Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusopinnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusopinnot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Indiana Satu ja Kukkahattutädin kosto

“Kulta, kun mulla olis tämmönen…”

“ÄLÄ HÄIRITSE! MÄ KIRJOITAN!!!!!”

“Mistä mä olisin voinut tietää, että sun pitää keskittyä? Ei se lue sulla otsassa.”

“Kohta lukee.”

Painun vaatekaapilleni. Joudun pitämään seinistä kiinni, sillä kävely ei vielä suju erityisen hyvin. Olen heikkona kaikesta tästä sairastamisesta. Kaivan kaapista vanhan hatun, mitä olen käyttänyt eräässä tanssiesityksessä. Siinä on kukkia. Tämähän sopii! Minähän olen oikea kukkahattutäti.

“Aina, kun mulla on tämä päässä, mä keskityn eikä mua saa silloin häiritä.”

Keskittymiskukkahattu. Kätevää!


Jatkan näpyttämistä. Nuorisotutkimuksen harjoitustyö nuorisotutkimuksen metodeista on melkein valmis. Saisin sen kyllä tänään valmiiksi, paitsi että yksi pakollinen lähde uupuu: Hirsjärven ja kumppaneiden teos “Tutki ja kirjoita”. Ilmeisesti kaikki tieteenalat käyttävät juuri tätä teosta tärkeänä lähteenä, ja sen kaikki mahdolliset painokset on aina varattu kirjastosta viimeistä nidettä myöten. Minua tympii. Harjoitustyö jää palauttamatta siksi, että tarvitsen edes yhden lähdemerkinnän juuri tuosta kirjasta!

Kaikki korkeakouluopiskelijat, suosittelen siis lämpimästi hommaamaan juuri tuon teoksen kirjahyllyyn! Se on ehkä kuiva, mutta auttaa tällaisessa tilanteessa, kun se löytyy suoraan omasta kotikirjastosta. Julkiselta kirjastolaitokselta saat odottaa vapautuvaa kappaletta monta viikkoa.

No niin, se tuli valmiiksi. Nyt vain pitää odottaa sitä helkkarin kirjaa, että voin lisätä pari riviä tekstiä tuohon harjoitustyöhön. Mitäs seuraavaksi? Enää puuttuu yksi kurssi koko opintokokonaisuudesta, ja se on näkökulmia nuoruuteen ja nuorisotutkimukseen. Selvä.

Yksi kirja on silläkin kurssilla kiven alla. Kirjastossa on kyllä useampi kappale Nuorisotutkimus-teosta, mutta ne ovat kaikki varattuja. Minä olen kuitenkin ensimmäinen varausjonossa. Kylläpä minä nyt saan kauan odotella näiden kirjojen kanssa! Ärsyttävää.

Tehtävään kuuluu kolme kysymystä. En tarvitse tuota teosta kuin yhteen. Eli voin siis vastata kahteen noista kysymyksistä vaikka nyt. Sopii minulle! Ei kun hommiin.

Olen ollut kipeänä. Melkein suorittanut tänä aikana nuorisotutkimuksen perusopintokokonaisuuden ja katsonut melkein kokonaan Avatar-piirretyn sarjan ensimmäisen kirjan. Sen lisäksi olen kirjoittanut runoja ja voinut pahoin. Suhteellisen tuottoisa viikonloppu sairastuneelta ihmiseltä, etten sanoisi!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ei, ei, ja vielä kerran ei

Siinä se on. Suoraan minun edessäni. Terveyspalvelut ja sosiaalityö-kurssin luennot. Sen kun klikkaan luennon auki ja alan kuunnella. Mutta kun en saa aikaiseksi!

Ilman näitä luentoja en voi siirtyä kurssin toiseen tehtävään, eli esseeseen. Nämä luennot ovat esseen pakollisia lähteitä. En saa hyväksyttyä suoritusta, ellen käytä näitä luentoja esseessä.

Itse esseetä varten on annettu kaksi vaihtoehtoa, mistä kirjoittaa. Kumpikaan aiheista ei ole missään määrin vaikea, ja toisesta osaisin kirjoittaa 10 sivua tekstiä aivan suoraan, ilman mitään lähteitä. Harmi vain, kun nuo tieteelliset tekstit vaativat aina ne lähteet, mihin viitataan… Ja tässä tehtävänannossa nyt on päätetty, että myös noita luentoja on käytettävä. Plääh.

Olo on täysin sama kuin tällä maailman
suloisimmalla hauvavauvalla: Väsyttää.

Ulkona tulee, taas kerran, lunta. Ei houkuta mennä ulos. Väsyttää, vaikken ole tehnyt koko pääsiäisenä mitään muuta kuin nukkunut, mikä on, itse asiassa, ihan hyvä uutinen tässä unikonkurssissa. Nyt olisi hyvää aikaa luennoille, kun ulkonakin on kökkö keli. Vaan ei. Kun ei, niin ei.

Ei jaksa, ei kiinnosta. Eijjeijjeijjeijjei!

