En tiedä, kuka koululaitoksen historian aikana on mennyt keksimään tentit, mutta se ihminen voitaisiin polttaa minun puolestani roviolla. Etätentti on ihan yhtä paha kuin tavallinen tenttikin, enkä, edelleenkään, opi mitään sillä, että yritän tahkoa jotain kirjaa päähäni hauki on kala-tyyliin. Oppimistehtävät ja esseet ovat enemmän minun juttuni. Opinkin jotain, ja sitähän tässä olisi tarkoitus nimenomaan tehdä: Oppia!
Tentti on nyt kuitenkin suoritettu ja palautuskansio on kolahtanut. Persoonallisuuspsykologian kurssi on nyt valmis! En ole tyytyväinen tenttivastaukseeni, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta: En pärjää tenteissä samalla tavalla kuin pärjään esseiden kanssa.
En usko, että vastaukseni olisi mennyt niin metsään, ettenkö tuosta kurssista läpi pääsisi. Varmasti pääse. Arvosanallakaan ei ole mitään väliä, sillä olen muista kursseista saanut erinomaiset arvosanat, eikä tuo yksi kurssi paljoa keskiarvoa pääse enää laskemaan. Pääasia on se, että kurssi on nyt tehty.
Tätä myöten ovat myös psykologian perusopinnot valmiit, ja seuraavaksi siirryn aineopintoihin. Tai pikemminkin, siirryn sitten, kun jaksan. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa! Olen jo ilmoittanut kahden yksittäisen opettajille suunnatun täydennyskoulutuskurssin vetäjille, että nyt ei riitä enää rahkeet, ja minun on pakko jättää nämä kurssit väliin. Tulen mielelläni suorittamaan kurssia uudestaan joku toinen kerta sitten, kun en ole enää yhtä kortisolia koko akka. Tämän persoonallisuuspsykologian halusin ihan välttämättä suorittaa, kaikesta huolimatta, alta pois nyt, sillä seuraava suorituskerta olisi ollut vasta syksyllä. Enkä halua jättää opintokokonaisuutta niin pitkäksi aikaa roikkumaan, sillä se taas vaikuttaa tuleviin opintoihini.
Jäljellä on tälle keväälle ainoastaan yksi kurssi lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuutta (sen suorittamisesta ei ole, vieläkään, tullut ohjeistusta, enkä tiedä, tuleeko sitä edes ennen Ragnarökiä) sekä muutama lähipäivä valmentaja-opintoja. Muuten alkavatkin tämän vuoden opinnot olla paketissa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten paljon olen saanut suoritettua! Kaksi perusopintokokonaisuutta, kahdet eri valmentaja-opinnot, muutama yksittäinen täydennyskoulutuskurssi viime syksynä… Eiköhän siinä ole riittämiin tälle lukuvuodelle.
Olen todellakin ansainnut laiskan loppuillan Star Warsin parissa. Ja rakas koirani, joka on ymmärtäväisesti antanut minun opiskella ja suorittaa etätentti, on ansainnut pitkän riehulenkin. Paitsi etten jaksa riehua. No, pitkän lenkin hän on ansainnut kumminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti