On eilinen, torstai 2.11.2017. Herätyskelloni vaatii minua nousemaan ja lähtemään genetiikan luennolle. Sammutan kellon ja nukahdan uudestaan. Avomieheni herättää minut: “Onks sulla joku meno?” Mumisen unisesti: “Joojoo”, ja jatkan nukkumista. Luento jää väliin.
Herään puoliltapäivin. Meidän pitää hakea avomieheni puku Lainahöyhenistä. Puku on valmiina pussissa, joten pussi kainaloon ja menoksi. Käymme samalla nopeasti Gaggui-kaffelassa. Olen umpiväsynyt ja haluan takaisin kotiin nukkumaan. Über-pitkät yöunet eivät ole auttaneet minua virkistymään.
Kotona lysähdän sohvalle. Nukun pitkät päiväunet. Tekemistä olisi, mutta en vain kykene. Olen aivan liian väsynyt.
Parin tunnin päiväunien jälkeen ovikello soi. Oven takana on hyvä ystäväni, joka ilmoittaa, että nyt tuli lähtö. Minulla on päälläni rikkinäiset verskat, missä on maalitahroja. En ehtii vaihtaa vaatteita.
Ensimmäisenä menemme pelaamaan bingoa porukassa. Kukaan meistä ei ymmärrä, miten tämä peli oikein toimii. Ymmärrämme kyllä bingon periaatteen, mutta miten juuri tämä tietokonepeli toimii, sitä ei tunnu ymmärtävän kukaan, eikä henkilökunnasta kukaan vaivaudu selittämään meille pelin toimintaideaa. Bingohalli on täynnä mummeleita, joille peli on pässinlihaa. Me nuoret naiset raavimme päätämme.
Pari ystävistäni jopa voittaakin muutaman kerran. Voittona on lisää bingopoletteja. Emme ehdi pelata kauempaa, sillä seuraava paikka odottaa jo. En tiedä yhtään, mihin menemme, ja saan matkaevääksi taskulämpimän pienen samppanjapullon. Matka sujuu nopeasti lämmintä kuplajuomaa hörppiessä.
Seuraava etappi on Sushipanda. Rakastan tämän talon sushia! Tilaan sitä myös joskus kotiinkin. Otan grillatun sushilajitelman, ja olen aivan täynnä sen jälkeen. Tämä oli todella hyvä päivällinen! Olen tyytyväinen.
Matka jatkuu Kupittaan kaupunginosaan. Mietin, että mitä hittoa me teemme täällä. Joko minut laitetaan alastomana, ilman rahaa Helsingin junaan tai sitten minut viedään Neo-sairaalan hammashoitoon. Väärin. Meille on varattuna suklaa-tasting. Erilaisia suklaapaloja, ja niistä pitää arvata suklaan laatu ja maku. Suklaat ovat todella hyviä, ja käymme pari kierrosta läpi. En olisi ikinä uskonut, että suklaasta voi tulla ähky, ja että suklaata voisi syödä liikaa! Nyt oloni on kuitenkin sellainen, etten pystyisi syömään palaakaan suklaata vähään aikaan.
Vielä on yksi etappi tiedossa, ja se on The Cow: “Lehmäbaari”. Istumme iltaa, höpötämme, juomme siideriä ja glögiä. Kotona olen puoliltaöin.
Pientä kivaa, hyvää ruokaa ja suklaata, hauskaa yhdessäoloa. Siitä ne hauskat polttarit on tehty. Ei mitään övereitä eikä hirveitä kännejä. Muistaakin, mitä kaikkea tuli tehtyä!
Veikkaanpa, että ystäväni olisivat suunnitelleet minulle pidemmän illan, jos minulla vain itselläni olisi ollut moiseen aikaa! Mutta kun ei ole ollut. Olen tehnyt hommia 24/7, viikonloppuja myöten. Ei siihen ole polttarit mahtuneet väliin, ei mitenkään. Mutta juuri tällainen rento illanvietto sopi tähän hetkeen paremmin kuin hyvin! Juuri tällaista rentouttavaa iltaa kaipasinkin, enkä mitään ihan hirveää hälinää ja hirveää meininkiä. Polttareista jäi hyvä mieli! Ja suklaaöverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti