Iso sydän isoille ammattilaisille

Tänään, kun suhailin taksilla pitkin sateista Tamperetta ruuhka-aikaan, minulla oli paljon aikaa ajatella. Ja aloin miettiä, missä ammateissa olevat ihmiset ansaitsevat kaikkein eniten kunnioitusta. Sellaisen oikein helvetin korkean hatunnoston. Tulin seuraavanlaiseen tulokseen:

1. Tampereen taksikuskit

Siis onko vittumaisempaa ammattia kuin ajaa taksia Tampereella? Ratikkatyömaata siellä, ratikkatyömaata täällä. Huomenna eri reitit kuin tänään. Navigaattori on yhtä hyödyllinen kapistus kuin venäläinen perseensuristin. Ikinä ei tiedä, mistä kohti pääsee ajamaan. Ja siihen päälle vielä vittumaiset asiakkaat. Ihan valtavan iso hatunnosto Tampereen taksikuskeille! Olette kovia. 

2. R-kioskin työntekijät

Suomen pätevimmät työntekijät ovat Ärrällä. Pitää hallita oman puodin tuotevalikoima ja kassa, Veikkauksen tuotteet ja laitteet, postin tuotteet ja laitteet, Matkahuollon tuotteet ja laitteet, Schenkerin tuotteet ja laitteet, passin luovutus, tuntea kaikki mahdolliset liittymät, pitää osata keittää hyvää kahvia ja vielä osata palvella asiakkaita hymyssä suin. Eipä olisi minusta naista moiseen hommaan!

3. Työterveyslääkärit

Pitää päivästä toiseen kuunnella tylsistyneiden työntekijöiden ruikutuksia ja yrityksiä saada sairauslomaa siksi, että varpaasta katkesi kynsi. Ei helvetti! Minulta hajoaisi kuuppa alta aikayksikön moisessa hommassa. Suuri sydän työterveyslääkäreille.

4. Minun psykiatrini

Tarvitseeko tätä edes selittää? Minun psykiatrini tarvitsee minun takiani oman psykiatrinsa. Toisaalta, minun takiani häneltä eivät ihan heti lopu työt, ja minun ansiostani hän pääsee kesällä matkustamaan Bora Boralle!

5. Oikojat

Siis kuka jumalauta haluaa ylipäätänsä edes hammaslääkäriksi? En voi ymmärtää, millaisen ihmisen unelma-ammatti on tuijottaa toisten hammaskalustoa. Hyi saatana. Mutta että vielä erikoistua oikomiseen! Juuri siihen, mitä kaikki inhoavat. En ole kuullut vielä kenenkään sanovan, että oikomishoito on kiva asia, ja suorastaan odottaa oikojalla käyntiä.

6. Laivasiivoojat

Millaista olisi siivota ihmisten oksennuksia vuorokaudesta toiseen? Ja vielä nälkäpalkalla. En halua edes kuvitella. Silti olen aina päässyt siistiin hyttiin, kun olen laivaan mennyt. Eli hattua ylös laivasiivoojille!

7. Pa... Eipäs muuten olekaan!

Meinasin ensin kirjoittaa tähän patologi, mutta sen jälkeen tajusin, että eihän se patologin ammatti niin kamala ja vaativa olekaan! Hänen asiakkaansa ovat kuolleita!!! Kukaan ei valita eikä narise mistään, eikä tarvitse miettiä asiakastyytyväisyyttä. Ainoana haasteena on se, ettet sekoita ruumiita keskenään. Jumalauta, mikä ihana autuus, olla töissä ruumishuoneen hiljaisuudessa! Hei, minä haluan patologiksi!

8. Club Marilynin järjestyksenvalvojat

Jos olet ikinä asunut Turussa, niin tiedät, mistä puhun. Se paikka on teinihelvetti suoraan pahimmista painajaisistasi. Edes Freddie Krueger ei suostuisi menemään sinne! En voi kuin ihailla niitä ihmisiä, jotka jaksavat viikosta ja vuodesta toiseen katsoa kännissä örveltäviä 18-vuotiaita. Voi helvetti, mikä duuni!

9. Muumimaailman näyttelijät

Kuvittele viime kesää. 35 astetta hellettä, ja sinun pitää pukeutua Muumipeikoksi. Tunkea hikinen ja nihkeä ruhosi sellaiseen jumalattomaan vaatteeseen. Sen jälkeen kävelet siinä tuskakuumassa puvussa tuntikausia ympäri Kailoa, ja kuuntelet pikkukakaroiden huutoa ja kitinää. Seisot siinä puvussasi miljoonan ihmisen valokuvattavana. Ja pissahädän iskiessä pääsetkin ihan helposti vessaan sen mahtipontisen pukusi kanssa. En tekisi tuota hommaa! Iso peukku niille, jotka olitte viime kesänä Muumimaailmassa muumeja esittämässä.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä

10. Kasvatusalalla työskentelevät ihmiset

Me yritämme kasvattaa ja kouluttaa teidän räkänokkianne! Otamme vastaan huudot, haukut ja joskus jopa lyönnit. Käytämme kaiken vapaa-aikamme suunnitellen heille toimintaa. Yritämme jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja vähenevien resurssien kanssa taata heille laadukasta kasvatusta ja opetusta. Tappelemme teidän vanhempien kanssa ties mistä asioista, ja yritämme parhaamme mukaan pysyä kärryillä jatkuvasti vaihtuvista opseista. Ja ei, palkka ei todellakaan vastaa sitä työmäärää ja vastuuta, mikä meille kuuluu joka ikinen päivä. Opettajat alkavat kesäloman viimeisellä viikolla vasta palautua siitä stressistä, minkä he ovat keränneet kroppaansa kuluneen vuoden aikana.

Opekorkeakoulussa opiskelevat: Oletteko nyt ihan varma siitä, mitä teette? Olisiko vaikkapa hevostenhoitaja parempi ammatti? Hoidettavat ainakin ovat helpompia ja valittavat vähemmän.

PS. Kuvat teille tarjoaa Pixabay.

Yhdestoista käsky: Pyhitä vitutuspäiväsi

Löydä onni! Elä itsesi näköistä elämää! Älä kuuntele muita. Rakastu minimalismiin. Tyydy vähempään. Vähemmällä olet onnellisempi.

Jätä kaupunki, muuta luontoon. Syö terveellisesti. Kasvata itse ruokasi. Älä syötä lapsillesi valmisruokaa. Vältä pikaruokaa. Muista, että prosessoitu sokeri tappaa. Alkoholi on myrkkyä. Ruumiisi on temppelisi, joten pidä siitä huolta.

Juokse, ulkoile, käy kuntosalilla. Tee joka aamu vatsalihaliikkeitä. Alavyötärörasva on vaarallista. Näytä hyvältä, voit paremmin.

Nauti kulttuurista. Kulttuuri piristää. Käy teatterissa. Teatteri on parempaa viihdettä kuin elokuva. Muista Aristoteles! Muista katarsis! Komediasta et saa katarsista.

Matkustele! Näe maailmaa. Kotimaanmatkailu parantaa työllisyyttä. Suosi suomalaista. Koe nyt, kun se on vielä mahdollista. Kuolema on kohta ovella.

Maksa verosi. Älä sairasta. Muista se onni! Muuta maalle. Et tarvitse sähköä tai juoksevaa vettä. Ennenkin ollaan eletty ilman.

Hymyile! Ole positiivinen. Älä murjota. Älä sure. Älä ole vittuuntunut. Vitutus tuo ryppyjä. Rypyt tuovat kuoleman ovellesi nopeammin. Hymyile aina. Kaikessa on jotain hyvää.

Ole ystävä kaikille. Älä vihaa. Älä ole katkera. Muista se hymy! Muista rakkaus. Rakasta kaikkia, niin sinuakin rakastetaan. Voit hyvin, olet onnellisempi.

VITUT!

Tänään murjotan. Olen vittuuntunut. Haistatan kaikille paskan. Huudan ja raivoan. Tämä päivä on perseestä. 

Murjotan. Aivan taatusti murjotan! Tungen positiivisuuden perseeseen. Shoppaan netistä uusia kenkiä ja käsilaukkuja. Vitutus vähenee prosentin verran.

Syön suklaata. Rasva ja sokeri rapisevat hampaissa. Suklaa saa suun hymyyn. Perse leviää. Vitun väliä!

En varmasti liiku tänään. Istun sohvalla ja katson paskoja leffoja. Juon punaviiniä ja syön lisää suklaata. Hyvä viini, parempi mieli.

Jim Carrey, Adam Sandler. Hörönaurut. Vitun paska leffa. Siis ihan helvetin huono! En edes tiedä, miksi nauran. Näytän Aristoteleelle persettä. Känni on katarsis.

Juuri nyt, juuri tänään, haluan olla rauhassa. Haluan vittuuntua rauhassa. Aivan saatanan sama, onko suklaassa sokeria. Minä mässään nyt.

Pyhitä vitutuspäiväsi. Minun yhdestoista käskyni.

Unien ihmeellinen maailma, osa 57

Tämänkertainen uniretki vei minut luksusristeilylle Titanicille. Unessa oli monta erilaista tarinaa, mutta kaikki kertoivat tavalla tai toisella Titanicista.

Yhdessä tarinassa olin selviytyjä, joka istui pelastusveneessä katsomassa laivan uppoamista. Tunsin kylmän ilman ihollani ja kuulin kuolevien ihmisten huudot jäisessä meressä. Minua pelotti.

Toisessa tarinassa leijuin hylyn yllä ja tutkiskelin hylkyä. Joka paikassa oli ruumiita, jotka olivat kietoutuneet laivan köysiin. Ruumiit eivät olleet lahonneet, vaan ne olivat “tuoreita”. Juuri kuolleita ihmisiä vaatteet päällä.

Kolmannessa tarinassa olin selviytyjä. Olin keski-ikäinen nainen, joka kertoi omaa selviytymistarinaansa. Olin pienenä lapsena ollut mukana tällä traagisella risteilyllä ja jäänyt henkiin.

On ehkä pakko katsoa Titanic...

Unien ihmeellinen maailma, osa 49

Olin yötä erään 90-luvun puolella kuolleen, vanhan tuttavanaisen luona. Hänen asuntonsa näytti pienintä yksityiskohtaa myöten juuri samalta kuin miltä se näytti hänen eläessäänkin. Nukuin olohuoneen sohvalla, ja hän nukkui omassa makuuhuoneessaan.

Lähdin aamulla asioille. Tuttavani nukkui sikeästi omassa sängyssään, enkä raaskinut herättää häntä. Takaisin tullessani huomasin, että hän nukkui yhä. Lisäksi hän näytti jotenkin oudolta. Kävin katsomassa häntä tarkemmin, ja huomasin, että hän oli yön aikana kuollut nukkuessaan.

Menin aivan täydelliseen paniikkiin. Juoksin rappukäytävään kännykän kanssa ja löin oven perässäni kiinni. Soitin hätäkeskukseen ja selitin tilanteen. Hätäkeskuksesta käskivät minun mennä takaisin sisälle ja kokeilla, löydänkö pulssia. Huusin, etten todellakaan mene yksin sisälle, vaan odotan ensihoitajia, ja menen sitten heidän kanssaan sisälle.

Kun ensihoitajat saapuivat, he totesivat, että tuttavani todellakin oli kuollut. He soittivat paikalle poliisit ja ruumisauton. Menin ulos, kerrostalon pihaan, ja seisoin siinä, kun tuttavani tuotiin ulos paareilla, valkoinen liina päällään. Hänen laitettiin ruumisautoon.

Sanoin, että minulla on tavaroita sisällä asunnossa, mutten halua mennä yksinäni sinne hakemaan niitä.

Heräsin kesken unen herätyskelloon.

Kun hyvinvointi ei virtaa

En edes tiedä, montako kertaa olen luvannut itselleni, että alan pitää parempaa huolta itsestäni ja jaksamisestani. Lupaan, että alan hoitaa tätä ainokaista ruumistani, panostan enemmän hyvinvointiini ja jaksamiseeni, ja huolehdin siitä, että olen virkeä, hyväntuulinen ja voin hyvin.

Yhtä monta kertaa kuin olen tämän lupauksen tehnyt, olen sen myös unohtanut. En huolehdikaan itsestäni enkä panostakaan hyvinvointiini. Miten näin tärkeä ja olennainen asia voi päästä ihmiseltä unohtumaan? Ihminen on kokonaisuus, missä kaikki osat toimivat yhteistyössä, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun ruumis voi hyvin, myös mieli voi hyvin. Siksi onkin niin uskomatonta, että unohdan aina sen ruumiin hyvinvoinnin, vaikka mieleni hyvinvoinnista pyrinkin pitämään huolta.

Suolakylvyn jälkeen oli todella rentoutunut, ja suorastaan tunsin, miten hyvä olo virtasi pitkin ruumistani. Myös mieleni oli rento, minulla ei ollut mielessäni kiire mihinkään, oloni oli virkeä ja voimallinen. Tästä innostuneena päätin varata itselleni nimipäivälahjaksi uuden hoidon: magnesiumhoidon jaloille. Jostain kumman syystä, unohdan aina jalat, ne kaikkein kovimmalle rasitukselle joutuvat ruumiini osat. Ne kaksi palkkia kuitenkin kannattelevat tätä runsasta ruhoani koko pitkän päivän, joten ne ansaitsisivat erityishuomiota. Nyt, ensimmäistä kertaa, annan jaloilleni sitä huomiota. Kyseessä on ensimmäinen jalkahoitoni.

Opintojen aikana olemme puhuneet paljon omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista: Ellei valmentaja voi itse hyvin, miten hän voisi auttaa muita voimaan hyvin? Ja koska tämä on itsestään selvä asia, en voi ymmärtää, miten se oma hyvinvointi jää aina niin vähälle huomiolle!

Mikä siihen on syynä? Raha? Ei se rahakaan voi olla, sillä nämä hyvinvointihoidot, mitä tämän loman aikana olen itselleni ostanut, eivät ole olleet erityisen kalliita. Aika? Se voisi olla yksi syy, sillä kalenterini on aina täynnä kaikkea muuta. Viitsiminen? Sekin voisi olla. Ei vain viitsi eikä jaksa. Suomalainen ajatusmaailma “raatajista rahanalaisista”, jotka eivät tosiaankaan istu kultalusikka persvaosta pilkottaen missään jalkahoitolassa? Voi olla ehkä sekin, sillä olen joutunut kasvamaan sellaisessa ympäristössä, missä omaan hyvinvointiin ei juurikaan panostettu eikä sitä arvostettu.

Kun tässä olen tarkemmin asiaa ajatellut, siihen hyvinvointiin ei välttämättä tarvita kovinkaan paljon. Jalkahoitoon riittää ihan vain pesuvati, lämmintä vettä ja jalkasuolaa. Siltikään en tee tätä, vaikka minulla siihen olisi kaikki tarvittavat välineet kotona. Onko niin, että minun on nyt oikeasti pakotettava itseni, aikuinen ihminen, väkisin ottamaan se aika kalenterista, minkä varaan oman itseni hyvinvointiin? Kirjoitan kalenteriin, että keskiviikkona klo 18 reikä reikä minä, Satu, istun sohvalla jalat pesuvadissa, kuuntelen rauhoittavaa musiikkia ja hemmottelen itseäni. Pakko se kai on näin tehdä, sillä todennäköisesti se ei tule muuten tehdyksi.

Palattuani lomalta teen kokeen: Jos lisään tällaisia pieniä asioita elämääni ja päivittäiseen kalenteriini, lisääkö se yleistä jaksamistani, hyvinvointiani ja virkeyttäni? Tuleeko minusta “uusi ihminen”, joka ei heti työpäivän jälkeen lysähdä umpiväsyneenä sohvalle puolikuolleena, vaan joka jaksaa tehdä vielä loppuillan ajan asioita? Lupaan kokeilla tätä, ja raportoida myös tulokset!

PS. Tekemäni koe kiitollisuusvihosta on parhaillaan käynnissä, ja olen jopa onnistunut kirjoittamaan siihen joka päivä. Jos olen onnistunut vihko-kokeessa, onnistun ehkä tässäkin.