Parisuhde vai pari suhdetta? - Faktoja, joihin nyt vain pitää tyytyä

Oletko aina unelmoinut täydellisestä parisuhteesta? Tietenkin olet! Me kaikki olemme. 

Vituttaako takana olevien parisuhteiden ja erojen määrä? Johtuvatko erot siitä, että toinen osapuoli alkaakin osoittaa merkkejä siitä, ettei olisikaan täydellinen? Myönnän: Olen eronnut useasti jostain henkilöstä ihan vain siksi, että hän on laulanut väärää laulua väärässä kohdassa (tämän tarinan kuulleet ihmiset tietävät, miksi en olisi halunnut kuulla kyseistä laulua juuri sinä hetkenä).

Minä olen - myös omasta mielestäni - maailman viimeisin ihminen, jonka pitäisi antaa yhtikäs kenellekään minkäänlaisia parisuhdeneuvoja. Mutta koska olen taas päässyt (tai pikemminkin joutunut) lukemaan somesta mitä mielenkiintoisimpia tarinoita liittyen parisuhteisiin, päätin hieman liiankin kokeneena ihmisenä iskeä parit faktat pöytään.

1. Kukaan ei ole täydellinen

Tämä ärsyttävä klisee on valitettavasti oikeassa. Jokaisessa ihmisessä on jokin asia, mikä ärsyttää toista. Joka ikisessä meissä on jotain vikaa. Voisin ihan vain vertaistuen vuoksi laittaa tähän oman vikalistani, mutta kukaan teistä ei jaksaisi lukea niin pitkää tekstiä. Älä siis turhaan etsi ketään täydellistä, ilman mitään vikaa, sillä sellaista ei ole olemassakaan.

2. Valitse kaikkein vähiten vittumaisin ihminen

Koska meissä kaikissa on vikoja, useampia sellaisia, kannattaa kumppanin valinnassa ehkä lähteäkin siitä vikojen vähyydestä eikä täydellisyysprosentista. Se ihminen, jonka naama ja tekemiset saavat sinut kaikkein vähiten vittuuntumaan, on sinulle se oikea. Fakta on, että Se Oikeakin saa sinut vittuuntumaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Mutta jos se vitutus on jokapäiväistä, silloin hän ei ole sinulle Se Oikea.

3. Moni kakku päältä kaunis

Tämäkin äärimmäisen ärsyttävä klisee on valitettavasti totta. Oikeastaan kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat ulospäin minun mielestäni täydellisiä, ovat tyhmempiä kuin vasemman jalan kumisaappaani. En saa heihin minkäänlaista yhteyttä enkä pysty keskustelemaan heidän kanssaan muuta kuin pinnallista kökkökakkaa, mitä jaksan kyllä yhden illan (jos tarjolla on tarpeeksi viinaa), mutta en minuuttiakaan pidempään. Enkä ainakaan selvinpäin.

Toisaalta fakta on myös se, että en minä haluaisi katsoa omasta mielestäni rumaakaan naamaa. Kyllä ihmisellä nyt edes jonkintasoinen ulkonäkö täytyy olla. Mutta täydellinen ei missään tapauksessa tarvitse olla! Se riittää, etten käy hakemassa paperipussia toisen pään peitoksi, ennen kuin seksiä aletaan harrastaa.

Kannattaa siis valita ihminen, jonka ulkonäkö miellyttää itseä ja jota kehtaa esitellä myös ystävilleen. Ei liian rumaa, muttei liian täydellistäkään. Ja eritoten kannattaa panostaa siihen toisen osapuolen sisäiseen kauneuteen ja älykkyyteen! Typerään ja tasottomaan keskusteluun kyllästyy nopeammin kuin rumaan naamaan. Ja tämä todellakin on fakta! 

4. Nauti yksinolosta

Minä rakastan aviomiestäni. Oikeasti. Hän on aivan ihana mies, enkä ikinä vaihtaisi häntä keneenkään! Hän on todella älykäs (vaikka emme ihan kaikesta olekaan samaa mieltä) ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Hänestä voin sanoa ylpeydellä: "Tämä tässä on MINUN!"

Mutta en silti jaksa katsella häntä 24/7. Joskus sitä vain kaipaa yksinoloa, ihan lyhyttäkin sellaista. Hetken yksinäisyyden jälkeen parisuhde-elämä maistuu taas makoisammalta.

5. Vältä läheisriippuvaista ihmistä

Menisin jopa niin pitkälle, että kehoittaisin välttämään läheisriippuvaisia ihmisiä, sillä he ovat niitä kaikkein raivostuttavimpia tapauksia, jotka syövät parisuhteen viimeisetkin rippeet todella nopeasti. Tiedän kokemuksesta! 

Läheisriippuvainen ihminen esim. soittelee jatkuvasti perään ja pelkää tulevansa hylätyksi ihan jo siitä, että menet käymään ruokakaupassa ilman häntä. Uhriutuminen on erittäin tyypillistä eikä läheisriippuvainen ihminen kestä tasan minkäänlaista kritiikkiä. Lisäksi hän saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat samanlaisia ja tarvitsevat samaa kuin hän, ja sitten hän ihmettelee, mikseivät muut tee samoin hänelle kuin mitä hän tekee muille. 

Kuulostaako sinusta siltä, että kuvasin juuri narsistin? No, narsistit ovat usein erittäin läheisriippuvaisia, mutta ihminen voi myös olla läheisriippuvainen olematta kuitenkaan narsisti.

Jos sinusta alkaa vähänkään tuntua siltä, että kumppanisi kärsii läheisriippuvuudesta, ehdota hänelle hoitoa ja lähde. Sen jälkeen kannattaa vaihtaa ainakin puhelinnumero, sillä hänestä tuskin pääset ihan tuosta noin vain eroon.

6. Valitse ihminen, jolla on samanlainen huumorintaju

Nauru ei pelkästään pidennä ikää, se pidentää myös parisuhdetta. Tiedän tämänKIN omasta kokemuksesta. Jos et ymmärrä toisen huumoria ollenkaan tai hän ei ikinä naura sinun vitseillesi, on suhdetta turha yrittää saada eteenpäin. Se ei tule toimimaan. Yhdessä nauraminen on yksi parisuhteen parhaita asioita, ja ellei sitä tapahdu ikinä, on suhde tuomittu tuhoon.

7. Koolla ON väliä

Okei, myönnettäköön, että miesten kohdalla tekniikka on kokoakin tärkeämpi, samoin yleinen toimivuus. Mutta jos pitäisi valita minimunan tai normikokoisen väliltä, ottaisin mitään empimättä sen normikokoisen.

Myös naisten kohdalla koolla ON väliä. Evoluutiopsykologit ovat todistaneet tutkimuksissaan, että mitä leveämpi lantio ja isompi perse, sitä enemmän miehet tykkäävät. Isot rinnat ovat myös plussaa, tosin rajansa siinäkin. Kukaan ei tykkää epäluonnollisen kokoisista silikooneista. 

Miksi koolla on väliä? Koska se liittyy hedelmällisyyteen, ja ihminenKIN tekee parinvalinnan hedelmällisyysarvion perusteella. Tiedostamatta.

8. Suhde pitää rakentaa joka päivä uudestaan

Juujuu, tämäkin on kliseistä paskaa, mutta se on fakta siitä huolimatta. Suhde loppuu, jos toista alkaa pitää itsestään selvyytenä. Kumppaniin pitää rakastua joka päivä uudestaan.

9. Riitoja tulee - Sen jälkeen pannaan

Ei ole suhdetta, missä ei olisi riitoja. Itse lähdin aikaisemmin suhteesta heti ensimmäisen riidan jälkeen. En halunnut olla suhteessa, missä riidellään. Piti kasvaa aika isoksi aikuiseksi tytöksi, että tajusin, että joka ikisessä suhteessa riidellään.

Ja riitely on hyvä asia, sillä se puhdistaa ilmaa. Erityisen hyvä asia se on siksi, että jokaisen riidan jälkeen pitäisi harrastaa kunnon seksiä. Se on kaikkein paras keino sopia riita!

10. Kylmää kahvia ei kannata kuumentaa

Jos suhde on päätepysäkillä, se on päätepysäkillä. On aivan turha yrittää mitään typeriä vippaskonsteja, millä parisuhde pelastetaan. "Tehdään uusi vauva; se pelastaa meidän suhteemme!" "Muutetaan kaupungista maalle; se pelastaa meidän suhteemme!" Nämä kaksi ovat esimerkkejä tosielämästä, ja molemmat parisuhteet päättyivät eroon. Toinen näistä parisuhteista päättyi todella väkivaltaiseen eroon.

Kun se on ohi, se on ohi. Parempi erota hyvissä väleissä eikä yrittää väkisin. Uudet vauvat, maalle muutot ja koiranpennut eivät sitä suhdetta pelasta. Eikä lastenkaan takia kannata pysyä väkisin yhdessä. Nämä kaikki vain pahentavat tilannetta. Eli kun naama alkaa kyrsiä, eroa kehiin, ennen kuin juttu karkaa käsistä ja menee rumaksi. Oikeasti!

Minä olen onnellisesti naimisissa. Minä ja mieheni olemme täydellinen pari siksi, että kompensoimme toistemme vikoja. Siinä, missä minulla on vaikeaa, minun mieheni taas on hyvä, ja päinvastoin. Olemme myös oppineet hyödyntämään toistemme vahvuuksia, jotta parisuhteemme pysyisi tasapainoisena ja sujuvana.

Totta kai, meilläkin on tappeluita! Lähinnä liittyen rahaan, mutta osoita minulle pariskunta, joka ei ikinä riitele mistään, eikä ainakaan rahasta. Kaikkine vikoinemme ja puutteinemme me olemme juuri täydellisiä toisillemme.

PS. Kuvat on otettu häistämme, ja kuvaajana toimi Lisa McWhirter.

Una in perpetuum

Vähän reilu viikko häihin. En nuku, en syö. Olen vain täynnä stressiä ja paniikkia aivan kaiken suhteen.

Takapakkeja on tullut monen asian suhteen. No, vähän liian hienosti asiat ovatkin menneet, niin tietenkin niitä takapakkeja tarvitaan. Yksi isoimmista ongelmista on hääpaikalla tapahtunut henkilöstövaihdos, mikä on vaikuttanut ikävällä tavalla kommunikaatioon ja myös järjestelyihin.

Minulla särkee päätä melkein joka ilta. Vatsa on sekaisin. Nukun muutenkin huonosti, mutta nyt en nuku sitäkään vähää, en edes unilääkkeillä.

Olen yrittänyt saada purettua tätä ylimääräistä stressiäni opiskeluun. Viikonloppuinen stressinpurkuni oli sellaista luokkaa, että sain tehtyä kaikki tyttötutkimuksen kurssin tehtävät esseetä myöten, ennen kuin Moodlessa olivat palautusalueet edes auenneet.

Aloitin tekemään aikuiserityispedagogiikan esseetä, mutta sen tekeminen lopahti lähteiden puutteeseen. Lähteet on tilattu Turun yliopiston Feeniks-kirjastosta, mistä käyn hakemassa ne huomenna, niin pääsen taas jatkamaan tätä stressinpurkuoperaatiotani.

Kynteni on syöty vereslihalle, sillä olen niin täynnä hermostunut koko ajan. Poltan maxi-askin verran tupakkaa päivässä. Olen kiukkuinen ja ärtynyt. Pelkään kaiken kaatuvan. Takapakkeja on ollut sen verran paljon, että minulta on mennyt luottamus siihen, että asiat järjestyisivät.

Tekemistä on aivan liikaa, aikaa on aivan liian vähän. Olen jättänyt “pieniä asioita” tekemättä, mikä ei pidemmän päälle ole kovin hyvä asia. Joskus ne pienetkin asiat tulevat uudestaan eteen, vähän isommaksi kasvaneina asioina.

Tämänhetkinen olotilani on niin kamala, etten halua enää ikinä tuntea tällaista olotilaa toiste. Se tarkoittaa vain yhtä vaihtoehtoa: Meidän on pysyttävä naimisissa koko lopun elämämme. Emme voi erota ikinä. En kestäisi toisia häitä ja tätä takapakkimäärää näin monen asian suhteen enää uudestaan.

Unien ihmeellinen maailma, osa 55

Näin taas monia unia, osa todella painajaismaisia. Avomieheni herätti minut yön aikana monta kertaa, koska olin sätkinyt, huutanut, potkinut ja itkenyt yön aikana.

Ensimmäisessä unessa olin eräänlaisella tilalla. Pienen mäen juurella oli varsinainen tupa, ja tuvan vieressä oli iso sauna. Mäen päällä oli ränsistynyt mökki, missä kukaan ei ollut asunut vuosikausiin. Mökissä kummitteli, joten kukaan ei halunnut ostaa sitä, ja siksi se oli jäänyt asumattomaksi ja ränsistymään pystyyn. Tämä mökki oli kuulunut isäni vanhemmille, jotka ovat olleet jo kauan kuolleina.

Mökin ympärillä juoksentelivat sudet, joten siksikään sinne ei uskaltanut kukaan mennä.

Saunamökki oli myöskin noiduttu. Se oli valtava, siellä oli paljon pukuhuoneita ja myös saunoja ja suihkuja. Suihkut menivät päälle itsekseen. Meitä oli iso lauma naisia saunomassa. Yritimme huutaa näille pahoille hengille, että menisivät pois, mutta ne eivät menneet, vaan kiusasivat meitä. Ne myös eksyttivät meidät ison saunan käytäville, ja vaeltelimme monta tuntia löytämättä tietä ulos. Minulla on lievä klaustrofobia, minkä vuoksi olin tietenkin aivan paniikissa, kun en löytänyt tietäni ulos, ja minusta tuntui kuin minulta loppuisi happi.

Heräsin unen aikana monta kertaa avomieheni herättelyihin, mutta kun nukahdin uudestaan, uni jatkui aina siitä kohdasta, mihin se jäi.

Seuraavassa unessa olin isoilla, liukkailla, levän peittämillä kallioilla. Meitä oli pieni porukka. Myös siskoni, jotka olivat vasta lapsia. Meillä oli valtavasti tavaraa ympäri kallioita, ja meidän olisi pitänyt kerätä ne kaikki pois. Paniikinomaisesti, hirveässä kiireessä, yritimme saada kaiken kerättyä, mutta aina sitä tavaraa tuli jostain lisää.

Eräässä vaiheessa löysin vanhan rasian, ja aloin itkeä, kun löysin sen sisällön. Siellä oli jotain tavaroita, mitkä olivat minulle lapsena tärkeitä. Aloin itkeä näitä lapsuusmuistoja.

Olen nähnyt valtavasti unia, missä minulla on valtava tavarapaljous, mikä minun pitäisi saada kerättyä pois, mutta en onnistu. Kiire on kamala, laatikoita ja kasseja on liian vähän ja minulla on koko ajan kamala paniikki. Tiedä sitten häntä, mistä tällaiset tavaraunet tulevat.

Viimeisessä unessa olin menossa naimisiin. Pukuni oli muuten sellainen kuin siitä pitäisi tullakin, paitsi että se oli pitkähihainen, se oli muutenkin kulahtaneen näköinen eikä laisinkaan niin hieno kuin mitä siitä pitäisi tulla. Kävelin käytävää pitkin alttarille koirani kanssa. Minua jännitti aivan valtavasti, enkä uskaltanut katsoa päin ihmisiä, jotka seisoivat käytävän varrella. Katsoin vain koiraani.

Uni hyppäsi siihen, että olimme häiden jälkeen leikkipuistossa. Mieheni huusi ja itki, mutta minä pidin pääni: Ero tulee. Hän oli käynyt pettämässä minua. Hän lupasi tehdä ihan mitä vain, jos antaisin anteeksi, mutta minähän en anna anteeksi.

Sitten herätyskello herätti.

X-merkki seinään

Exäni soitti minulle ilmoittaakseen kesälomansa aikataulun ja sopiakseen tyttärensä tapaamisesta lomansa aikana. Virallisten asioiden jälkeen hän kysyi minulta: “Ootko sä nyt vieläkin menossa naimisiin?”

Hämmennyin tuosta kysymyksestä. Totta kai, olen menossa naimisiin! Emme ole peruneet häitä emmekä yhteistä hautapaikkaa. Miksi ihmeessä hän tuollaista edes tiedusteli?

Sain kuulla häneltä joskus vielä yhdessä ollessamme, että olen täysin naimakelvoton ja kamala yksilö. Tässä vaiheessa ei varmaankaan tarvitse enää pohtia, miksi ylipäätänsä edes erosimme. Myöhemmin hän on sen verran ottanut sanojaan takaisin, että on sanonut jopa olevansa iloinen puolestani, kun olen löytänyt hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Nyt hän kuitenkin ihmettelee sitä, että olen pysynyt parisuhteessa ja olen jopa virallistamassa sitä. Miksi hemmetissä?

En ole helppo ihminen enkä ole koskaan muuta väittänytkään. Olen tavallista mielenkiintoisempi ihminen, koska olen ADHD-aikuinen, mutta osaan olla sitäkin hankalampi elämänkumppani. Kaikki entiset miesystäväni todennäköisesti nyökyttelevät tällä hetkellä päätään niin, että niskalihakset huutavat hoosiannaa.

Minulla on takanani pitkiäkin parisuhteita, mutta suurin osa on päättynyt lyhyeen. Jos haluaa uskoa kohtaloon, voi sanoa, että löysin “Sen Oikean” vasta nyt. Jos taas haluaa uskoa sattumaan, voi sanoa, että löysin sopivan ihmisen rinnalleni vasta nyt. Ja olen kasvanut ihmisenä tarpeeksi vasta nyt, jotta ylipäätänsä pystyisin edes vakiintumaan ja jakamaan elämäni toisen ihmisen kanssa.

Silti tuo exäni kysymys jäi vaivaamaan. Olenko muka lähihistoriassani, sanotaan viimeisen viiden vuoden aikana, käyttänyt miehiä kuin kertakäyttöastioita? Villempinä nuoruusvuosinani ehkä toimin niin, mutten enää ole pitkiin aikoihin elänyt villeimpiä nuoruusvuosiani. Ainakaan omasta mielestäni. Ehkä hän kuitenkin näkee minut vielä sellaisena “villinä lapsena”, joka ei koskaan kasva aikuiseksi eikä koskaan sitoudu keneenkään tai mihinkään, koska ei pysty siihen. Imekööt parsaa: Kyllä minä siihen pystyn!

Onhan tämä ajatus avioliiton satamasta aiheuttanut minussa ties minkälaisia tunteita, ja olen myös miettinyt, onko tämä se hetki, jolloin pitäisi juosta kirkuen karkuun. Meillä on kuitenkin nyt hääpäivä sovittuna marraskuun alkuun, häämenu valmiina, DJ varattu ja kangas hääpukuun on tilattu. Melkein valmiit häät, siis! Enää ei puutu kuin noin 57 692 muuta pientä riippuvaa, roikkuvaa ja juoksevaa, häihin liittyvää asiaa. Ja raha, millä koko hoito maksetaan. Mutta kyllä, olen edelleenkin menossa naimisiin, kaikesta huolimatta!

Pitäisikö tässä vaiheessa sanoa, että vetäkää nyt se x-merkki seinään: Satu on ihan oikeasti tekemässä jotain sellaista, mitä kukaan ei koskaan uskonut tapahtuvaksi.