Uusia elämäni listoja: Pandoja, kuuta ja viininmaistelua

Pitkinä pyhinä ja vielä pidempinä välipäivinä, kun olen maannut selkäsärkyisenä sohvalla, on ollut pakko keksiä jotain muuta järkevää tekemistä kuin leffojen katselu. Onhan se leffojen katselu ihan mukavaa puuhaa, mutta en jaksa sitä, että minulle annetaan kaikki täysin "valmiiksi pureskeltuna". Haluan itse käyttää omaa mielikuvitustani ja piirtää mielessäni sen, miltä henkilöt, eläimet ja maisemat ovat mahtaneet näyttää. Haluan kuvitella mielessäni äänet, mitä ympäriltä kuuluu. En halua saada kaikkea valmiina eteeni elokuvan kautta.

Käytin ison osan ajastani lukemiseen, mutta koska lukuasennot eivät aina olleet ihan hirvittävän mukavia, käytin sen toisen osan ajastani siihen, että täydensin joululahjakirjaani, Elämäni listoina. Olen kaksi kertaa aikaisemminkin raportoinut tänne tuloksiani:

Ensimmäinen raportti löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/elamani-listoina.html

Toinen löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/nelja-listaa-elamastani.html

Olen Portugalissa, Porton kaupungissa. Olisiko vuosi ollut 2008?

Sain useamman listan valmiiksi. Moni oli ihan hirvittävän helppo, kuten esim. lista maista, joissa olen käynyt:

1. Saksa

2. Portugali

3. Tanska

4. Venäjä

5. Hollanti

6. Ranska

7. Belgia

8. Luxemburg

9. Slovakia

10. Islanti

Olisi noita maita enemmänkin, mutta listaan mahtui vain kymmenen. Olkoot ne maat nyt sitten vaikka nuo tuossa.

Kuva on otettu Hollannissa, Zwarte Cross-festareilla. Vuosi taisi olla 2013.

Jos pysytään matkakohteissa. Seuraavassa listassa ovat unelmieni matkakohteet.

1. Bora Bora

2. Irlanti

3. Uusi-Seelanti

4. Australia

5. Madagaskar

6. Peru

7. Japani

8. Hawaiji

9. Trans-Siperian rata

10. Kuu

Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Lähinnä mieleentulojärjestyksessä. Ja kuuhun tuskin tullaan minun aikanani turistilentoja tekemään. Ainakaan minun lompakolleni sopivaan hintaan.

Tyttäreni huone ihka omassa kodissa, heti remontin jälkeen. Sen vuoksi
huone on noin siisti.

Siirrytäänpä matkailusta vaihteeksi työntekoon: Ammatit, joita haluaisin kokeilla.

1. Viininmaistaja

2. Koenukkuja

3. Pandojen hoitaja

4. Valokuvaaja

5. Lasinpuhaltaja

6. Presidentti

7. Leipuri

8. Näyttelijä

9. Eläinlääkäri

10. Helikopterilentäjä

Tiedän, että eläinlääkärin ammattiin en oikeasti kykenisi, sillä olen aivan liian herkkä. Enkä tiedä, olisinko miten hyvä koenukkuja, kun en saa nukuttua muutenkaan, ainakaan ilman vahvoja unilääkkeitä.

Kuu. Kovasti tekisi mieli käydä...

Nämä ovat aika pinnallisia listoja, eivätkä ole vaatineet ihan hirveästi itsetutkiskelua eivätkä syvällistä pohdintaa. Olisiko aika jollekin vähän syvällisemmälle? Kuten vaikka lauseet, joita toistan liian usein.

1. Voi vittu!

2. Voi vittu, et mä oon tyhmä!

3. Voi vittu, kun toi ei osaa ajaa!

4. Jee, uus kurssi!

5. Mä ilmoittauduin sille kurssille.

6. Kuka on äidin lellivauva?

7. Kauno on äidin lellivauva!

8. Mun selkä on kipee.

9. Hupsista saatana!

10. Mihin mä sen laitoin?

Tämä lista ehkä avaa hieman enemmän sitä, kuka minä olen. Olen hemmotellut ja lässyttänyt koirani täysin piloille, ja Kauno kuvitteleekin olevansa puolijumala, joka hallitsee koko Martin aluetta ja Tonttumäen koirapuistoa. Olen auton ratissa raivohullu huutaja, jolla on selkä hyvin usein kipeänä. Unohdan saman tien, mihin laitoin minkäkin asian, ja vahinkoja sattuu sitäkin enemmän. Uudet opinnot kiehtovat aina (se on varmasti käynyt jo kaikille selväksi) ja olen kova käyttämään naisen alapäähän liittyviä ilmaisuja. Kutsun myös itseäni usein tyhmäksi, mikä on sinänsä outoa, että olen tutkitusti keskivertoa älykkäämpi ihminen (mitä on kyllä hyvin vaikea uskoa). 

Kauno on AINA äidin lellivauva.

Tiedän, että minun pitäisi a) kiroilla vähemmän, ja b) puhua itselleni kauniimmin. Minun pitäisi antaa itselleni ja saavutuksilleni enemmän arvoa. Se, miten opin nämä kaksi jaloa taitoa, onkin sitten täysin eri asia. Se koulu tulee olemaan pitkä ja kivinen.

