Hetki minun kengissäni

Onko joku ihmetellyt, miksi blogissa on ollut reilun viikon kestänyt tauko? No, tässäpä syy.

Viikko 1.

Maanantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä pääkirjastoon hakemaan pari kirjaa. Mene kirjastosta suoraan Kirjan talolle, sanataideohjaajakoulutukseen. Ole kotona klo 21.00 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Tiistai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan BioCityyn ja Tunne autismi-tapahtumaan. Edusta yhdistystäsi ja verkostoidu. Osta kaikkea kivaa, kuten esim. Mauri Mäyräkoira-painotuote. Ole kotona klo 19.30 ja syö päivän ensimmäinen kunnon ateria. Opiskele loppuilta.

Keskiviikko

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle digitaalisen oppimisen ja opettamisen projektipajaan. Mene sieltä suoraan viikottaiselle istunnolle. Mene käymään kotona sen verran, että haet koiran ja pakkaat koiralle mukaan palkkionamit. Vie koira hajutreeneihin. Tule kotiin klo 18.00 ja kirjoita koko ilta esseetä.

Torstai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle johdatus kirjoittamiseen -kurssin luovan tietokirjoittamisen työpajaan. Lähde ajoissa, jotta ehdit hakea kotoa miehen ja lähteä Logomoon keikalle. Tule kotiin klo 22.00 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Perjantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan koiranomi-koulutukseen. Ole kotona klo 21.30 ja kirjoita vielä vähän esseetä. Syö jämät siitä kolmioleivästä, mikä jäi syömättä päivän aikana.

Lauantai

Herää herätyskelloon. Lähde koiranomi-koulutukseen. Hae kaupasta evääksi kolmioleipä. Ole kotona klo 15.30. Ala opiskella. Tee diaesityksiä ja kirjoita esseetä. Saa jopa jotain valmistakin aikaiseksi.

Sunnuntai

Herää herätyskelloon. Lähde koiranomi-koulutukseen. Hae kaupasta evääksi kolmioleipä ja suklaata. Ole kotona klo 15.30. Jatka opiskelua siitä, mihin jäit eilen. Tajua loppuillasta, että huomisen työt ovat tekemättä ja saa paniikkikohtaus.

Viikko 2.

Maanantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Tule kotiin klo 15.00 ja opiskele koko loppuilta. 

Tiistai

Herää herätyskelloon. Lähde nuoren mielen ensiapu-koulutukseen, Auraan. Syö sentään kunnon lounas paikallisessa pizzeriassa. Lähde ajoissa takaisin Turkuun. Etsi epätoivoisesti parkkipaikkaa keskustasta ja mene Börsiin Esteetön lapsuus-hankkeen tapaamiseen. Syö siellä tarjottavia. Ole onnellinen, että olet kerrankin kunnolla ravittu. Tule kotiin klo 20.00. Rojahda sohvalle ja opiskele. Tee helvetin paska essee, mutta palauta se joka tapauksessa, koska et jaksa korjata sitä, etkä välitä arvosanasta paskaakaan enää tässä vaiheessa.

Keskiviikko

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Mene töistä suoraan yliopistolle digitaalisen oppimisen ja opettamisen projektipajaan. Ole kotona jo klo 15.00 ja ihmettele, miksi olet näin aikaisin kotona. Opiskele loppuilta ja saa jopa palautettua nuoren mielen ensiapu-kurssin kaikki etätehtävät. Ole helvetin tyytyväinen itseesi.

Torstai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Ole kotona klo 14.30 ja leikkaa, liimaa ja laminoi koko ilta yhdessä aviomiehesi kanssa tulostamiasi tunnekortteja.

Perjantai

Herää herätyskelloon. Lähde töihin. Lähde töistä ajoissa, että ehdit palaveriin. Lähde palaverista ajoissa, että ehdit koiranomi-koulutukseen. Lähde koulutuksesta ajoissa, että ehdit The Horror-konserttiin Turun konserttitalolle. Tule kotiin klo 21.30 ja syö päivän ensimmäinen ateria.

Lauantai

Herää herätyskelloon. Lähde kirjamessuille, koska tämä on tasan ainoa hetki, kun voit siellä käydä. Käy paniikissa läpi kaikki osastot ja tyhjennä pari kojua kirjoista. Säästä helvetisti rahaa. Käväise ruokamessujen puolella ja osta hunajaa ja juustoja. Raahaa pienet ostoksesi selkä väärässä autolle ja toivo, ettei mies ota avioeroa, koska olet tuhlannut koko tulevan tilisi uusiin kirjoihin. Aja kotiin jumalatonta vauhtia, ole kotona klo 13.00. Pakkaa. Lähde rautatieasemalle. Juna lähtee klo 14.25 kohti Helsinkiä. Länsiterminaalissa on oltava klo 17.00. Ehdi juuri ja juuri paikalle. Ehdi juuri ja juuri klo 17.30 alkavaan buffet-ruokailuun. Syö itsesi ähkyyn ja mene hyttiin makaamaan. Vaihda kuteet ja lähde pämppäämään muiden ADHD-liiton vertaisosaajien kanssa.

Sunnuntai

Herää herätyskelloon. Totea hyttikaverillesi, ettet jaksa nousta etkä lähde aamiaiselle. Jatka nukkumista. Herää herätyskelloon toisen kerran klo 11.40. Nouse ylös ja freesaa. Mene auditorioon keskustelemaan myötätuntouupumuksesta. Mene sieltä syömään. Syö vähän vihreää ja paljon jälkkäriä. Mene ähkyssä tax freehen ja osta pieniä tuliaisia. Raahaudu junaan. Ole kotona klo 19.30 ja toivo, ettei tänään tarvitse enää syödä mitään. Totea, että huomiset tunnit ovat suunnittelematta ja päätä, että alat kirjoittaa blogitekstiä.

Viikko 3.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko: Herää herätyskelloon ja lähde töihin. Iltaisin on kivaa ohjelmaa tiedossa, ja paljon myös päällekkäistä tapahtumaa. Eritoten tiistaina, jolloin saa tehdä samanaikaisesti kolmea eri asiaa.

Torstaina ja perjantaina saa herätä herätyskelloon Tampereella ja kouluttautua sekä Lukilokin että eläinkoulutuksen parissa.

Lauantaina saa herätä herätyskelloon ja kouluttautua kirjallisuusterapian parissa Helsingissä.

Sunnuntaina saa herätä herätyskelloon ja lähteä itse kouluttamaan mielenterveyden ensiapu 1-kurssilaisia.

Elämä olisi ihan tylsää, ellei olisi mitään tekemistä. Ja jos elämästä puuttuisi se helvetin herätyskello!

PS. Koska minulla ei ole oikeasti aikaa lähteä kaivamaan kuvia kamerasta, tässä teille kuvia koiranpennuista Pixabayn ihmeellisen maailman syvyyksistä. Jälleen kerran. Olkaa hyvä!

Kivuliasta rentoutumista ja Salmisen Masaa

Perjantai-ilta. Istun loppuunmyydyn konserttitalon ylätasanteella, vanhalla tutulla paikallani. Korvissani kumisee Matti Salmisen bassoääni, joka laulaa epätoivoisesta äidistä, joka ei saa lastaan nukkumaan. Teini halusi lähteä mummolaan ja mieheni on kotona sairastamassa, joten olen tullut konserttiin yksin. Yksinäisyys tässä loppuunmyydyssä tilaisuudessa ei haittaa minua. Olen vakaasti päättänyt käyttää tämän kaksituntisen hyödykseni ja rentoutua.

Yritän sulkea silmät ja keskittyä musiikkiin. Aivoni alkaavat laukata kuin villihevoslauma. Minun on pakko avata silmäni, koska valtavasta ajatuksenvirrasta tulee epämukava, ja fyysisesti jopa hieman kivulias olo. Yritän keskittyä jatkuvasti liikkuvaan orkesteriin ja laulajaan.

Pitämällä silmät auki aivoni eivät laukkaa yhtä pahasti, mutta ne laukkaavat silti. En pysy yhdessä ajatuksessa kovinkaan monta nanosekuntia, kun seuraava ajatus tulee jo. Jatkuva erilaisten ajatusten virta. Kymmeneen sekuntiin mahtuu tuhat eri ajatusta. Tällaista on ADHD-aikuisen päässä.

Salminen jatkaa lauluaan ja orkesteri soittoaan. Alan jo kyllästyä itseeni ja siihen, että pysty mitenkään lopettamaan tätä ajatusten järkyttävää virtaa. Olen kyllä ottanut Concertan, mutta siitä on sen verran aikaa, että paras vaikutus alkaa loppua. Turhaudun itseeni aivan täysin ja siihen, että pysty rauhoittumaan. En edes näin rauhallisessa ja rentouttavassa tapahtumassa kuin klassisessa konsertissa.

Rentoutushetket, mitä pidetään aina silloin tällöin osana esim. vertaistukiryhmiä, ovat minulle aivan hirveitä tapahtumia. En pysty pitämään silmiäni kiinni ilman, että se aiheuttaa minulle epämukavan olon. En pysy paikoillani. Ajatukset alkavat laukata sellaista vauhtia, ettei edes luotijuna pysyisi perässä. En voi rentoutua käskystä. En näemmä edes omasta käskystäni. Aivoni eivät pysähdy eivätkä ne anna minun olla rauhassa. Suutun itselleni. EI SITTEN, PERKELE! Laukatkaa, saatana. Ihan sama. En olisi halunnutkaan rentoutua. Stressaantuneena on paljon mukavampi olla. Helvetin kuusitoista.

Paitsi etten minä ole juuri nyt stressaantunut. Minulla ei ole aikatauluja, ei tekemistä, ei kiirettä, ei menoja. Ainoa asia, mikä juoksee ja ravaa pysähtymättä, on pääni värikäs sisältö. Minun ruumiini istuu tässä tuolissa, jopa suhteellisen paikoillaan. Mitä nyt nilkat pyörivät, muttei sitä kukaan huomaa.

Ymmärrän vihdoin, etten pysty ikinä olemaan siinä mielessä rento, että saisin aivoni pysäytettyä edes hetkeksi. Se ei tule onnistumaan. Minulla on ADHD ja tavalliset rentoutuskeinot eivät tehoa minuun. Ehkä joihinkin ADHD-oireisiin tehoavat, mutta eivät minuun. Mekin olemme yksilöitä. Tämä konsertti ON rentouttava, vaikkei se saakaan aivojani hiljaiseksi. Ehkä annan aivojeni vain mennä tämän musiikin mukana. Ehkä en edes yritä hiljentää ajatuksiani. Ehkä keksin jonkun ihan mahtavan idean tämän konsertin aikana, kun annan tuhansien ajatusteni vain lentää ja mennä omia menojaan.

Sulosointuja ja silmäpusseja

Aivoni huutavat kuolemaa. Kahden tunnin yöunien ja teinin oikomishoitokäynnin jälkeen tankki on täysin tyhjä. Sumu pääkopassani on niin sankka, että aivosolu etsii toista taskulampun kanssa, kirkkaankeltaiset huomioliivit päällä. Siltikään soluparka ei löydä toista aivosolua, koska sumu on niin sakea.

Olen tyhjentänyt kalenterini kaikesta ylimääräisestä. Olen luopunut aivan kaikesta mahdollisesta, mistä vain on mahdollisuus luopua. En ole tehnyt mitään ylimääräistä. Ja se alkaa näkyä. Peruuntuneita kursseja, peruuntuneita tapaamisia, peruuntuneita ennakkoon maksettuja tapahtumia. Sairauslomani alkaa käydä kalliiksi!

Lääkärin ukaasi oli, että sairasloman aikana on sallittua, suorastaan jopa pakollista, tehdä itselle mieluisia ja mukavia asioita. En ole juurikaan tehnyt niitä, sillä en ole jaksanut. Tänään tiedossa on mukavaa ja rentouttavaa tekemistä: Turun filharmonisen orkesterin Leningrad-konsertti. Konsertissa esitetään Shostakovitshin sinfonia nro 7, joka tunnetaan myös Leningrad-nimellä, sillä Shostakovitsh sävelsi teoksen Leningradin piirityksen aikana. Koska minulla ja tyttärelläni on ollut kausikortit Turun filharmonikkojen konsertteihin jo niin monta vuotta, etten osaa edes laskea niin pitkälle, ja kevään kausikortit ostan aina marras-joulukuussa, on tämäkin konsertti ostettu ja maksettu jo viime vuoden puolella. Olisi sääli jättää, jälleen kerran, ennakkoon maksettu konsertti välistä. Yhden olen jo jättänyt, koska en vain jaksanut.

Päätän lähteä konserttiin, vaikka mikä olisi! Menen suihkuun, ja tulen samalla vilkaisseeksi peiliin. Säikähdän niin perkeleesti. Peilistä katsoo kummajainen. Siellä on henkilö, jonka hiukset roikkuvat rasvaisina kasvojen edessä. Tummanlilat silmäpussit ovat turpeat, ja koristavat kasvoja saaden ne näyttämään epätoivoisen väsyneiltä. Käyn pikaisesti suihkussa, haen meikkipussin ja laitan käteni ristiin. Anna minun onnistua tämän päivän meikissä niin, että minusta tulisi edes vähän ihmisen näköinen.

Ensimmäinen kerros meikkivoidetta. Ei auta. Silmäpussit loistavat meikkivoiteen alta kuin kuu kaakon yllä. Toinen kerros. Vähän parempi. Ehkä laitan vielä kolmannen kerroksen. Sen jälkeen paksu kerros puuteria. Nyt alan näyttää ihmiseltä. Vielä tumma silmämeikki, niin ihmisten huomio kiinnittyy silmiin, eikä silmänalusiin. No niin, nyt kehtaan ehkä astua ovesta ulos.

Teini on valinnut, omasta mielestäni, aivan hirveät rätit konserttivaatteiksi. En jaksa nalkuttaa, vaan annan olla. Alkaa olla jo kiirekin, sillä meikkaamisessa meni odotettua kauemmin. Taksi paikalle ja konserttitalolle.

Kahvilassa tilaamme mustikkapiirakat ja cokikset. Yleensä otamme väliaikatarjottavat, mutta tällä kertaa väliaikaa ei ole. Se on pieni luksus arjen keskellä: Väliaikatarjoilu konserttitalolla. Koska nyt emme saa sitä, nautimme päivän antimet ennen konserttia.

Pidän venäläisestä klassisesta musiikista. Erityisesti rakastan Tshaikovskia. Tämä teos ei kuitenkaan iske minuun ihan samalla voimalla kuin mitä Joutsenlampi. Rauhallisen alun aikana silmäni alkavat lupsua ja meinaan jo nukahtaa. Rumpujen pauke herättää minut kuitenkin suhteellisen nopeaan, enkä ehdi vaipua uneen.

Teos on suhteellisen pitkäveteinen. Alan jossain vaiheessa pelata Frozen Free Fallia. Kun konsertti loppuu, taputan pikaisesti ja hoputan teiniä nousemaan. Haluan saada takit ennen ruuhkaa, ja myös tilattua taksin. Olen väsynyt ja haluan päästä kotiin. Ja kaiken huipuksi, minun tekee aivan hirveästi mieli kuohuviiniä. Harmi, että kotoa ei sellaista löydy. Rosé-viini saa kelvata.

Tämä ei, todellakaan, ollut paras konsertti, missä olen ollut. En silti kadu, että nostin hanurini ylös sohvalta ja lähdin. Tarvitsin tätä. Jotain kevyttä, jotain rentouttavaa, jotain kodin ulkopuolella tapahtuvaa. Ja mikä tärkeintä, en saanut koko illan aikana uupumiskohtausta! Merkki siitä, että ehkä voisin jossain kohtaa tuntea itseni taas ihmiseksi.

Kellään myydä vapaa-aikaa?

Olen joskus kuullut sanan “vapaa-aika”. Tässä vaiheessa elämää alan ihmetellä, mitä se on. Saisiko sitä kenties tilata jostain netistä? En ole ihan tuossa lähi-Valintatalossa moiseen tuotteeseen törmännyt. Mutta se vähä, mitä olen tuosta vapaa-ajasta kuullut, on saanut minut vakuuttuneeksi, että ehkä minäkin voisin joskus sellaista tarvita.

Tänään minulla oli päivä, jolloin ei tarvinnut mennä työpaikalle. Käväisin siellä silti, hoitamassa pari paperiasiaa pois päiväjärjestyksestä. Ensin istuin suurimman osan alkuiltapäivää lääkärin luona keskustelemassa terveyteen liittyvistä asioista, ja kun kotiuduin sieltä, vietin lopun iltapäivää neuropsykologian parissa. Nyt on kurssin toinen oppimistehtävä valmis, kolmas vielä odottaa kirjoittamista. Sen jälkeen saan palauttaa tehtävän, ja kurssi on suoritettu. Vähän hitaanlaisesti tämä psykologian opiskelu etenee, kun olen parin viikon sisään saanut suoritettua vasta kaksi kurssia. Toisaalta, palkkatyö, oma elämä, koiraharrastukset, vapaaehtoistyö ja parisuhde vievät sen verran aikaa opiskelulta, ettei ihan kaikkea mahdollista ehdi tehdä siinä ajassa, missä haluaisi.

Huomenna, lauantaina, menen koko päiväksi… Opiskelemaan! Olisitteko ikinä voineet arvata? Autismiliitto järjestää Autisminkirjo elämänkaarella-koulutuksen yhteistyössä yhdistyksemme kanssa, enkä minä voi, tietenkään, jäädä näin hyvästä koulutuksesta pois! Pakkohan minun on mennä sinne tietoa saamaan. Näyttää sitten hyvältä ansioluettelossakin, kun on käynyt tällaisen koulutuksen.

Sunnuntaina olen ajatellut viedä sulhaseni häämessuille, ihan vain siksi, että sieltä voisi saada jotain ideaa liittyen tuleviin häihimme. Sulhaseni on, tietenkin, innosta vinkuen tulossa mukaan (tai sitten ei), koska jokainen mies haluaa hipelöidä sormuksia, hääpukuja ja servettejä. Tai sitten ei.

Olisikohan tämän pitkän perjantaipäivän ilta alkanut liipata läheltä sitä, mitä se vapaa-aika tarkoittaa? Vein sulhaseni Turun konserttitalolle, Turun filharmonisen orkesterin Taivaallista-konserttiin. Orkesteri on juuri saanut uuden harpun, ja tänään tämä tuliterä soitin vihittiin käyttöönsä. Harppumusiikki on tietyllä tavalla miellyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa. Istuimme ylätasanteella, käsi kädessä, ja katselimme, miten harppuunan notkeat sormet menivät pitkin harpun pitkiä kieliä. Konsertin jälkeen menimme toiselle puolelle tietä, Vänäk-nimiseen persialaiseen ravintolaan syömään iltapalaa ja kuuntelemaan persialaista iskelmää suoraan YouTubesta soitettuna. Vain me kaksi, eikä meillä ollut mihinkään kiire. Paitsi kotiin, missä koira odotti meitä kintut ristissä.

PS. Tiedän kyllä, että harpunsoittaja on harpisti eikä harppuuna, mutta mielestäni harppuuna on paljon mielenkiintoisempi ja hauskempi sana kuin harpisti. Ja aion pysyä mielipiteessäni jatkossakin.