Kello on 15.40. Painan kaasua järkyttävän kipeän nilkkani kanssa niin paljon kuin pinkistä Yariksestani kaasua lähtee. Matka ei ole pitkä, se on vain puolitoista kilometriä, mutta nyt on tosi kyseessä ja kiire on jumalaton. Olen matkalla Turun pääkirjastolle.
Saan - luojan kiitos - parkkipaikan aivan kirjaston pääsisäänkäynnin vierestä. Minun ei tarvitse klenkata pitkää matkaa. Äkkiä portaat ylös - pirun vaivalloisesti - ja sen jälkeen katsomaan, onko jonoa jo. On! Minun päästessäni paikalle alkuun on 45 minuuttia vielä aikaa, mutta jonoa on nyt jo, ja sitä muodostuu minun tuloni jälkeen jatkuvasti. Oli todella hyvä tulla talla pohjassa, ajoissa paikalle. Joudun seisomaan kipeän jalkani kanssa, mutta odotus on sen arvoista. Tiedän sen.
Luentosalin ovet avataan, ja jengi tunkee sisään. Saliin ei mahdu kovinkaan montaa ihmistä, ehkä 80, ja jonossa on porukkaa paljon enemmän. Juoksen, jotta pääsen eturiviin ja saan hyvän paikan. Nivelsiteet muistuttavat välittömästi siitä, että ne ovat repeytyneet eikä nyt olisi mitenkään kovin fiksua juosta. Onneksi saan istua seuraavan tunnin, eikä minun tarvitse liikkua mihinkään. Nilkkani saa lepoa.
Läheskään kaikki eivät mahdu luentosaliin. Ulkopuolelle jää vielä paljon jengiä. Heitä ei voida ottaa paloturvallisuuden vuoksi luentosaliin sisälle, joten he joutuvat oikeasti jäämään salin ulkopuolelle. Ovi jätetään kuitenkin auki, jotta he pääsevät kuulemaan luentoa.
Tämän supersuositun luennon on järjestänyt Finnish Society for Human-Animal Studies osana huomenna alkavaa ihka ensimmäistä (Un)Common Worlds-konferenssia. Yleisölle luento on ilmainen, mutta halpaa hintaakin enemmän yleisöä kiinnostaa puhuja, Helena Telkänranta. Hän on voittanut tietokirjapalkintoja ja kirjoittanut mm. Millaista on olla eläin-teoksen. Tämän päivän luennon aiheena on eläinten tunne-elämä ja älykkyys. Asia kiinnostaa minua suuresti. Ja näemmä aika montaa muutakin ihmistä, koska kaikki eivät mahdu edes saliin.
Myös viisi opiskelutoveriani Tampereen yliopiston koulutuksesta on tullut paikalle. Tämä kertoo paljon luennoitsijan suosiosta, sillä yksikään opiskelutovereistani ei asu edes Varsinais-Suomessa. He ovat kaikki tulleet todella pitkien matkojen päästä, ajaneet monta sataa kilometriä päästäkseen tälle tunnin luennolle. Telkänranta on kova muija!
Asiaa on paljon, ja se pitäisi saada kaikki tungettua yhteen tuntiin. Onneksi Telkänranta on hyvä puhuja, ja myös hauska. Hän saa selitettyä asian maallikkokielellä kaikille niin, ettei asiasta jää taatusti minkäänlaisia epäselvyyksiä.
Pähkinänkuoressa luennon sanoma on se, että eläimillä on perustunteet, mutta erilaisen aivorakenteen takia eläimet eivät nykytiedon valossa pysty kaikkiin sellaisiin tunteisiin, mitkä vaativat suuren määrän harmaata ainetta aivoissa. Toki tutkimus on monen eläinlajin kohdalla vielä alkutekijöissään, joten tieto aiheesta tulee taatusti lisääntymään seuraavan vuosikymmenen aikana. Tutkimusta tehdään ahkerasti parhaillaankin, ja uusia tuloksia julkaistaan jatkuvasti.
Telkänranta saa raikuvat aplodit. Minä hyvästelen opiskelutoverini ja klenkkaan takaisin autolle. Nyt saa klenkata kaikessa rauhassa, ihan hitaasti. Nyt ei ole enää kiirettä.
Tulevan viikon aikana on vielä luvassa luentoja Turun yliopistolla. Tutustu ihmeessä yllä olevan linkin kautta, jos vähänkään kiinnostaa! Luennot ovat - ainakin minun tietooni - kaikki ilmaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti