Teoria takana, analyysi ja tuhat muuta tutkimusta edessä

Enpä olisi ikinä uskonut, että tämä päivä tulee vastaan, mutta se tuli. Gradun teoriaosuus on valmis! Toki se kaipaa vielä oikolukua, ja hieman fiilaamista ja höyläämistä, mutta asia on kuitenkin kaikki kasassa. Eikä sitä asiaa enää parane lisätäkään, sillä tuo teoriaosuuden pituus alkaa muistuttaa pikemminkin väitöskirjan kuin pro gradu-tutkielman pituutta.

Enää minulta puuttuu analyysiosuuden tekeminen. Sitä en, tietenkään, pääse tekemään, ennen kuin olen saanut tarpeeksi paljon vastauksia. Jos siis olet ADHD-oireinen, jossain suomalaisessa yliopistossa opiskeleva henkilö, niin käypä vastaamassa! Linkki kyselyyn löytyy tästä: https://goo.gl/forms/y8be6oUlv9izNgIz2

Menihän siinä melkein viikko, kun tuota teoriaa naputtelin, Oli se jo aikakin saada se valmiiksi. Tässähän alkaa vanhemmiten hidastua, kun menee näin kauan yhden vaivaisen teorian kirjoittamisessa! Kyllä sitä nopeampi pitäisi olla.

Itse koen tutkimusaiheeni hirvittävän tärkeäksi. Suomessa ei ole vastaavaa tutkimusta olemassa, ja korkeakoulujen esteettömyydestä on tehty tasan yksi yleismaailmallinen tutkimus, missä lähinnä kartoitettiin korkeakoulujen fyysinen esteettömyys sekä palvelut erityisille korkeakouluopiskelijoille. Sitä, ovatko palvelut oikeasti toteutuneet, ja millaisia tuen tarpeita erityisillä korkeakouluopiskelijoilla on, sitä ei ole tutkittu laisinkaan Suomessa. Ja ne ulkomaalaiset tutkimukset, mihin olen törmännyt, eivät juurikaan vastaa tätä samaa aihetta, vaikka liippaavat ehkä läheltä. Tutkimukset koskevat lähinnä nepsy-valmennuksen hyötyä ADHD-oireisilla opiskelijoilla opintojen aikana tai niitä selviytymisstrategioita, mitä erilaiset yliopisto-opiskelijat ovat kehittäneet itselleen.

Tuo nepsy-valmennuksen hyöty opiskelijoilla olisi mielestäni todella tärkeä tutkimusaihe täällä Suomessakin. Ne kaksi tutkimusta, mihin olen törmännyt, ovat yhdysvaltalaisia tutkimuksia. Ehkä minun pitää lähteä tutkimaan tätä asiaa toden teolla! Kaivaa kaikki mahdollinen, mitä erityisistä korkeakouluopiskelijoista on kaivettavaa. Ja sitten kirjoittaa aiheesta sata ja tuhat artikkelia. Siinäpä olisi elämänura! Vaikka loppujen lopuksi tässä kuitenkin käy niin, että minä kyllästyn kaikkeen mahdolliseen, ja löydän itseni oikeasti tekemästä niitä rööriroopen hommia.

PS. Koska en keksinyt tämän tekstin liitteeksi mitään muuta kuvitusta, niin kiusaan teitä yorkshirenterrierin pennuilla. Todellisuudessa kiusaan enemmän itseäni kuin teitä, ja pentukuumeeni nousee ihan hirveisiin sfääreihin...

Gradu: Pääsiäisen hittisana

Jotkut saavat joulukiloja. Toiset taas raskauskiloja. Minäpäs olenkin saanut pääsiäiskiloja! Eipä tuo sinänsä haittaa, sillä ennen pääsiäistä aloin olla jo suhteellisen hoikassa kunnossa, joten kyllä sitä oli muutama kilo varaakin saada lisää. Ja nämä pääsiäisenä kertyneet kilot kertovat siitä, että olen saanut todella paljon aikaiseksi!

En ole koko pääsiäisen aikana tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin istunut sohvalla valtavien kirja- ja artikkelivuorien keskellä. Olen istunut, lukenut, kirjoittanut, kiroillut, syönyt suklaata, kirjoittanut lisää, lukenut lisää, välissä ottanut pienet torkut ja jatkanut sen jälkeen kirjoittamista. Lopputulemana on 32 sivua teoriaa pro gradu-työtäni varten tämän pienen pääsiäisbreikkini aikana.

En todellakaan voi sanoa olevani täysin tyytyväinen tuottamaani tekstiin. Tänäänkin lopetin kirjoittamisen seitsemältä aamuyöstä, ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, teksti kyllä näyttääkin siltä, että sitä on kirjoitettu seitsemältä aamulla. Se kaipaa vielä viilaamista, ja aika paljon kaipaakin. Mutta asiat ovat kohdillaan, samoin lähdeviitteet, ja kirjallisuusluettelo on ajan tasalla. Kun ne ovat kaikki oikeissa paikoissa, voi tekstiä viilata hyvillä mielin. Tai no, "hyvillä mielin"... Olisin paremmalla mielellä, jos olisin heti kirjoittanut täydellistä tekstiä, mitä ei tarvitsisi juurikaan viilata.

Sen verran olen ulostautunut asunnostani ja noussut sohvaltani, että eilen kävin hyvän ystäväni kanssa Edisonissa istumassa parisen tuntia ja juomassa cokista. Pieni hetki ulkona, jutellen aivan jostain muusta kuin gradusta, teki hyvää sekä ruumiille että mielelle. Baarikäynti virkisti, ja selkäni sekä niskani saivat hetken levon siitä erittäin epäergonomisesta asennosta, missä olen istunut koko pääsiäisen.

Mutta nyt minulla on teoriaosuus melkein valmis. Minulta puuttuu enää vain ihan vähän kirjoittamatta, ja sekin osio, mikä on kirjoittamatta, vaatii sellaisia lähteitä, mitkä saan haettua kirjastosta vasta huomenna. Eikä tuo teoriaosuus enää paljoa vaadi. Seuraavaksi voinkin sitten alkaa suunnitella kyselylomaketta, minkä julkaisen netissä. Oi sitä onnea, kun pääsen tonkimaan kyselyaineistoa ja etsimään, mitä kaikkea kivaa sieltä löydänkään. Ja pääsen varmaan käyttämään sitä pirullisen ihanaa SPSS:ääkin.