Siinä se on. Suoraan minun edessäni. Terveyspalvelut ja sosiaalityö-kurssin luennot. Sen kun klikkaan luennon auki ja alan kuunnella. Mutta kun en saa aikaiseksi!
Ilman näitä luentoja en voi siirtyä kurssin toiseen tehtävään, eli esseeseen. Nämä luennot ovat esseen pakollisia lähteitä. En saa hyväksyttyä suoritusta, ellen käytä näitä luentoja esseessä.
Itse esseetä varten on annettu kaksi vaihtoehtoa, mistä kirjoittaa. Kumpikaan aiheista ei ole missään määrin vaikea, ja toisesta osaisin kirjoittaa 10 sivua tekstiä aivan suoraan, ilman mitään lähteitä. Harmi vain, kun nuo tieteelliset tekstit vaativat aina ne lähteet, mihin viitataan… Ja tässä tehtävänannossa nyt on päätetty, että myös noita luentoja on käytettävä. Plääh.
 |
| Olo on täysin sama kuin tällä maailman suloisimmalla hauvavauvalla: Väsyttää. |
Ulkona tulee, taas kerran, lunta. Ei houkuta mennä ulos. Väsyttää, vaikken ole tehnyt koko pääsiäisenä mitään muuta kuin nukkunut, mikä on, itse asiassa, ihan hyvä uutinen tässä unikonkurssissa. Nyt olisi hyvää aikaa luennoille, kun ulkonakin on kökkö keli. Vaan ei. Kun ei, niin ei.
Ei jaksa, ei kiinnosta. Eijjeijjeijjeijjei!
Tai no, en voi sanoa, etteikö kiinnostaisi. Kyllähän aihe ja asia kiinnostaa. Siksi olen lähtenyt tätä opintokokonaisuutta lukemaan, ja vielä maksankin siitä, että saan sen suoritettua. Juuri nyt vain ei luentojen kuuntelu maistuisi.
Esseen palautuspäivä on reilun kuukauden päästä. Miksi stressaan sitä nyt jo, vaikka onhan tässä vielä aikaa? Stressaan siksi, että minulla on tapana unohtaa kaikki, mitä en tee heti. Jos en nyt ala pikkuhiljaa puuhata esseen parissa, se unohtuu totaalisesti. Sen jälkeen huomaan päivää ennen palautusta, että kirjat ovat hankkimatta ja lukematta, luennot kuuntelematta ja essee täysin aloittamatta. Ja kurssin seuraava suorituskerta on sitten joskus ja jouluna. Tätä on tapahtunut ennenkin, joten siksi olen ottanut tavaksi tehdä kaikki heti alta pois, ettei vain unohdu. Tuleepahan tehtyä ajoissa, ja tulee myös tehtyä kunnolla, kun aloitan työn tekemisen hyvissä ajoin, eikä kahta tuntia ennen deadlinea. Olen sen verran perfektionisti, ettei minulle kelpaa arvosanaksi mikään ykkönen jostain perusopintokokonaisuuden kurssista. Vaadin itseltäni parempaa suoritusta.
Avomieheni on sitä mieltä, että minun ei kannata alkaa edes miettiä mitään luentoja ja esseitä. Minun pitäisi nyt keskittyä siihen, mitä olen jo, itse asiassa, tehnyt koko pääsiäisen, eli nukkumiseen. Olen huono tottelemaan, mutta pitäisikö totella, vain tämän yhden kerran?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti