Olin Helsingissä tarkoituksenani tavata eräs opiskeluaikainen kaverini. Hyörin ja pyörin matkalaukkujeni kanssa, mutta kaupungin kaikki hotellit tuntuivat olevan täynnä, eikä majapaikkaa löytynyt mistään. Tunsin itseni viimeisillään raskaana olevaksi Mariaksi, joka joutuu synnyttämään heinäladossa lehmien keskellä.
Lopulta sain tietää, että paikallinen vankila on alkanut pitää majoituspalveluita sivubisneksenä. Menin vankilaan ja kyselin majapaikkaa. Minulle sanottiin, että sellainen järjestyy, ilman muuta, mutta vapaata on vain sellaisessa siivessä, missä on pelkkiä miehiä. Tämä ei haitannut minua, sillä tarvitsin kipeästi kattoa pääni päälle.
Osasto, mihin päädyin, oli valtavan kokoinen sali, missä vangeilla oli oma sänkypaikka. Oransseihin haalareihin sonnustautuneet miehet olivat kummissaan, kun kerroin heille, että minä en ole vanki, voin mennä ja tulla miten haluan, ja olen täällä vain yhden yön. Kerroin heille myös, että tarkoituksenani on tavata kaverini ja viettää hänen kanssaan mukava ilta pitkästä aikaa.
Eräs vangeista tuli sanomaan, että hänellä olisi ainetta, jonka avulla voisin pitää TODELLA hauskaa. Sanoin, etten uskalla, sillä vartijat varmasti huomaisivat, jos tulisin takaisin silmät lautasantennin kokoisina, ja joutuisin samalla itse jäämään tänne. Kieltäydyin tarjouksesta, ja lähdin ulos, kaveriani tapaamaan.
Seisoin vankilan ulkopuolella ja mietin, miten pääsisin keskustaan. Lopulta näin vieressä taksitolpan ja paljon vapaita takseja. Pyysin erästä taksikuskia heittämään minut keskustaan. Sanoin, etten tiedä tarkempaa osoitetta, mutta soitan matkan aikana kaverilleni ja kysyn, missä hän on. Taksikuski sanoi, että keskusta on niin iso alue, ettei hän lähde summanmutikassa ajamaan. Hänen täytyy tietää tarkka osoite heti, joten hän osaa suunnistaa oikeaan paikkaan.
Soitin kaverilleni. Hän sanoi olevansa ravintolassa, ja kertoi ravintolan nimen. Hän sanoi myös olevansa erään miehen seurassa. En ollut erityisen hyvilläni tästä, sillä olin ajatellut, että voisimme viettää kaverini kanssa aikaa kahdestaan. Kun käännyin etsimään taksikuskia, hän oli kadonnut. Huomasin, että kaikki taksikuskit olivat pienen matkan päässä pyörätuoli”hippasilla”. Huusin kuskille, että minulla on nyt osoite, ja pyysin häntä tulemaan autolleen.
Uni vaihtui toiseen. Tällä kertaa olin uutena tulokkaana töissä baarissa, minkä yhteydessä oli iso lasten leikkipiha. Opettelin käyttämään oluthanoja ja kassaa, etsin eri juomien ja pikkupurtavien hintoja ja huutelin aina välillä vanhempaa henkilökuntaa avuksi.
Herätyskello herätti kesken baarityöskentelyn.
 |
| Kuva Turun linnan vankityrmästä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti