Äiti on tänään helvetin väsynyt

“Eikös olisikin kivaa, jos meillä olisi vauva?”

Ne kuuluisat viimeiset sanat. Juuri tänään vastaisin tuohon kysymykseen toisin kuin mitä vastasin silloin joskus pitkälti yli vuosikymmen sitten.

Takana raskas työpäivä. Edessä vielä lisää töitä, koska opettajan ammatti vaatii paljon kotona tehtävää työtä.

“ÄITIIIIIIIII! Nä kirjat pitää päällystää!!!!!!!”

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi kirjaa. Lisää tulee huomenna. On päällystettävä, tai kukkahattuopettaja laittaa merkinnän Wilmaan.

Wilma. Ah, tuo niin kätevä viestintäkanava. Opettaja huutelee vanhempia osallistumaan sekä vanhempainiltaan että kahvitukseen. Ellei saada tarpeeksi vapaaehtoisia, jäävät kahvit juomatta. En vastaa. En aio osallistua kumpaankaan. Yksi raskaan työpäivän jälkeinen ilta harakoille, kun se pitää viettää jossain typerässä vanhempainillassa kuunnellen kukkahattuopettajan kiekumista. Minulla on tärkeämpää tekemistä.

Minun tiskirättini. Saisinkin vapaapäivän tästä kaikesta!

Harrastukset. Turun konservatorio muistuttaa laskussaan, miksi se on niin hyvä oppilaitos. Emme pahemmin syö muuta kuin kaurapuuroa sen kuun aikana, kun maksan tuon laskun. Kyllä, Turun konservatorio on erinomainen oppilaitos ja olen enemmän kuin tyytyväinen sieltä saatuun opetukseen ja sen joustavuuteen. Mutta halpa oppilaitos se ei ole.

Ota yhteyttä soitonopettajaan. Ota yhteyttä musiikin teoriaa opettajaan henkilöön. Sovi heidän kanssaan ajat. Soita vapaa-ajan taksille, joka kuskaa lasta ympäriinsä. Sovi heidän kanssaan ajat.

Käy raskaan työpäivän jälkeen keskustassa hakemassa Soitin Laineelta saksofonin lehtiä. Myös uusia nuotteja tarvitaan, samoin polyformia. Visa päästää pienen vingahduksen. Minä päästän ison huokauksen.

Kiipeilyseuran ensimmäinen treenikerta. Soita taas vapaa-ajan taksille. Maksa taas kerran yksi uusi harrastuslasku ja toivo, että kaurapuuro riittää loppukuun ajan.

“ÄITIIIIIIII! Mun kiipeilykengät on pienet!!!!!!!”

Lapsi on venynyt kesän aikana pituutta niin paljon, että sen pitäisi olla laitonta. Treenivaatteet ja kiipeilykengät ovat pienet. Valjaat ovat pienet. Sormien ympärille tarvittavaa teippiä ei ole. Visan luottokatto häämöttää näkyvissä. Pitää maksaa MasterCardilla. XXL kiittää hyvästä asiakkuudesta, minä taas pelkään luottotietojen menetystä.

“Onko läksyt tehty? Onko soittoläksyt tehty? Oletko syönyt?”

Vastaus on joka kerta sama: “Emmä tiiä”. Mitä se siellä koulussa oikein tekee, ellei se koulupäivän jälkeen tiedä yhtään mitään?

Huomenna on poikkeuksellinen lukujärjestys. Soita aamutaksille ja hoida asia. Muista vielä ilmoittaa samalla kertaa, että myös perjantai on poikkeus oikomishoidon takia. Unohda se kuitenkin puhelun aikana, ja yritä muistaa huomenna uudestaan.

Muista laittaa ah-niin-kätevän Wilman kautta kukkahattuopettajalle viestiä, että perjantaina on oikomishoito. Muista se myös itse! Kirjoita se kaikkiin kalentereihin ja laita sata post it-lappua ulko-oveen ja vessaan, että muistat sen.

Ai niin, ne huomiset oppitunnit ovat vielä suunnittelematta. Pitikö minun tehdä jotain muutakin vielä tänään? Niin joo. Voisi syödäkin jotain. Ja koira on kytännyt minua jo tunnin verran takajalat ristissä, koska sillä on pissahätä.

“ÄITIIIIIIII!!!!!!! Mulla on tylsää!!!!!!!”

“Ota tabletti ja pelaa.”

Äiti ei nyt jaksa keksiä mitään järkevää, hyödyllistä ja opettavaista. Äiti on ihan helvetin väsynyt. Ja tarvitsee tupakan. Ehkä jopa kaksi.

Jännän äärellä – Ensimmäinen asiakastyö

Ennen kuin kukaan ehtii älähtää, laitetaanpa heti tähän alkuun DISKLEIMERI! Asiakkaan nimi ja kaikki ne tiedot, mistä kukaan voisi päätellä hänen oikeaa identiteettiään, ovat muutettu. Asiakas on saanut tutustua tähän blogitekstiin ennen sen julkaisemista, ja hän on katsonut, että hänen oikea identiteettinsä on tarpeeksi suojattu. Asiakas on antanut luvan tämän tekstin julkaisemiseen, suullisesti kylläkin, mutta suullinen sopimus Suomessa on pätevä. Katsokaa vaikka täältä: http://www.laki24.fi/sopi-sopimuksenmuoto-suullinensopimus/

Justus, 26 vuotta elämää ADD:n ja VUJ:n kanssa

Tapasin Justuksen vasta vähän aikaa sitten ADHD-aikuisten vertaistukitapahtumassa. Vaikkemme olleet sinänsä mitenkään läheisiä ystäviä tai edes hyviä tuttuja (Facebook-kavereita, mutta siinä se sitten olikin), hän uskalsi silti kääntyä puoleeni ja pyytää apuani sen jälkeen, kun sai lukea Facebookista, että olen aloittanut nepsy-valmentajan koulutuksen. Häntä oli alkanut itseäänkin ärsyttää omat toiminnanohjauksen ongelmansa ja etenkin se, miten hän jäi aina jumittamaan, kun jotain pitäisi tehdä. Jumitus häiritsi, ja häiritsee edelleenkin, hänen arkipäiväistä elämäänsä toden teolla, ja hän halusi saada edes jonkinlaisia vinkkejä siitä, miten päästä jumituksesta eroon.

Justuksella on todettu ADD jo lapsena. Hänellä on myös VUJ, eli viivästynyt unijakso, mikä on myös omiaan haittaamaan tässä yhteiskunnassa suoriutumista, sillä Justus ei kykene mitenkään elämään ”kasista-neljään”. Hän saattaa mennä nukkumaan seitsemältä aamulla, ja nukkua siitä eteenpäin kahdeksan tuntia. Eikä Justuksen kohdalla kyse ole siitä, että hän vain pelaisi videopelejä yöt pitkät: Uni ei vain tule. Viivästyneestä unijaksosta voi lukea lisää Duodecimin artikkelista.

Tässä tyypillinen esimerkki Justuksen jumittamisesta: Hänen pitäisi päästä käymään apteekissa, mutta koska hän asuu pienellä paikkakunnalla, lähellä on vain yksi, pieni apteekki, mikä menee aikaisin kiinni, eikä hänen ole autottomana helppoa päästä ”isolle kirkolle” apteekkiin, sillä julkisia menee huonosti, etenkin ilta-aikaan, milloin Justus olisi vuorokausirytminsä vuoksi paremmin hereillä. Justus jämähtää helposti tekemään jotain asiaa, esim. jää korjaamaan jotain rikkinäistä konetta, unohtaa ajan kulun aivan täydellisesti, ja kun hän vihdoin ja viimein pääsee jumituksestaan yli, viimeinen bussi on jo mennyt ja kotikylän ainoa apteekki on sulkenut jo pari tuntia sitten ovensa.

Erilaisista to do-listoista saattaa olla apua
ADHD-aikuisten toiminnanohjauksessa.

Alkukartoitus

Ensin lähdemme kartoittamaan Justuksen kanssa, mitä kaikkea on jo kokeiltu. Onko kokeiltu aikaisemmin heräämistä? On kokeiltu, muttei se toimi poikkeavan vuorokausirytmin vuoksi. Justus ei vain herää. Onko kokeiltu aikaisemmin nukkumaan menoa? On, todellakin, muttei uni tule, edes käsikaupasta saatavan melatoniin kanssa. Onko puhelimeen laitettu muistutus tai hälytys, kun pitäisi lähteä jonnekin tai tehdä jotain? On laitettu, mutta kun Justus on painanut hälytyksen pois, asia saattaa unohtua sillä aikaa, kun hän esim. käy vessassa, mukamas ennen lähtöä. Onko käytössä erilaisia kalentereita, mitkä voidaan synkronoida puhelimen kanssa? On käytössä, ei apua. Onko käytössä to do-listat, mistä näkisi, mitä asioita on tehtävänä? On käytössä, mutta eivät auta jumittamisessa.

