Lupauksia vuodelle 2018

On aika tehdä uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018. Vilkaisin viimevuotista listaani. Se näyttää tältä:

• Yhteistä parisuhdeaikaa
• Nykyiset opinnot kunnialla loppuun
• Uusia, mielenkiintoisia opintoja
• Uusi koiraharrastus
• Tarkempaa taloudenhoitoa
• Parempaa huolta itsestä
• Tulevaisuudensuunnitelmien selkiyttäminen
• Vapaaehtoistyön jatkaminen
• Koira-avusteiseen toimintaan paneutuminen

Mitä näistä lupauksista olen onnistunut pitämään? Ainakin sain valmentaja-opinnot suoritettua loppuun kunnialla, olen aloittanut uudet opinnot (pikemminkin monta uutta opintoa) ja aloitin uuden koiraharrastuksen. Jatkoin vapaaehtoistyön tekoa, ja jopa sain uusia vapaaehtoistöitä. Olen paneutunut koira-avusteiseen toimintaan ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat osittain selkiytyneet. Taloudenhoito on perseellään, en osaa edelleenkään pitää itsestäni huolta ja vaikka parisuhdeaikaa on tullut vietettyä, sitä ei ole tullut vietettyä niin paljon kuin mikä oli tarkoitus. En ole siis täysin onnistunut pitämään lupauksistani kiinni vuoden 2017 aikana.

Enemmän vapaapäiviä vuonna 2018!

Kun mietin tavoitteitani ensi vuodelle, voisinpa melkein tehdä hieman päinvastaisen listan. Opintoja minulla on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi. Voisin pitäytyä näissä nykyisissä ja olla ottamatta enempää opintoja repertoaariini. En lupaa vähentää, koska tiedän, etten onnistu siinä kuitenkaan. Mutta lupaan olla lisäämättä enää taakkaani jollain täysin uudella.

Lupaan myös, etten lisää vapaaehtoistyön määrää. Aion pysyä tässä nykyisessä määrässä enkä aio vähentää sitä. Mutta lupaan, että vapaaehtoistyöt ovat nyt tässä enkä ryhdy enää mihinkään uuteen luottamustehtävään. Minulla on niitä tässä kohdin ihan tarpeeksi.

Yhden uuden koiraharrastuksen tulen aloittamaan, sillä olen ilmoittanut jo Kaunon siihen. Mutta lupaan, että en ota myöskään koiraharrastuksia enää lisää. Rally-toko ja nosework riittävät.

Väriä elämään vuonna 2018!

Mitä minun pitäisi luvata, on asioiden lisäämisen sijaan vähentää niitä. Lisätä yksinoloaikaa, parisuhdeaikaa ja lepoa, sekä vähentää kaikesta muusta. Myös tämä kiukutteleva selkäni herättää kysymyksen mielessäni: Olisiko vihdoin ja viimein aika yrittää tehdä jotain selkäni hyvinvoinnin eteen? Ne jumppamuodot, mitkä auttavat juuri minun selkävammaani, eivät ole sellaisia, mitkä ihan hirveästi houkuttelisivat minua. Ja taas minua houkuttelevat urheilulajit eivät sovi selkävammani kanssa yhteen. Paska tilanne kaikin puolin. Mutta lupaan, että kun minulla on tarpeeksi aikaa, voimia ja jaksamista, ja olen saanut selätettyä tämänhetkisen masennuksen ja uupumuksen, yritän tehdä jotain tämän selkäni hyvinvoinnin eteen. Tällä hetkellä henkinen hyvinvointini ja jaksamiseni on tärkeämpää saada kuntoon kuin selkäni, vaikka on sekin tärkeä asia.

Entäs talous ja raha-asiat? En viitsi edes yrittää, sillä en onnistu siinä kuitenkaan! Luojan kiitos, minulla on todella hyvä mies. "Tarkan markan mies". Hän on huomattavasti parempi ja tarkempi taloudenhoitaja kuin minä olen. Lupaan, että jätän rahojemme hoidon miehelleni, ja siirryn itse taka-alalle. En halua tulla väliin sättäämään. Luotan mieheeni ja tiedän, että hän pitää meidän raha-asioistamme paljon parempaa huolta kuin mitä minä osaisin pitää.

Rauhoittumista ja yksinoloa vuonna 2018!

Vuodesta 2018 tulee hyvinvoinnin vuosi. Vähentämisen vuosi. Lisää voimaa, vähemmän stressiä. Aion parantua tästä masennuksesta ja burnoutista! Olen päättänyt sen. En anna näiden asioiden hallita elämääni enää. Vuosi 2018 toimikoon lähtölaukauksena kohti parempaa hyvinvointia ja valoisampaa, värikkäämpää elämää!

Hyvinvoivaa ja valoisaa uutta vuotta 2018 aivan jokaiselle!