Viimeöisessä unessa olin juuri palannut sairauslomalta takaisin töihin. Koulutalo ei ollut se, missä olen töissä, vaan se oli yksi niistä kouluista, missä itse kävin peruskouluaikana. Eräs kollegoistani, jolla ei ole osaa eikä arpaa lukujärjestysten teon suhteen, tuli huikkaamaan minulle, että heti sairauslomani päätteeksi hän on tehnyt minulle sellaisen lukujärjestyksen, että joudun kaksi päivää peräkkäin olemaan ylitöissä ja sijaistamaan erästä toista opettajaa. Mietin, mahdanko mitenkään jaksaa, mutta lupasin yrittää.
Yhtäkkiä huomasin olevani vetämässä yökoulua. Emme olleet enää siinä samassa koulutalossa, missä äsken vielä olin, vaan tällä kertaa olimme valtavassa hallissa, missä oli seinillä roikkumassa suuria naamareita ja järjettömät bileet. Täällä minun sitten pitäisi vetää se yökoulu. Lähdin kävelemään hallin takaosaan, vähän niin kuin “esiintymislavan taakse”, ja huomasin olevani, jälleen kerran, siellä unen ensimmäisessä koulussa, tosin eri käytävällä kuin unen alussa. Käytävä oli täynnä pahvilaatikoita, mitkä rönsyilivät tavaroita, ja oppilaita oli penkomassa näitä laatikoita etsien jotain roolivaatetta ison hallin juhlaa varten. Kävelin oppilaiden ohitse kuin ollen valvontatehtävissä.
Välillä palasin aina isoon ja valtavaan halliin, missä ne naamarit roikkuivat seinillä. Seikkailin edestakaisin pitkin käytäviä, kävelin päämäärättömästi, ja maisemat vaihtelivat isojen hallien ja koulun käytävien välillä. Erittäin sekava uni.
 |
| Naamareita myynnissä Venetsiassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti