Heinäkuu käy jo puolta väliä ja kesä on kuumimmillaan. Sain kesän aluksi "kotiläksyksi" ylläpitää eräänlaista "tunnepäiväkirjaa", mihin kokoan kesän tapahtumia ja fiiliksiä, sekä hyviä että pahoja, erilaisina kuvina. Ostin tätä pientä projektia varten isokokoisen ja paksun scrap bookin, mihin olen kerännyt pääsylippuja, rannekkeita, kuitteja ja polaroid-kuvia eri tapahtumista. Olen haalinut vinon pinon erilaisia lehtiä ja esitteitä, mistä olen leikellyt kuvia ja tekstejä kuvaamaan juuri sen hetkistä olotilaa, ja tehnyt niistä kollaaseja. Näiden lisäksi, minä, täysin piirustus- ja maalaustaidoton yksilö, olen maalannut kirjaan vesiväreillä erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja.
Projektia on ollut todella hauska tehdä. Sen lisäksi, että scrap bookiin tallentuvat tämän kesän muistot, sinne tallentuvat myös ne erilaiset tunteet, mitä olen käynyt läpi minkäkin tapahtuman kohdalla. Ja vaikka ei olisi mitään erikoista tapahtumaa ollutkaan: Ihan vain sohvalla istuessa voi tulla mieleen jokin ajatus, ja olen sitten lähtenyt työstämään sitä scrap bookiin kera vesivärien.
Tarkoitus ei todellakaan ole se, että muut ihmiset tietävät, miksi olen juuri tänään maalannut hevosen ja mitä se esittää. Eikä ihmisten tarvitse tietää, mitä hemmettiä tuo melkein kokonaan ruskea sivu esittää. Minä kyllä tiedän! Minä tiedän, miksi juuri sillä hetkellä minun teki mieli maalata juuri tuollainen kuva. Ja se riittää minulle. Siinä kuvassa on se tunne, mitä kävin juuri sillä hetkellä, ja voin palata myöhemmin siihen tunteeseen ja niihin ajatuksiin tuota kuvaa katsomalla.
Ei, tekemäni maalaukset eivät todellakaan ole mitään taidokkaita! Jos näistä pyytäisi jotain mielipidettä asiantuntijalta, saisin aikamoiset haukut. Mutta tämä onkin taideterapiaa, eikä mikään taidenäyttely. Ihan yksi kakan hailea, mitä minä siihen paperille väännän, vaikka vääntäisin siihen sitä itseään. Tärkeintä on, että saan ajatukseni ulos sisältäni, johonkin toiseen muotoon kuin ahdistukseen.
Eikä niiden tunteiden tarvitse aina ahdistusta herättää. Toki hyvätkin kokemukset ja positiiviset tunteet on hyvä "kirjata muistiin". On tärkeää muistaa ja huomioida se, että elämä ei ole pelkästään sitä negatiivista, vaan kaikesta löyty aina jotain hyvää ja positiivista. Ja se hyvä kannattaa laittaa muistiin.
Olisiko sinulle hyötyä vastaavanlaisesta projektista? Ei kun koluamaan paperiroskista ja kaivamaan vanhoja lehtiä, mitä voi leikata! Pelkäätkö sitä, ettet osaa piirtää etkä maalata? No hei, en osaa minäkään! Katso nyt noita minun väkerryksiä. Kaukana jostain Dalista tai van Goghista. Minulla kesti hetken, että pääsin yli siitä häpeästä, etten osaa piirtää enkä maalata, ja lakkasin välittämästä siitä. Kahden maalauksen jälkeen aloin vapautua siitä olen-paska-enkä-osaa -tunteesta, ja annoin mennä!
Sitä paitsi, tekemällä taidot paranevat! Ei minusta mitään Picassoa koskaan tule, eikä ole tarkoituskaan, mutta jos vertaa ensimmäistä tekemääni maalausta ja viimeisintä, olen tullut aika huimasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti