tiistai 9. toukokuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 49

Olin yötä erään 90-luvun puolella kuolleen, vanhan tuttavanaisen luona. Hänen asuntonsa näytti pienintä yksityiskohtaa myöten juuri samalta kuin miltä se näytti hänen eläessäänkin. Nukuin olohuoneen sohvalla, ja hän nukkui omassa makuuhuoneessaan.

Lähdin aamulla asioille. Tuttavani nukkui sikeästi omassa sängyssään, enkä raaskinut herättää häntä. Takaisin tullessani huomasin, että hän nukkui yhä. Lisäksi hän näytti jotenkin oudolta. Kävin katsomassa häntä tarkemmin, ja huomasin, että hän oli yön aikana kuollut nukkuessaan.

Menin aivan täydelliseen paniikkiin. Juoksin rappukäytävään kännykän kanssa ja löin oven perässäni kiinni. Soitin hätäkeskukseen ja selitin tilanteen. Hätäkeskuksesta käskivät minun mennä takaisin sisälle ja kokeilla, löydänkö pulssia. Huusin, etten todellakaan mene yksin sisälle, vaan odotan ensihoitajia, ja menen sitten heidän kanssaan sisälle.

Kun ensihoitajat saapuivat, he totesivat, että tuttavani todellakin oli kuollut. He soittivat paikalle poliisit ja ruumisauton. Menin ulos, kerrostalon pihaan, ja seisoin siinä, kun tuttavani tuotiin ulos paareilla, valkoinen liina päällään. Hänen laitettiin ruumisautoon.

Sanoin, että minulla on tavaroita sisällä asunnossa, mutten halua mennä yksinäni sinne hakemaan niitä.

Heräsin kesken unen herätyskelloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti