nukkuessani, joten siksi en voi tietää, onko paikallaan olosta jotain haittaa vai ei.

Kuva: Congerdesign, Pixabay

Anteeksi, haluaisitteko keskustella oravista ja seksistä?

En ole ikinä peitellyt sitä, että minulla on ADHD. Ei ole ole mikään sen kummempi juttu. Mitä nyt joskus ajatukset vähän harhailevat ja saatan joskus päästää jotain outoa suustani. Eikö sitä samanmoista nyt tapahdu kenelle tahansa joskus? Meille neurokirjolaisille ehkä vähän useammin kuin muille.

Sen lisäksi, että minulla on ADHD, minulla on myös ihan upouusi diplomi. Siinä lukee näin: "Suomen seksologinen seura ry täten todistaa, että Satu Mäkinen täyttää kaikki seksuaalineuvojalta edellytetyt pätevyyskriteerit ja on siksi oikeutettu käyttämään nimikettä AUKTORISOITU SEKSUAALINEUVOJA (SSS)". Minulta saa siis auktorisoituja neuvoja, miten parantaa seksielämäänsä.

Kuva: Anja, Pixabay

Seksuaalineuvonnan lopputyöni koski - yllätys, yllätys - ADHD-oireisten aikuisten seksuaalisuutta. Ja koska olemme eläneet eristyksissä tämän koronan vuoksi koko kevään ja parisuhteet saattavat olla sen takia suhteellisen koetuksella (tosin sinkut vasta koetuksella ovatkin), päätin ystävällisesti jakaa muutaman saamani tutkimustuloksen kanssanne. Ihan vain siksi, että voisitte ehkä ymmärtää hieman paremmin sitä ADHD-oireista kumppanianne. Tai ehkä itseänne, jos nyt satutte oireisia olemaan. Erityisesti sinkkuja oireisia.

Ihan ensinnäkin, ADHD-oireiset ovat useammin huomattavasti halukkaampia kuin nentit (eli neuronormaalit). Siinä, missä nentin mielestä saattaa olla normaalia harrastaa seksiä hääpäivänä, pimeässä peiton alla kolmen minuutin ajan, se ei todellakaan riitä ADHD-oireiselle. Seksiä halutaan useammin. Sitä suorastaan TARVITAAN useammin! Jotkut saattavat tuntea seksuaalista halua useita kertoja päivässä, joten jos se römpsä kutiaa viidesti vuorokaudessa seksin puutteen vuoksi, on sanomattakin selvää, ettei se kerran vuodessa kolme minuuttia ole tarpeeksi tyydyttävää. 

Kuva: Capri23auto, Pixabay

Ellei nenttipuolisoa huvita hinkata elimiä yhteen yhtä usein ja jos se ADHD-oireisen kumppanin jatkuva vonkaaminen alkaa ottaa kupoliin, on tähän olemassa hyvin helppo ratkaisu: itsetyydytys. Eihän se oma käsi (tai lelu) tietenkään aitoa tavaraa korvaa, mutta se on parempi kuin ei mitään. Siksi olisikin hyvä, jos se nenttikumppani tämän sallisi ilman sen kummempaa yököttelyä. 

Toiseksi, fyysinen läheisyys. Ihan se pelkkä haliminen ja kainalossa oleminen, ei se järjetön paneminen. ADHD-oireiset kaipaavat ja tarvitsevat enemmän fyysistä läheisyyttä. Monet kertoivat kyselyssäni, etteivät koe saavansa tarpeeksi läheisyyttä nenttikumppaniltaan ja ovat sen vuoksi tyytymättömiä parisuhteeseensa. Toisaalta ymmärrän kyllä sitä nenttikumppaniakin, joka ei ehkä jaksaisi koko ajan sitä kainalossa kihnuttavaa orava-aivoa ja haluaisi hetken rauhan. 

Kuva: Klaus Hausmann, Pixabay

Kolmanneksi, kokeilunhalu. ADHD-oireiset ovat huomattavasti uskaliaampia ja rohkeampia kokeilemaan uusia asioita. Siinä, missä nentille ruoskat, käsiraudat ja pano avoauton takapenkillä saattavat olla jotain täysin sairasta ja poissuljettua, ne ovat ADHD-oireiselle osa normaalia arkielämää ja kuuluvat seksielämään kuin juusto leivän päälle. ADHD-oireiset saavat useammin kiksejä hieman rajummasta seksistä kuin pelkästä vaniljaseksistä (ellet tiedä, mitä vaniljaseksi on, niin se on sitä ihan tavallista perusseksiä ilman mitään sen kummempia mausteita). Lisäksi uudet asiat kiinnostavat, joten jos ehdotat ADHD-oireiselle jotain, mitä hän ei ole vielä kokeillut, vastaus on erittäin suurella todennäköisyydellä "kyllä".

Neljänneksi, avarakatseisuus. Minun kyselyyni vastanneista (667 vastaajaa) vain 60 % ilmoitti olevansa heteroita. Biseksuaaleja ja panseksuaaleja löytyikin sitten runsaasti! Myös polyamoria ja avoimet suhteet ovat ADHD-oireisille useammin vaihtoehto kuin nentille. Älä siis pelästy tai häkelly, jos ADHD-kumppanisi tulee ja ehdottaa tällaista sinulle jossain vaiheessa. Äläkä pelästy sitäkään, jos ADHD-kumppanillasi on historiassaan ollut saman sukupuolen edustajia seksikumppaneinaan. Itse asiassa, jos haluat olla autuaan tietämätön, älä kysele ADHD-oireisen kumppanisi entisestä parisuhde- ja seksielämästä yhtään mitään! Voi olla parempi, ihan vain oman itsesi ja oman mielenrauhasi kannalta, ettet tiedä ihan kaikkea.

Kuva: Sasin Tipchai, Pixabay

Älä myöskään ikinä kysy, kuinka monta seksikumppania ADHD-partnerillasi on ollut ennen sinua. Takaan, että sinä et halua tietää vastausta.

Viidenneksi, nopea kyllästyminen. Kun se neuronormaali kumppani ei vain ymmärrä, läheisyyttä ei saa, seksielämästä puuttuu kokonaan jännitys, elimiä ei pääse hinkkaamaan toisiaan vasten tarpeeksi usein eikä sen oman käden oikeuttakaan saa toteuttaa, niin sitten suhde päätetään hyvin nopeasti. Tai vaihtoehtoisesti käydään vieraissa toteuttamassa itseään. 

Kuva: Sasin Tipchai, Pixabay

Sen lisäksi, että minulta saa hyviä ja auktorisoituja neuvoja seksuaalisuuteen, minulta saa myös seksuaaliterveystuotteita. Olen tehnyt jälleenmyyntisopimuksen Foxy Ladyn kanssa ja kauttani siis voi ostaa laadukkaita ja turvallisia "iloleluja". Ota yhteyttä, jos haluat järjestää kutsut! Tulen esittelemään matkalaukkuni sisältöä.

PS. Jos olet ADHD-oireinen etkä tunnistanut itseäsi tästä tekstistä ollenkaan, älä huoli. Nämä ovat niitä suuria linjoja ja koskee sitä enemmistöä, ei yksilöitä! Jokainen meistä on kuitenkin yksilö omine yksilöllisine tarpeineen. Ja hyvä näin.