Tai no, en voi sanoa, etteikö kiinnostaisi. Kyllähän aihe ja asia kiinnostaa. Siksi olen lähtenyt tätä opintokokonaisuutta lukemaan, ja vielä maksankin siitä, että saan sen suoritettua. Juuri nyt vain ei luentojen kuuntelu maistuisi.

Esseen palautuspäivä on reilun kuukauden päästä. Miksi stressaan sitä nyt jo, vaikka onhan tässä vielä aikaa? Stressaan siksi, että minulla on tapana unohtaa kaikki, mitä en tee heti. Jos en nyt ala pikkuhiljaa puuhata esseen parissa, se unohtuu totaalisesti. Sen jälkeen huomaan päivää ennen palautusta, että kirjat ovat hankkimatta ja lukematta, luennot kuuntelematta ja essee täysin aloittamatta. Ja kurssin seuraava suorituskerta on sitten joskus ja jouluna. Tätä on tapahtunut ennenkin, joten siksi olen ottanut tavaksi tehdä kaikki heti alta pois, ettei vain unohdu. Tuleepahan tehtyä ajoissa, ja tulee myös tehtyä kunnolla, kun aloitan työn tekemisen hyvissä ajoin, eikä kahta tuntia ennen deadlinea. Olen sen verran perfektionisti, ettei minulle kelpaa arvosanaksi mikään ykkönen jostain perusopintokokonaisuuden kurssista. Vaadin itseltäni parempaa suoritusta.

Avomieheni on sitä mieltä, että minun ei kannata alkaa edes miettiä mitään luentoja ja esseitä. Minun pitäisi nyt keskittyä siihen, mitä olen jo, itse asiassa, tehnyt koko pääsiäisen, eli nukkumiseen. Olen huono tottelemaan, mutta pitäisikö totella, vain tämän yhden kerran?

torstai 23. maaliskuuta 2017

Psykologia paketissa

En tiedä, kuka koululaitoksen historian aikana on mennyt keksimään tentit, mutta se ihminen voitaisiin polttaa minun puolestani roviolla. Etätentti on ihan yhtä paha kuin tavallinen tenttikin, enkä, edelleenkään, opi mitään sillä, että yritän tahkoa jotain kirjaa päähäni hauki on kala-tyyliin. Oppimistehtävät ja esseet ovat enemmän minun juttuni. Opinkin jotain, ja sitähän tässä olisi tarkoitus nimenomaan tehdä: Oppia!

Tentti on nyt kuitenkin suoritettu ja palautuskansio on kolahtanut. Persoonallisuuspsykologian kurssi on nyt valmis! En ole tyytyväinen tenttivastaukseeni, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta: En pärjää tenteissä samalla tavalla kuin pärjään esseiden kanssa.

En usko, että vastaukseni olisi mennyt niin metsään, ettenkö tuosta kurssista läpi pääsisi. Varmasti pääse. Arvosanallakaan ei ole mitään väliä, sillä olen muista kursseista saanut erinomaiset arvosanat, eikä tuo yksi kurssi paljoa keskiarvoa pääse enää laskemaan. Pääasia on se, että kurssi on nyt tehty.

Tätä myöten ovat myös psykologian perusopinnot valmiit, ja seuraavaksi siirryn aineopintoihin. Tai pikemminkin, siirryn sitten, kun jaksan. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa! Olen jo ilmoittanut kahden yksittäisen opettajille suunnatun täydennyskoulutuskurssin vetäjille, että nyt ei riitä enää rahkeet, ja minun on pakko jättää nämä kurssit väliin. Tulen mielelläni suorittamaan kurssia uudestaan joku toinen kerta sitten, kun en ole enää yhtä kortisolia koko akka. Tämän persoonallisuuspsykologian halusin ihan välttämättä suorittaa, kaikesta huolimatta, alta pois nyt, sillä seuraava suorituskerta olisi ollut vasta syksyllä. Enkä halua jättää opintokokonaisuutta niin pitkäksi aikaa roikkumaan, sillä se taas vaikuttaa tuleviin opintoihini.

Jäljellä on tälle keväälle ainoastaan yksi kurssi lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuutta (sen suorittamisesta ei ole, vieläkään, tullut ohjeistusta, enkä tiedä, tuleeko sitä edes ennen Ragnarökiä) sekä muutama lähipäivä valmentaja-opintoja. Muuten alkavatkin tämän vuoden opinnot olla paketissa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten paljon olen saanut suoritettua! Kaksi perusopintokokonaisuutta, kahdet eri valmentaja-opinnot, muutama yksittäinen täydennyskoulutuskurssi viime syksynä… Eiköhän siinä ole riittämiin tälle lukuvuodelle.

Olen todellakin ansainnut laiskan loppuillan Star Warsin parissa. Ja rakas koirani, joka on ymmärtäväisesti antanut minun opiskella ja suorittaa etätentti, on ansainnut pitkän riehulenkin. Paitsi etten jaksa riehua. No, pitkän lenkin hän on ansainnut kumminkin!