Tampereella on ihana auringonpaiste. Kevät on saapunut näillekin leveysasteille. Musta nahkarotsi saa selkäni hikoilemaan, kun raahaan matkalaukkua perässäni. Matkalaukun raahaaminen olisi muuten selkäystävällisempi tapa liikuttaa tavaroita paikasta A paikkaan B, mutta täällä ei ole osattu vielä puhdistaa jalkakäytäviä kaikesta sorasta. Tämän sora-aavikon keskellä matkalaukun raahaaminen käy työstä.
Yliopistolla otan suosiolla hissin toiseen kerrokseen. Ei, en ala kantaa matkalaukkuani aulan isoja portaita ylös. Säästän selkääni. Hissistä suunnistan tuttuun luentosaliin. Tänään alkaa käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajien koulutuksen neljän lähiopetusjakso.
Meillä mahtuu aamupäivään paljon tärkeää asiaa. Käyttäytymisketjut, eteen- ja taaksepäin ketjuttaminen, ongelmanratkaisukyky, luovuus, taikausko, opittu avuttomuus, opittu ahkeruus ja paljon muuta. Kynä sauhuaa, kun kirjoitan muistiinpanoja. Asiat ovat aika lailla itsestään selviä, mutta hyvähän nämä on kerrata, erityisesti eläinten näkökulmasta katsottuna.
Terveellinen ja monipuolinen lounaani sisältää tonnikalapatongin, pienen pullon Cokista ja tupakan. Lounastauolla ehdin väsyä. Aikainen herätys painaa silmiä ja muutakin kehoa. Pakko yrittää jaksaa pysyä hereillä vielä muutama tunti.
Iltapäivällä puhumme eläinten hyvinvoinnista ja etiikasta. Kun tuotetaan hyvinvointia eläinten avulla, kenelle sitä hyvinvointia tuotetaan? Ihmisille vai eläimille? Minun vastaukseni tähän kysymykseen on: hyvinvointia pitää tuottaa kummallekin. Eläimen pitää saada myös iloa työstään. Se, että ihminen kokee hyvinvointia ja eläin joutuu kärsimään sen vuoksi epäinhimmillisissä olosuhteissa, ei ole millään tavalla eettistä toimintaa, ja vastustan sellaista toimintaa koko muhkealla ruumiillani ja raivokkaalla sielullani. Ja tästä asiasta on turha tulla esittämään eriäviä mielipiteitä! Minä osaan perustella oman mielipiteeni ja jaksan luennoida asiasta vaikka kokonaisen vuoden. Eli jos haluat päästä kuuntelemaan syvällistä luentoa hyvinvoinnista, tule toki kertomaan, miten eläinten kaltoinkohtelu on oikeutettua. Sen jälkeen saat kuulla harvinaisen monipuolisen ja tulisen luennon.
Viimeisenä puhumme alustavasti opinnäytetyöstä. En ole vielä edes ajatellut sitä! Jospa tuon gradunkin saisi alta pois jossain kohdassa, niin sen jälkeen voisi keskittyä tähän. Haluan tehdä jotain eläinavusteista, mutta en vielä tiedä, mitä. Ehkä keksin sen vielä tässä kevään aikana.
Päivä päättyy. Saan taas hikoilla, kun raahaan matkalaukkuani sora-aavikkoa pitkin hotellille. Minulla on, taas, varattuna huone Scandic Tampere Stationista. Saan avaimen ja menen toiseen kerrokseen. Huoneeni on valtavan labyrintin viimeisessä nurkassa. Olen täysin eksynyt, enkä varmaan löydä enää takaisin ihmisten ilmoille. Joudun varmaan soittamaan apua, kun haluan päästä pois täältä.
Huoneessa on kaksi erillistä sänkyä. PERKELE! Minä VAADIN saada nukkua isossa sängyssä, X-asennossa, keskellä sänkyä. Päätän laittaa sängyt yhteen ja tehdä itse ison sängyn. Kyllä minulla ongelmanratkaisukykyä on. Näemmä.
Lähden hakemaan perinteistä hotellipurtavaa. Löydän jopa hissille pienen etsimisen jälkeen, ja talsin läheiselle S-marketille. Jätin rotsin hotellihuoneeseen, ja annan kevättuulen hyväillä minua. Tuntuu hyvältä kävellä ilman rotsia.
Kaupassa en paljon kaloreita laske, kun mätän tavaraa koriin. Nannapussikin painaa melkein kilon. Onneksi niitä ei tarvitse syödä kaikkea tänään. Niitä voi jättää huomiseksikin. Kauppareissun jälkeen juoksen äkkiä takaisin hotellille kaunista ilmaa karkuun. Housut nurkkaan, telkkari auki, sohvalle röhnöasentoon, Happy Joe auki ja nannaa kitalakea kohti. Myöhemmin voisi mennä kylpyyn, kun sellainenkin tässä huoneessa on.
Ihana vapaa ilta! Tästä pitää nauttia täysin rintakarvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti