Onko sinulla lempipaikkaa? Sellaista, mihin voit mennä rauhoittumaan. Mielesi ja sielusi lepää, et tunne stressiä, ja voisit istua siinä paikassa aina hamaan Ragnarökiin asti. Tunnet, miten paikan sielu ja henki tulevat osaksi sinua, etkä enää huomaa ympäröivää maailmaa.
Minulla on sellainen paikka! Se on eräs Ruissalossa oleva kirsikkapuu. Voisin tuntikausia vain istua tuijottaen tuota jollain käsittämättömällä tavalla maagisen kaunista puuta, imeä sisääni sen voimaa ja herkkyyttä sekä rauhoittua.
En tiedä, miksi juuri tämä kyseinen puu saa minut rauhoittumaan. Olen miettinyt asiaa monesti, mutten ole saanut siihen mitään selitystä. Toisaalta, tarvitseeko kaikkeen aina olla selitys? Eikö se riitä, että asia toimii? Kirsikkapuu toimii, minun kohdallani. Tarvitseeko minun siis välttämättä tietää, MIKSI se toimii? Ehkä joskus on hyvä sulkea aivot liialta ajattelulta ja analysoinnilta, ja antaa vain mennä.
Tänään minulla oli henkisesti erittäin stressaava päivä. Stressi alkoi jo eilen, ja jatkui tänään entistä pahempana. Minun oli aivan pakko saada ammennettua jostain voimaa, jotta kestän tämän kuormittavan tilanteen yli. Päätin lähteä Ruissaloon “minun” puuni luokse. Ja kas, puu auttoi minua taas! Jo pelkkä yksi katse puuta kohden auttoi minua rauhoittumaan. Edes ne kaksi bussilastillista vanhoja mummoja, jotka hääräsivät ympärilläni samaisessa puistossa, eivät saaneet minua häiriintymään. Siinä hetkessä olivat vain minä ja kirsikkapuu.
Ja koska tämä epämiellyttävä stressitilanne tulee jatkumaankin jonkin aikaa, olen suhteellisen varma, että tulen käyttämään puuterapiaa toukokuun ajan suhteellisen runsaasti. Tarvitsen sitä. Ja se on erittäin halpa terapiamuoto! Suosittelen.
Jos minulla olisi oma piha, istuttaisin sinne myös kirsikkapuita. Sieluni lepäisi joka ikinen päivä ihan vain katsomalla ulos ikkunasta, ja minussa asuisi rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti