Vappu on vietetty. Krapula on kärsitty. Ylioppilaslakki on laitettu takaisin laatikkoonsa odottamaan ensi vuotta.
Tämä vappu oli siitä poikkeuksellinen, että ymmärsin itsestäni monta asiaa. Ihan ensiksi, ymmärsin, vihdoin ja viimein, sen, etten ole enää 20-vuotias. Vappubileet tupaten täynnä olevassa yökerhossa, missä on vain kaksi vessaa, eivät välttämättä enää sovellu nopeasti neljääkymppiä lähestyvälle ihmiselle. Noin muuten pidän kyseisestä yökerhosta ja sen rennosta tunnelmasta, ja aion kyllä käydä siellä jatkossakin. Mutta haluanko viettää tällaiset juhlapäivät, mitkä taatusti vetävät porukkaa juhlimaan, hikisessä yökerhossa? En ole siitä niin varma. Ehkä ensi vapun vietän kiltisti kotisohvalla, koiraa rapsutellen, ja katsoen jotain aivotonta piirrettyä elokuvaa. Menen baariin sitten sellaisena viikonloppuna, jolloin väkeä ei ole niin paljon liikenteessä.
Toiseksi ymmärsin, jälleen kerran, sen, että minulla todellakin ON se selkävaiva, enkä pysty kävelemään pitkiä matkoja. Kyllähän minä tämän tiesin, mutta se pääsee aina välillä unohtumaan. Liian pitkän taksijonon takia päätimme kävellä kotiin, ja vaikkei kotimatka Kauppatorilta ole mitenkään erityisen pitkä (vain pari kilometriä), se on kuitenkin sen verran pitkä, että viimeiset 200 metriä sain väkisin raahata rujoa ruumista perässäni, jotta olisin päässyt kotiin. Milloinkohan opin, etten vain kykene selkäni takia kävelemään tuota matkaa enää? En ilmeisesti ikinä.
Kolmanneksi, olen, lopultakin, alkanut rentoutua. Olen pystynyt olemaan tänään melkein koko päivän ajattelematta mitään opiskeluihin tai mihinkään muuhunkaan liittyvää. Vedin monen tunnin päikkärit koira kainalossani ja avomieheni toisessa, ja sen jälkeen olen istunut koko illan sohvalla katsoen National Geographicia. Kävin kyllä sekä Itä-Suomen yliopiston että Alfa Partnersin Moodlessa katsomassa, oliko sinne tullut mitään, ja olihan tullut, molempiin, vapusta huolimatta. Kävin lukemassa tuotokset, mutta siinäpä se tämän päivän opiskelun anti sitten olikin. Itse en ole varsinaisesti tehnyt mitään minkään asian eteen.
Huomenna alkaa uusi viikko, arki palaa ja viimeinen opiskelukuukausi käynnistyy. Tässä kuussa minusta tulee ihan virallisesti valmentaja. Koska etätehtäviä ei enää ole tehtävänä, ja kaikki avoimen yliopiston kurssitkin on suoritettu, voisin ihan vain ajakulukseni katsoa, onko vielä jotain sellaista harjoitusta, mitä voisin tehdä jonkun asiakkaan kanssa. Saisin tämän pitkän toukokuun kulumaan hieman nopeammin, kun on jotain mukavaa tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti