Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvateatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvateatteri. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. syyskuuta 2018

Yhdestoista käsky: Pyhitä vitutuspäiväsi


Löydä onni! Elä itsesi näköistä elämää! Älä kuuntele muita. Rakastu minimalismiin. Tyydy vähempään. Vähemmällä olet onnellisempi.

Jätä kaupunki, muuta luontoon. Syö terveellisesti. Kasvata itse ruokasi. Älä syötä lapsillesi valmisruokaa. Vältä pikaruokaa. Muista, että prosessoitu sokeri tappaa. Alkoholi on myrkkyä. Ruumiisi on temppelisi, joten pidä siitä huolta.

Juokse, ulkoile, käy kuntosalilla. Tee joka aamu vatsalihaliikkeitä. Alavyötärörasva on vaarallista. Näytä hyvältä, voit paremmin.


Nauti kulttuurista. Kulttuuri piristää. Käy teatterissa. Teatteri on parempaa viihdettä kuin elokuva. Muista Aristoteles! Muista katarsis! Komediasta et saa katarsista.

Matkustele! Näe maailmaa. Kotimaanmatkailu parantaa työllisyyttä. Suosi suomalaista. Koe nyt, kun se on vielä mahdollista. Kuolema on kohta ovella.

Maksa verosi. Älä sairasta. Muista se onni! Muuta maalle. Et tarvitse sähköä tai juoksevaa vettä. Ennenkin ollaan eletty ilman.


Hymyile! Ole positiivinen. Älä murjota. Älä sure. Älä ole vittuuntunut. Vitutus tuo ryppyjä. Rypyt tuovat kuoleman ovellesi nopeammin. Hymyile aina. Kaikessa on jotain hyvää.

Ole ystävä kaikille. Älä vihaa. Älä ole katkera. Muista se hymy! Muista rakkaus. Rakasta kaikkia, niin sinuakin rakastetaan. Voit hyvin, olet onnellisempi.

VITUT!


Tänään murjotan. Olen vittuuntunut. Haistatan kaikille paskan. Huudan ja raivoan. Tämä päivä on perseestä. 

Murjotan. Aivan taatusti murjotan! Tungen positiivisuuden perseeseen. Shoppaan netistä uusia kenkiä ja käsilaukkuja. Vitutus vähenee prosentin verran.

Syön suklaata. Rasva ja sokeri rapisevat hampaissa. Suklaa saa suun hymyyn. Perse leviää. Vitun väliä!


En varmasti liiku tänään. Istun sohvalla ja katson paskoja leffoja. Juon punaviiniä ja syön lisää suklaata. Hyvä viini, parempi mieli.

Jim Carrey, Adam Sandler. Hörönaurut. Vitun paska leffa. Siis ihan helvetin huono! En edes tiedä, miksi nauran. Näytän Aristoteleelle persettä. Känni on katarsis.

Juuri nyt, juuri tänään, haluan olla rauhassa. Haluan vittuuntua rauhassa. Aivan saatanan sama, onko suklaassa sokeria. Minä mässään nyt.

Pyhitä vitutuspäiväsi. Minun yhdestoista käskyni.


torstai 11. toukokuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 50

Näin taas sarjan niin älyttömän outoja unia, ettei tosikaan! Yhdessä unessa minut kidnapattiin johonkin pakettiautoon, toisessa unessa olin saanut kaksostytöt (TAAS!), mutta kaikista parhaiten muistan viimeisimmän unen, missä olin Islannissa.

Olimme avomieheni kanssa Reykjavíkissä Björkin luona. En voi sietää hänen musiikkiaan, vaikka mieheni kyllä pitää siitä. Björk oli muuten meikitön, mutta hän oli vetänyt sinistä luomiväriä kulmakarvoihinsa. Hän sanoi sen olevan uusin meikkivillitys, ja julkisuuden henkilönä hänen on pakko seurata uusimpia meikkihömpötyksiä.

Hän asui kaupungin keskustassa, korkeassa kerrostalossa. Talon kulmahuone oli pieni elokuvateatteri. Siellä olivat tuolit samalla tavalla kuin oikeassa elokuvateatterissa, mutta valkokankaan sijaan tuolit osoittivat suureen ikkunaan. Ikkunasta avautui upea metsäinen merimaisema (paitsi ettei Islannissa ole kovinkaan metsäistä maisemaa, ainakaan niillä seuduilla, millä olen itse käynyt). Kaiken huipuksi tämä kulmahuone oli “irroitettava”, ja se lähti irti rakennuksesta kuin joku Särkänniemen huvipuistolaite. Kokeilimme sitä kerran, ja meistä se oli suorastaan hulvatonta.

Mietimme avomieheni kanssa, miten ihanaa olisi asua juuri tässä talossa. Björk sanoi, että alakerran asunto on vapaana, ja koska tämän asunnon alapuolella asuva mies on kuuro, niin ei koirankaan aiheuttama meteli häiritsisi laisinkaan alakerran naapuria. Päätimme muuttaa tuohon taloon heti.

Kesken kaiken sain aivan järkyttäviä vatsakipuja. Niin hirveitä, että aloin huutaa tuskasta. Avomieheni raahasi minut hissiin. Hissimatka kesti ikuisuuden. Huusi koko hissimatkan ajan. Alhaalla odotti ambulanssi. Ensihoitaja sanoi, että minä synnytän (VITTU TAAS!). En ollut tiennyt olevani raskaana, ja tämä raskaus oli päässyt melkein yhtä pitkälle kuin ensimmäinen raskauteni (tyttäreni syntyi erittäin pienenä pikkukeskosena raskausviikolla 23). Tämä vauva ei tulisi kuitenkaan säilymään hengissä, sillä se oli liian pieni. Minun pitäisi kuitenkin synnyttää se.

Heräsin siihen, että posti tuli ja koira alkoi haukkua. Onneksi heräsin.

Tämän metsäisempää maisemaa et Islannista löydä.