Sieluni syövereet listoina

Joko olette kyllästyneet näihin listapostauksiini? Harmi, jos olette, koska aion tehdä niitä vielä tämän jälkeen ainakin muutaman. *tähän kohtaan sellainen virnistävä  ja ilkikurinen hymynaama*

Taustatiedoksi, että nämä "listapostaukseni" alkoivat siitä, kun sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Tämänkertaisessa listapostauksessani ajattelin keskittyä enemmän sellaisiin listoihin, missä on oikeasti jotain pohdittavaa. Jotain, mikä saattaisi kertoa minusta itsestäni ja elämästäni.

Brunhilde

Ensimmäiseksi lista asioista, joita ilman en voisi elää.

1. Kauno

2. Oma auto

3. Suklaa

4. Kirjat

5. Musiikki

6. Valokuvaaminen

7. Itsensä kehittäminen opiskelun avulla

8. Hyvät ystävät

9. Tietokone

10. Sisäelimet

Viimeinen kohta nyt on vitsillä heitetty, mutta se on täyttä totta! En voisi elää ilman sydäntä, keuhkoja, maksaa tai munuaisia. Opiskelua ilman voisin ehkä elää ja hengittää, mutta kuolisin kuitenkin sisäisesti. Samoin omaa autoa tarvitsen ihan välttämättä. En voisi elää pelkkien julkisten kulkuneuvojen varassa, vaikka asunkin sellaisessa kohtaa Turkua, että täältä on lyhyt matka joka paikkaan ja ohitse menee monta bussireittiä. Ilman suklaata voisi ehkä elää, mutta elämä olisi kovin mautonta.

Oya

Toiseksi lista parhaista asioista kodissani.

1. Kauno

2. Aviomieheni

3. Sohva

4. Sänky

5. Sängyn pääty (mikä sopii täydellisesti makuuhuoneen tapeteihin)

6. Olohuoneen taulut (mitkä on varta vasten teetetty sopimaan olohuoneeni sisustukseen)

7. Nojatuolit

8. Kirjahyllyt

9. Makuuhuoneen verhot

10. Keittiön tapetit

Ei varmasti tarvitse selittää, että parasta kodissani on se, kun oven avatessani vastaani tulee iloinen hauveli heiluvan hännän kanssa, sekä mieheni valmiina antamaan minulle pusun. Loput varmasti kertovat siitä, miten paljon vaivaa ja aikaa olen nähnyt kotini sisustukseen, jotta siitä tulisi minun omasta mielestäni täydellinen. Myös rahaa on mennyt ihan mukavat summat tämän unelman toteuttamiseen. Ja kyllä, olen tyytyväinen saamaani lopputulokseen. Minulla on omasta mielestäni kaunis koti, missä viihdyn, ja mikä on itseni näköinen.

Nemi

Kolmanneksi lista asioista, jotka muuttaisin maailmassa.

1. Tasa-arvoinen kohtelu eläimille

2. Tasa-arvoinen kohtelu eri sukupuolille

3. Tasa-arvoinen oikeus koulutukseen eri sukupuolille

4. Ihmiskaupan lopettaminen

5. Luonnon saastuttaminen

6. Ahneuden poistaminen

7. Sotien lopettaminen

8. Tyttöjen silpomisen lopettaminen

9. Lapsityövoiman käytön lopettaminen

10. Maalaisjärkeä kaikille ihmisille oikein roppakaupalla

Onneksi silpomisen vastaisia kampanjoita on niissä maissa, missä sitä harrastetaan. Luonnon saastuttamiseen ja esim. muovijätteen määrään luonnossa ollaan heräämässä. Lapset kuuluvat kouluun, eivät töihin, ja tyttöjen koulutuksella voitaisiin saada ratkaistua monia maailman ongelmia. Miten tähän käytännössä päästäisiin, se onkin sitten jännempi juttu. Sotia on niin kauan kuin on ihmislajikin, samoin ahneutta. Mielestäni on kummallista, että mitä viisaammaksi ihminen tulee, sitä tyhmemmäksi se tulee. Moraali unohtuu, valta ja ahneus alkavat vallata mielen. Ei kysytä enää, kannattaako jotain asiaa ylipäätänsä edes tehdä, vaan se tehdään, jos siitä saadaan jotain hyötyä itselle. Maailma on surkea paikka elää niin kauan kuin ihmiset hallitsevat maailmaa.

Lilith

Neljänneksi lista parhaista rentoutumiskeinoistani.

1. Hyvän kirjan lukeminen

2. Rauhallinen lenkki koiran kanssa

3. Metsäretki kameran kanssa

4. Soffa ja leffa

5. Seksi

6. Koiran rapsuttelu- ja hellimishetki

7. Klassinen konsertti

8. Kahvilassa istuminen hyvän ystävän kanssa

9. Kaunokirjallisten tekstien kirjoittaminen

10. Kuivien ja tylsien esseiden kirjoittaminen

Näillä keinoilla minä rentoudun! Harmi vain, että osa keinoista vaatii sitä kotoa lähtemistä, mikä on mahdotonta silloin, kun on burnout. Onneksi kotonakin niitä rentoutumismahdollisuuksia on useampia, kuten vaikkapa se leffa ja kirjan lukeminen. Ja jos joku kehtaa väittää, että seksi ei rentouta, niin se henkilö ei ole ikinä saanut hyvää seksiä! Ja ellei vielä tämänkään jälkeen usko, niin tervetuloa meille kokeilemaan.

Viidenneksi lista nimistä, joihin voisin vaihtaa omani. Koska sukunimeni olen juuri pari kuukautta sitten vaihtanut, niin laitetaanpa tällä kertaa etunimi vaihtoon. Ja katsotaan, mitä mieltä olette valinnoistani.

1. Brunhilde

2. Apollonia

3. Nemi

4. Lilith

5. Oya

6. Isolde

7. Minerva

8. Leia

9. Moira

10. Kuu

Tuttuja nimiä? Osa varmasti on. Miksi näin outoja nimiä? No siksi, että suurin osa näistä henkilöistä on jonkun mytologian jumalattaria, paholaiskuningattaria tai valkyyrioita. Poikkeuksena Leia. Ellet tiedä, mistä tämä nimi on peräisin, niin tule pois laatikostasi ja hanki itsellesi elämä! Kuu on mielestäni eksoottinen, kaunis ja salaperäinen taivaankappale. Siksi voisin kuvitella nimekseni Kuu. Löytyykö tästä listasta oman tyttäreni nimeä? Ei löydy. Ei etunimeä eikä toista nimeäkään. Mutta jos saisin toisen tyttölapsen (ihme, mitä ei tule ikinä tapahtumaan), niin siitä tapauksessa molemmat nimet löytyisivät kyllä tästä listasta.

Isolde

Miksi ihmeessä tällainen lista? Haluanko vain kerskua yleistiedollani? Ehkäpä. Tai ehkä halusin antaa teille vinkkejä kivoista ja erikoisista tyttöjen nimistä... Tai sitten vain halusin kertoa jotain sieluni syövereistä ja siitä, että valon ja pimeän tasapainokilpailussa minä olen ehkä enemmän siellä pimeän puolella. Onhan minulla viivästynyt unirytmikin, joten olen ihan jo luonnostani yökyöpeli!

Kuudenneksi lista lempituoksuistani.

1. Metsä sateen jälkeen

2. Vanhat kirjat

3. Kirsikankukat

4. Sitruuna

5. Suklaa

6. Saunavihta

7. Samppanja

8. Koiranpentu

9. Vastaleivottu pulla

10. Puhtaat lakanat

Sen pimeän puolen lisäksi minulla on olemassa pehmeä puoli, mikä arvostaa kaikkea pientä ja suloista. Kuten sitä metsää sateen jälkeen sekä saunavihdan tuoksua. Rakastan vanhoja kirjoja, niiden tuoksua ja niiden sivuista tulevaa rapinaa. Samoin koiranpennut tuoksuvat ihanalle kakkoineen päivineen!

Tässä tällainen listauspostaus tällä kertaa. Ensi kerralla uusia listoja, ehkä vähän pinnallisempia. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Moira

Sen jälkeen, kun taloomme tuli koira...

Mistä tietää, että on koiranomistaja? Paitsi siitä, että vaatteet ovat täynnä karvoja ja kuolaa. Meidän rakas Kaunokainen on viettämässä viikonloppua mummolassa teinin kanssa, jotta äiti saisi voida rauhassa pahoin sohvalla. Ja olen pistänyt kuluneen vuorokauden aikana merkille seuraavat asiat:

• Käyn säännöllisin väliajoin tarkistamassa, onko koiran kupissa vettä, ettei koiralle vain pääse tulemaan jano.
• Kun rappukäytävästä kuuluu kovempia ääniä, huudan automaattisesti: “Kauno, ei tartte haukkua, se on vain naapuri.”
• Nukahtaminen on vaikeaa, koska sängyssä ei ole ylimääräistä karvakasaa viemässä tilaa, eikä karvainen koiranpylly ole naamani päällä.
• Hakiessani kaapista jotain hyvää syötävää, ainoat namiin ja herkullisuuteen viittaavat asiat kuuluvat koiralle.
• Mennessäni parvekkeelle tupakalle huudan automaattisesti: “Kauno, tuletko mukaan?”
• En enää tiedä, minkä värinen meidän olohuoneen maton pitäisi oikeasti olla, koska se on jo puolentoista vuoden ajan ollut samanvärinen kuin meidän Kauno.
• Löydän vinkuleluja ja piilotettuja luita aina, kun vaihdan sohvalla asentoa.
• Tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska en ole päässyt turisemaan naapurien kanssa ja kuulemaan naapuruston uusimpia juoruja; ilman koiraahan ei voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa. Paitsi minä nyt en ole siinä kunnossa muutenkaan, että voisin lähteä ulos edes koiran kanssa.
• Haukatessani omenaa huusin: “Kauno, haluatko palan omppua?”
• Tilasin koiralle ison kasan joululahjoja Peten koiratarvikkeesta. Sen jälkeen mietin, mitä hemmettiä mahtaisin hankkia jouluksi miehelleni ja teinille. Hekin voisivat ehkä haluta pari pakettia, teini varsinkin.
• Minulla on hirveä tarve saada rapsuttaa jotain.
• Oma hiusharjani on kadoksissa, mutta koiran harjat ja kammat löytyvät olohuoneen pöydältä.

Koira voi siis poistua hetkellisesti kotoa, mutta mielestä ja sydämestä koira ei poistu ikinä!

Esittelyssä: Kauno

Tajusin juuri yhden asian: Olen kertonut teille hyvin, hyvin, hyvin paljon koirani ja työparini Kaunon erilaisista seikkailuista ja siitä, miten hauskaa Kaunon kanssa on toteuttaa eläinavusteista työskentelyä. En ole kuitenkaan missään vaiheessa esitellyt Kaunoa sen kummemmin. Korjaan tämän asian nyt.

Kauno, viralliselta nimeltään Syysruskan Kevät-Kauno, on syntynyt 27.5.2016. Rodultaan Kauno on suomenlapinkoira, väriltään parkki merkein ja hän on leikkaamaton (ainakin vielä toistaiseksi) uros.

Luonteeltaan Kauno on äärimmäisen kiltti. Hän rakastaa pieniä lapsia, ja haluaa tervehtiä jokaista pientä pirpanaa, joka tulee lenkillä vastaan. Ja tietenkin nuolla näiden pirpanoiden kasvot läpimäriksi.

Vaikka Kauno onkin todella kiltti koira, hän on vilkas, ja rakastaa riehakkaita leikkejä. Parasta ovat kunnon riehuleikit koirakavereiden kanssa koirapuistossa, sekä painileikit isännän kanssa. Kaunon paras koirakaveri on musta labradorinnoutaja, Bamse, jonka kanssa jaksetaan painia ja ravata pitkin metsiä ja mättäitä monta tuntia putkeen.

Kauno osaa olla myös harvinaisen voimakastahtoinen pässinpää. Jos hän on päättänyt jotain, asia on sitten näin. Hän odottaa vaikka Ragnarökiin asti, että hän saa haluamansa asian. Eikä unohda! Tästä hyvänä esimerkkinä on dentanami, minkä hölmö isäntä unohti antaa ruuan jälkeen: Kauno päivysti vielä kolmen aikaan yöllä namikaapin edessä, ja odotti, että hän saa pyhän dentanaminsa. Vasta sen jälkeen hän suostui nukkumaan.

Kaunon lempipaikkoja ovat koirapuiston lisäksi Ruissalon metsät, missä voi juosta ja ajaa takaa lintuja ja oravia. Myös mökillä on hauskaa, koska siellä saa juosta ihan vapaana, ja kiivetä kallioilla. Mökillä pääsee myös uimaan, mikä on Kaunosta myös kivaa. Kotona Kaunon lempipaikka on takapihan pikkuinen mäki, mistä on kiva kieriä alas.

Lempileluja Kaunolla on paljon. Kaikki pallot ovat kiehtovia, samoin kepit ja pehmolelut. Pehmoleluissa on vain se paha puoli, että Kaunon hampaissa ne suolistetaan viidessä minuutissa. Myös valtavan iso gorillapehmo, minkä Kauno sai lahjaksi ihan pienenä pentuna, on Kaunolle rakas. Kaunolla on myös pyöreä “panopossu”, mitä Kauno nylpyttää aina säännöllisin väliajoin. Muut lelut eivät ole päässeet nylpytyksen kohteeksi, ainoastaan panopossu.

Ruuan ja namien suhteen Kauno on äärimmäisen nirso. Hänen Kuninkaalliselle Koiruudelleen kelpaa vain paras. Kauno ei ole ikinä suostunut syömään mitään HauHaun nappulaa tai koiranmakkaraa. Haistaa kerran ja kääntää selkänsä. Myös namien ja puruluiden suhteen herra on todella tarkka. Mitkään nasuluut eivät uppoa, eivätkä mitkä tahansa namit. Tämä Kaunon nirsous on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia erityisesti rally-tokossa, missä pitäisi saada koira tekemään asioita palkitsemalla. Eikä Kaunoa palkita millä tahansa namilla.

Kaunon lempiruokaa on sydän, maksa, maha ja kana. Kypsennettynä, tietenkin! Kauno ei syö mitään raakana, eli se siitä raakaruokinnasta. Ja tietenkin kunnollista, aitoa luuta sen olla pitää! Meidän hieno koira ei mitään naudan tai porsaan nahasta tehtyjä nasuluita syö. Kuivatut kanapalat menivät nameina jonkin aikaa, mutta nyt eivät mene enää nekään. Rally-toko-kouluttajamme kokeili piruuttaan, suostuisiko Kauno toimimaan Naturiksen lihapötköstä leikatuilla namipaloilla. En meinannut silmiäni uskoa, kun Kauno ampaisi liikkeelle kuin Naton ohjus, ja suurin piirtein tanssi Lambadaa saadakseen lisää namia! Onneksi Naturiksen valikoimiin kuuluu useampia makuja, mitä voimme vaihdella, niin ei Kauno pääse heti tylsistymään yhteen makuun.

Rally-tokossa Kaunolla toimii namipalkkaa paremmin lelupalkka, ja meillä onkin ihan oma treenilelu, millä leikitään vain treeneissä. Valitettavasti ihan joka asiaa ei voi rally-tokossa opetella lelupalkalla, joten se namipalkka on välillä pakollinen asia.

Kauno on todella nopea oppimaan, ja tylsistyy, jos jotain asiaa jauhetaan monta kertaa. Hänelle riittää kaksi toistoa, ja sen jälkeen asia on opittu. Kiitos, hei ja näkemiin. Mitä sitä turhaan samaa asiaa jauhaa moneen kertaan, jos se on kerran opittu jo.

Kuten suomenlapinkoirat yleensä, Kaunokin on aika haukkuherkkä. Kerrostalossa se ei ole aina ihan hirvittävän kivaa, kun herra ilmoittaa jokaisesta käytävän rasahduksesta. Onneksi asumme rauhallisessa talossa, rauhallisella alueella. Kovasta haukusta huolimatta vierailijoita on aina vastassa iloinen, heiluva häntä ja innosta hyppivä koira.

Kauno osaa myös rauhoittua ja rentoutua. Paras paikka siihen on parveke, missä on kivilattia. Se on kesälläkin viileä, ja siinä on lapinkoiran mukava makoilla paksun turkkinsa kanssa.

Tässä meidän Kaunokainen. Suloinen, pieni pässinpää, joka on tuonut elämäämme paljon valoa ja rakkautta. Luonteeltaan Kauno sopii meidän perheemme jäseneksi kuin nenä päähän, ja täydentää perhettämme tehden siitä täydellisen. Olenkin täysin varma siitä, että Kauno oli tarkoitettu juuri meille: Siksi Kauno ei aluksi meinannut löytää omaa kotia, vaikka muut sisarukset saivatkin omat kodit. Piti käyttää järeämpiä keinoja (eli Facebookia), sillä muuten juuri me emme olisi löytäneet Kaunoa.