Feminismiä, Courseraa ja koiran suuri häpeä

"Se on toi mun ihmisäiti. Kun se on vähän outo. Siis monellakin tapaa.

Ensinnäkään mä en voi käsittää, mikä juttu noissa kirjoissa on, mitä äiti lukee. Se on kirsu kiinni kirjassa koko ajan! Ja ellei kirsu ole kirjassa, niin sitten se näpyttelee jotain tekstejä, mitkä liittyy niihin kirjoihin. 

Eilen se kirjoitti yöllä jotain juttua. Ja jutteli isille jostain Simon dö Lavuaarista. Se kirjoitus oli kuulemma feminismiä, ja se liittyy sellaiseen juttuun kuin sukupuolentutkimus. Siis voitko sä uskoa: sukupuolentutkimus! Toi Lavuaari-nainen tutkii siis sukupuolia. Pippeleitä ja pimppoja. Mitä ihmeen tutkimista niissä on? Ne haisee hyvälle ja niitä tekee mieli nylpyttää. Eihän tuosta nyt enempää tutkimustietoa tarvita. Ihan käsittämätöntä, että äiti uhraa kallista aikaansa johonkin pimppatutkimukseen.

Sillä on tossa ihan valtava kasa kirjoja. Siis TOSI iso kasa. Liittyen just niihin pimppoihin ja pippeleihin. Äiti sai sen Lavuaari-tekstin valmiiksi, niin nyt se alkaa kirjoittaa jotain uutta. En mä tajunnut, mihin se liittyy, kun se puhui jostain naisliikkeestä. Ei ne naiset nyt niin eri tavalla liiku kuin miehet. Aika samalla tavalla juoksevat ja kävelevät.

Hei HALOO, ihmiset! Miksi te tutkitte näin typeriä asioita?

Kun äiti sanoi, että se pitää pienen tauon, niin se tauko tarkoitti sitä, että se avasi jonkun nettikurssin. Mä kysyin, mikä tä juttu on, ja äiti sanoi, että se on jonkun Juniversiti Of Edinpöörkin kurssi eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. No tuossa on sentään jotain järkeä! Paljon parempi opiskella asiaa eläinten hyvinvoinnista kuin ihmisten liikkumisesta.

Se kurssi kuulemma menee jonkun Kursorin kautta, kestää monta viikkoa, ja äiti kiroili, kun se oli tehnyt ensimmäisen viikon tehtävät vartissa. Mä ehdotin, että äiti siirtyisi toisen viikon tehtäviin, muttei se kehdannut. Se kuulemma jatkaa sitä naisliike-juttua. Hullu nainen.

Mutta mikä tässä kaikkein suurin ongelma on, niin se on se, että aina kun äiti valittaa väsymystä, selkäkipua tai jotain muuta opiskelusta johtuvaa juttua, ja mä menen lohduttamaan, niin aina se nappaa mut syliinsä ja alkaa pusutella. Voi YÖK! Mä olen teiniuros, eikä mua saa pusutella. Hävettää ja nolottaa, etenkin, kun se sitten vielä ottaa meistä kuvia. Ja laittaa niitä sinne Veispuukkiin.

Miksei mulla vois olla ihan normaali äiti? Sellainen, joka ei opiskele ollenkaan. Sellainen, joka ei pussaile koko aikaa eikä ota pusukuvia kännykällä.

On tämä koiranpojan elämä joskus rankkaa!"

Terveisin,

Kauno