Jos vielä yksi lista! Joku helppo. Vaikkapa kodit, joissa olen asunut.

1. Kotimäenkatu, Turku

2. Kurkelankatu, Naantali

3. Prins Hendrikkade, Amsterdam

4. Merimiehenkatu, Turku

5. Yliopistonkatu, Jyväskylä

6. Nuhjalantie, Naantali

7. Ulitsa Korablestroitelei, Pietari

8. Tervahovinkatu, Turku

9. Isa Aspin katu, Jyväskylä

10. Wilhem Schildtin katu, Jyväskylä

Nämä eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Ja joku tarkkasilmäinen, elämäni kodit hyvin tunteva saattaa huomata, että eräs paikkakunta on jäänyt listasta kokonaan pois. Täysin tarkoituksella! En halua, että mikään tässä maailmassa muistuttaa minua siitä helvetillisestä ajasta, minkä jouduin viettämään siellä helvetin esikartanossa. Minä en ole ikinä asunut siellä, ja jos joku asiaa kysyy, kiellän sen. Olen leikannut sen ajanjakson elämästäni kokonaan pois, sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Pitääpä jatkaa näiden listojen tekoa myöhemmin. On vielä monta hyvää listaa tekemättä!

Ehkä vielä joskus opin hyväksymään itseni. Ainakin Kaunokaiseni
rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.

Kakka - Pyhistä pyhin sakramentti

Sen lisäksi, että tämä vuosi on oppimismatka omaan mieleeni valmentaja-opintojen myötä, tämä vuosi on myös tutkimusmatka rakkaan Kauno-koirani mieleen. Kauno tuli meille heinäkuussa, ja vaikka alankin jo tuntea Kaunon metkut aika hyvin, paljon on vielä opittavaa.

Yritän parhaani mukaan ymmärtää, miksi Kauno tekee jotkut asiat juuri niin kuin hän tekee. Kaikkihan me olemme erilaisia, niin ihmiset kuin eläimetkin, ja meillä kaikilla on “omat juttumme”. Niin on Kaunollakin. Mutta vaikka kuinka asiaa yrittäisin tahkoa pienessä päässäni, en silti ymmärrä yhtä Kaunon juttua, ja se on kakka.

Kakka on kiva asia! Ei ole suurempaa helpotuksen tunnetta kuin posliinipytty peffan alla juuri silloin, kun hätä on suurin. Paitsi meidän iki-ihanalle Kaunolle. Hänelle kakka on pyhääkin pyhempi sakramentti. Hänelle ei ole niinkään väliä sen helpotuksen määrä, minkä kakka tuottaa, vaan se, että toimitus saadaan tehtyä precis oikein.

Meidän hieno koira vaatii alleen nurmikon, mielellään siistin sellaisen. Kakkapaikkaa haistellaan ja tutkitaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, eikä mikä tahansa ruohopörheikkö kelpaa. Kakkapaikan valintaan käytetään pitkä ja harras tovi. Kun on tarpeeksi kauan pyöritty, hyöritty, haisteltu ja nuuskittu, voi pyhä toimitus alkaa. Ja toimitus täytyy tietenkin saada tehdä rauhassa: Se keskeytyy välittömästi, mikäli näkökenttään tulee toinen koira, varis, kastemato, lentokone, muovinen leikkilapio tai näkymätön mies. Jos kakkapaikan ympäristössä on vähänkin elämää, toimitusta ei voida suorittaa laisinkaan, vaan kakkaamiseen täytyy saada täydellinen rauha.

Olemme monet kerrat lähteneet lenkiltä kotiin siksi, ettei sopivaa kakkapaikkaa löydy. Porraskäytävässä Kauno pyytää päästä uudestaan ulos, koska hänellä on kakkahätä. “Kas kummaa”.

En ole vieläkään keksinyt, mikä olisi meidän hienolle herralle se paras paikka pyhän toimituksen suorittamiseen: Asumme Aurajokirannassa, eikä meidän kohdallamme ole kovinkaan montaa sellaista nurmialuetta, missä saisi rauhassa toimittaa asioitaan. Ehkä pyydän kaupungilta luvan saada rakentaa Kaunolle oma, yksityinen kakkakoppi takapihamme pupukanjoniin. Tai sitten hommaan meille sisälle tekoruohoa…

Olen tämän oppimismatkani aikana ymmärtänyt paljon itsestäni ja olen oppinut uusia asioita omista mielen toiminnoista. Ehkä alan tämän vuoden aikana ymmärtää paremmin myös Kaunoa ja hänen pientä hauvavauvan mieltään. Ehkä ymmärrän, miksi kakka on hänelle pyhääkin pyhempi sakramentti, miksi kakkapaikan valinta on tarkkaakin tarkempaa ja miksi pienikin häiriötekijä keskeyttää toimituksen. Tällä hetkellä, täytyy myöntää, en oikeasti ymmärrä, miksi kakasta ollaan niin tarkkoja, mutta siihen on varmasti joku syy! Täytyy selvittää, mikä se on.