Vuorokausirytmi ja VUJ ovat niin isoja asioita, että päätän tällä kertaa olla koskematta niihin. Palaan Justuksen kanssa niihin myöhemmin, ja yritän tällä kertaa löytää avun vain siihen, miten parantaa toiminnanohjausta. Sitä paitsi, VUJ:n hoitoon en lähtisi missään tapauksessa ilman lääkärin valvontaa ja konsultaatiota muutenkaan, enkä ole opiskelemassa lääkäriksi, vaan neuropsykiatriseksi valmentajaksi.

Vaikka Justus on jo aikuinen mies, päätän kokeilla hänen kanssaan Time Timeria, mikä käsitetään yleensä lasten kuntoutuksessa käytettäväksi apuvälineeksi. Time Timer on kello, mikä näyttää punaisella sitä aikaa, mikä on jäljellä. Itse en rajoittaisi Time Timerin käyttöä pelkästään lapsiin ja lapsiperheisiin, vaan ottaisin sen mukaan myös aikuisten kuntoutukseen ja valmennukseen, sillä sen avulla aikaa on huomattavasti helpompi hahmottaa kuin tavallisen kellon avulla. Ja ADHD-aikuiselle ajan hahmottaminen on yleensä todella hankalaa, eivätkä ajan hallinnan hankaluudet johdu siitä, etteivätkö ADHD-aikuiset tuntisi kelloa.

Ensimmäinen tehtävä

Olen tullut Justuksen luokse yllättäen, jotta näkisin, millainen hänen asuntonsa on. Jos olisin tullut paikalle sovitusti, hän olisi siivonnut kuitenkin, enkä saisi todellista kuvaa hänen tilanteestaan. Justuksen asunto on tyypillinen ADD:n poikamiesboksi: Täynnä tavaraa epäsiisteissä pinoissa, tyhjiä pizzalaatikoita, likaisten vaatteiden kasoja, astiat tiskaamatta. Aloitamme Justuksen kanssa erittäin helposta tehtävästä: Roskapusseista, mitkä ovat maanneet ties kuinka monta viikkoa Justuksen eteisen lattialla. Justus vastustaa, sillä hänellä on ”hirveän tärkeä” asia meneillään, mikä pitäisi saada hoidettua. Laitan Time Timeriin ajan ja asetan sen Justuksen työpöydälle hänen eteensä. Hän saa hoitaa hommansa ihan rauhassa, mutta kun 15 minuuttia on mennyt, on lähdettävä viemään roskat. Seuraan Justusta ja hänen katsettaan. Hän vilkaisee vähän väliä Time Timeria ja jatkaa taas hommiaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä nopeammin Justus työskentelee. Kun 15 minuuttia on mennyt, Justus on valmis! Hänellä ei ole enää mitään ”hirveän tärkeää” hommaa hoidettavana, koska se on tehty jo. Nyt hän voi nousta ylös ja lähteä viemään roskat ulos. Ei ole mitään syytä olla tekemättä sitä, kun ei ole mitään keskeneräistä hommaa, minkä ääreen jumittua. Tehtävä onnistui!

Justuksen tablettiin asennettu Time Timer.

En voi jättää Justukselle Time Timeriani, sillä minulla on niitä vain yksi. Etsimme hänelle ohjelman, millä hän saa asennettua Time Timerin tablettiinsa. Se ei ole yhtä hyvä kuin oikea Time Timer, mutta ehkäpä joulupukki on niin ystävällinen, että tuo Justukselle pukinkontissa oman Time Timerin jouluna.

Tässäkö ratkaisu?

En missään tapauksessa usko, että ratkaisu jumittamiseen olisi nyt tässä, ja ettei Justus tarvitsisi tämän enempää valmennusta. Hän tarvitsee sitä, ja paljon! Tämä oli vain yksi pieni askel kohti oikeaa suuntaa. Huomasimme, että Time Timer toi avun jumittamiseen siinä mielessä, että Justuksen aikakäsitys selkeni, hän nopeutti toimintaansa ja hän ymmärsi ajan kulumisen Time Timerista paremmin kuin digitaalisesta kellosta. Myös valmiiksi saadun työn ääreltä oli helpompi nousta pois kuin keskeneräisen, ja työhän olisi jäänyt kesken, ellei hän olisi hahmottanut ajan kulua. Hän olisi jäänyt jumittamaan työn ääreen ja hiomaan sitä ties kuinka pitkäksi aikaa.

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa askelta, kun nyt tiedämme jo sen, että Time Timerista on Justukselle apua.