Loman tarpeessa

Järjetön väsymys painaa päälle. En ole koko viikkona tehnyt mitään muuta kuin mennyt pää kolmantena jalkana, puskenut hommia pyllyvako limassa ja yrittänyt muistaa kaiken, mitä piti tehdä. Stressitaso hipoo pilviä.

Jos stressaannun näin helposti, miksi sitten lähdin opiskelemaan, ellen jaksakaan? Ja vielä näin montaa opintolinjaa yhdellä kertaa. Tämä olisi nentin ensimmäinen kysymys, mutta kappas, minä en olekaan nentti, vaan addi! En stressaannu työnteosta enkä stressaannu opiskelusta. Mistä sitten? Miksi stressitasoni on tällä hetkellä niin korkealla, että se menisi helposti katon läpi, jos stressitasolla olisi olemassa katto?

Kerronpa teille jotain addin aivoista. Tai minun aivoistani. Jokaisella on omanlaisensa aivot, ja minua stressaavat asiat eivät välttämättä stressaa kaikkia.

En koe suuria kokonaisuuksia ongelmana. Ne ovat selkeitä, niillä on tietyt aikataulut ja ne on helppo asetella kalenteriin. Mikä minua stressaa erityisen paljon, ovat kaikki ne pikkuasiat, mitä minun on pitänyt muistaa, ja mitä on kuluneen viikon aikana ollut poikkeuksellisen paljon.

Soita paikkaan A, käy paikassa B, vie asia C paikkaan D, hae asia E paikasta F, laita sähköpostia henkilölle G, vastaa henkilön H sähköpostiin, maksa lasku I, soita henkilölle J, käy hakemassa asia K, vie asia L, tee asia M, peruuta asia N, tapaa henkilö O paikassa P, tapaa henkilö Q paikassa R, muista kysyä asiaa S henkilöltä T, muista hakea paperiin U allekirjoitus henkilöltä V, sovi henkilön W kanssa asia X, hoida asia Y, muista sanoa asiasta Z henkilölle Å, nouda asia Ä, muista asia Ö… Ja kun kirjaimet loppuvat kesken, aloita uudestaan ottaen numerot käyttöösi. Niitä on enemmän kuin kirjaimia.

Asiat ovat usein pieniä, ja suurimman osan niistä tekee nopeasti. Mikä näiden asioiden hoidossa stressaa kaikista eniten, on se, että niitä on paljon. Ne eivät luo suurta ja järkevää kokonaisuutta, vaan ovat pieniä pirstaleita jossain siellä sun täällä. Ja vaikka ne ovat pieniä asioita, niiden tekemiseen pitäisi varata kuitenkin aikaa, mikä on äärimmäisen hankalaa juuri nyt, tällä hetkellä, kun sitä aikaa on hankala löytää mihinkään.

Ongelman aiheuttavat myös vastapuolet silloin, kun asialla on vastapuoli. Joudun usein tsemppaamaan itseäni, että saan soitettua virallisen puhelun. Joskus tsemppaamiseen saattaa mennä viikkokin, ellei jopa kauemmin. Virallisten puheluiden soittaminen ei tosiaankaan ole helppoa, etenkin, jos se vielä täytyy tehdä virka-aikana, jolloin aikataulutus vielä painaa päälle. Ja aikataulut myös aiheuttavat sitä stressiä ja lisäävät sitä entisestään! Jos minä olen tsempannut itseäni, ja saan vihdoin ja viimein soitettua puhelun, ellei se toinen henkilö vastaakaan, asian hoitaminen jää siihen. Asiasta muodostuu vielä suurempi stressi, koska en saanut hoidettua sitä sen toisen ihmisen takia.

Tänään minulla oli sovittu tapaaminen erään henkilön kanssa. Minun piti korjauttaa hänellä eräs esine. Seisoin hänen pihallaan, soitin ja soitin. Kukaan ei vastannut ovikelloon eikä puhelimeen. Lopulta hän soitti takaisin: “Olen kaverin venettä korjaamassa”. Raivostuin aivan silmittömästi! Olimme sopineet tapaamisesta, ja lupaukset ovat pyhiä. Olin ajanut tänne, kovassa kiireessä, nähnyt vaivan, sovittanut ajan väkisin kalenteriini ja kokenut pikkuasian hoitamisesta tulleen suuren stressin. Nyt toinen ei pidäkään omaa puoltaan sopimuksesta.

Raivon määrään vaikutti suuresti myös se, että minulta on ADHD-lääkkeet loppu, enkä pysty luomuna mitenkään kontrolloimaan tunteitani: Raivostun ensin ja vasta sen jälkeen tajuan, että raivostuin. En vain ole päässyt apteekkiin sen takia, että se on yksi pikkuasia lisää hoidettavaksi, ja koska näitä pikkuasioita on muutenkin ollut aivan liikaa, ajatuskin apteekissa käymisestä kohotti stressitasoni sellaisiin lukemiin, että päätin siirtää apteekkireissua tuonnemmaksi.

Haluatko siis ylikuormittaa addia? Anna hänelle paljon pieniä asioita hoidettavaksi! Sillä se sujuu, ja taatusti saat hermoloman tarpeessa olevan yksilön.

Minun hermolomani alkaa ihan kohta. Heti, kun saan vietyä esineen korjaukseen ja kunhan minulle vastataan eräästä numerosta, mihin olen yrittänyt soittaa hoitaakseni erään virallisen asian. Sen jälkeen olen viikon verran syyslomalla, kaukana pienistä, stressiä aiheuttavista asioista, enkä tee mitään muuta kuin makaan kylpylähotellin poreammeessa, ja lillun.

En aio tehdä lomalla muuta kuin rentoutua.