Uniongelmat ovat kerrassaan mielenkiintoinen ilmiö. Niin mielenkiintoinen, että olen aika varma siitä, että haluan isona tyttönä unitutkijaksi. Koko alkuvuoteni meni siinä, etten saanut unta. Hyörin ja pyörin sängyssä tuntikausia. Jos satuin nukahtamaan, nukuin kaksi tuntia, heräsin, enkä saanut enää sen jälkeen unta. Kun tätä oli kestänyt riittävän kauan, totesi työterveyslääkäri, että tarvitsen nukkulomaa. Työnteostakaan ei tullut enää mitään, kun olin aamusta iltaan kuin nukkuneen rukous.
Nyt olen ollut sairauslomalla muutaman viikon. Ensimmäiset viikot menivät siinä, kun ihmettelin sitä, miten sekaisin unirytmini oikeastaan on. En saanut nukuttua yhtään paremmin. Melkeinpä nukuin huonommin. Pelkästään siihen, että kroppani alkoi hieman hellittää, meni jo muutama viikko.
Nyt sitten, tässä pääsiäisen aikana, olen alkanut, vihdoin ja viimein nukkua. Tämä on tuonut täysin uudenlaisen ongelman: Nyt en sitten teekään mitään muuta kuin nukun!
Edellisiltana tarkoitus oli hieman juhlistaa tulevaa vuosipäivää avomieheni kanssa. No, kaikki te tiedätte, mitä se juhlistaminen tarkoittaa makuuhuoneen puolella. Olin niin väsynyt, että nukahdin saman tien, kun sänkyyn pääsin. Mihinkään toimintaan emme ehtineet. Kuorsasin pitkälle aamuun ja heräsin 10 tuntia myöhemmin, kun koira hirveässä pissahädässä tuli herättämään.
Aamupissojen jälkeen istuin sohvalla, väsyneenä kuin mikä, kuola valuen. Saunan jälkeen avomieheni käski minun mennä nukkumaan. Nukuin käytännössä katsoen koko illan. Heräsin kymmenen jäljestä, olin pari tuntia väkisin hereillä, ja menin takaisin nukkumaan. Disneyn leffat jäivät siis katsomatta ja popparit syömättä (viittauksena edelliseen blogitekstiini).
Viime yönä nukuin taas melkein koko yön (heräsin pari kertaa). Kävin jo käyttämässä koiran, lyömässä pääni liikennemerkkiin, ja nyt istun, taas kerran, sohvalla koomaamassa. Olen umpiväsynyt, vaikken olekaan pariin vuorokauteen tehnyt mitään muuta kuin nukkunut.
Siinä mielessä tämä on hyvä merkki, että ehkä runsas ruhoni alkaa, vihdoin ja viimein, oikeasti toipua pitkään kestäneestä nukkuvammasta. Ehkä minusta tulee tämän kevään aikana vielä työkuntoinen.
Siinä mielessä huonoa vain nukkua koko ajan, koska tekemistä olisi muutakin kuin nukkumista! En voi elää koko elämääni kuorsaten, vaikka se olisikin kovin ihanaa. Haluaisin päästä siihen tilaan, missä nukun tarpeeksi ja riittävän laadukasta unta, ja jaksaisin myös olla hereillä koko sen ajan, mitä työt ja arki minulta vaativat. Haluaisin myös töiden lisäksi jaksaa elää omaa elämää, mikä on muutakin kuin nukkumista.
Koska on pääsiäinen, eikä minulla ole varsinaisesti kiire mihinkään, voisin nyt antaa mennä vain ja nukkua vaikka toiset kaksi päivää putkeen. Ruho ojoksi sängylle ja zetojen kuvia pään päälle. Pääsiäisen jälkeen voisi yrittää taas pysyä vähän hereilläkin, jos vaikka saisi hoidettua muutaman virallisen ja hoitamattoman asian pois alta.
Ja teille, rakkaat lukijat, haluan sanoa: Älkää ikinä vähätelkö unen merkitystä! Uni on kaiken terveyden perusta. Eikä ole mitenkään coolia olla nukkumatta.
 |
| Kauno nukkuu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti