Ohhoh! Olipas eilinen. Kyllä pientä koiranpoikaa vietiin. Ja yöllä nukutti aika hyvin kaiken sen riehumisen jälkeen. Mutta minäpä kerron tarkemmin, mitä kaikkea jännää eilen tapahtui.
Aamulla kaikki tapahtui ihan hirveän hitaasti, ja minä ehdin jo ajatella, ettei tästä päivästä tule mitään. Aamupalan kesti tulla ja aamulenkillekin joutui oikein pyytämään, ennen kuin mitään tapahtui! Mutta onneksi päivä parani.
Isi ja äiti veivät minut autoon, ja ensin ajettiin Jyvä-Kylän mummun luokse. Mummu on hurjan mukava, kun se rapsuttelee, kehuu hienoksi pojaksi ja mummulla on aina nameja kaapissa. Nytkin oli! Mummulla on myös tosi hieno takapiha. Siellä on värikkäitä kukkia, mitä mummu hoitaa huolella. Niiden kukkien päälle on paljon tyylikkäämpää pissiä kuin ihan tuikitavalliselle nurmikolle. Mummun luona tuntee itsensä oikein hienoksi koiraksi!
Mummun luona asuu myös Mimmi-koira. Mimmi on vähän vanha, eikä se jaksa leikkiä enää, mutta Mimmi tuli kuitenkin tosi iloiseksi, kun mentiin käymään siellä. Haisteltiin Mimmin kanssa toisiamme, ja vähän yritin saada Mimmiä mukaan leikkiin, jos se nyt vaikka kuitenkin lähtisi. Muttei Mimmi lähtenyt. Onneksi mummulla on kaapissa lelunalle. Sen kanssa mä sitten leikin.
Mummun luota me lähdettiin äidin kaverin luokse. Ajettiin aika kauan, ennen kuin löydettiin perille. Mutta hyvä, että löydettiin, koska siellä oli kaksi koiraa: Siru ja Muru. Muru on vasta vauvapentu, joten se jaksoi leikkiä vaikka kuinka kauan. Ja meillä oli Murun kanssa hyvät leikit. Siru kävi vähän väliä komentamassa meitä. Siru on kuulemma Murun ihan oikea äiti, ja siksi se saa komentaa. Outoja etuoikeuksia noilla äideillä. Minäkin haluan äidiksi, jos silloin kerran saa komentaa! Mitenköhän äidiksi oikein pääsee? Pitänee kysyä Sirulta.
Sirun ja Murun henkilökunta tiesi sellaisen kivan, ison leikkipaikan. Jotta sinne leikkipaikalle pääsee, piti mennä ison viidakon läpi. Jännitti vähän siellä viidakossa, mutta löydettiin me kuitenkin sinne leikkipaikalle. Ja tiedättekö mitä, siellä leikkipaikalla oli kuraoja! Aivan ihana paikka! Minä möyrin siellä pitkään ja hartaasti, ja isi ja äiti olivat tosi iloisia, että mulla oli hauskaa siellä kuraojassa.
Piti lähteä takaisin, kun alkoi tulla myöhä. Käväisin pikaisesti äidin ja isin kanssa pihalla olevassa hirmuisen kuumassa huoneessa, missä oli sihiseviä kiviä. Ja sitten ihmiset laittoivat grillin päälle. Muutama hyvä haju sieltä tuli, muttei minun mielestäni ihan hirveän montaa hyvää hajua. Äiti sanoo, että minä olen nirso. Siru ja Muru kuulemma eivät ole, koska ovat labradorinnoutajia. Vähän aikaa piti olla yksin, kun Siru ja Muru kerjäsivät sitä grilliruokaa. Päätin käyttää sen ajan vilvoitteluun, ja menin vesisaaviin seisomaan.
Kun kaikki ruoka oli syöty eikä mitään kerjättävää enää ollut, Muru tuli leikkimään. Me painittiin ja keksittiin siinä samalla haukku-kaanon. Harjoiteltiin sitä aika sujuvasti, vaikka kovasti tuo meidän niuho henkilökunta käski hiljentää ääntä. Miten laulun harjoittelu muka onnistuu, jos pitää kuiskata? Kysynpä vain!
Ja juuri, kun leikki oli parhaimmillaan, käskivät isi ja äiti autoon. Pitää mukamas mennä takaisin hotellille ja päästää Siru ja Muru nukkumaan. En halunnut lähteä, joten typerä isi kantoi minut sitten väkisin autoon. Olisivat nyt antaneet leikkiä rauhassa, kun kerran leikki oli kesken!
Hotellissa uni tuli melkein heti. Olin sen verran väsynyt kaikesta riehumisesta, leikkimisestä, vesisaavissa oleskelusta ja karkuun juoksemisesta. Mutta oli kyllä aivan hirveän kiva päivä! Paljon kivoja tyttöjä ja paljon kivoja pissipaikkoja. Lisää tällaisia lomapäiviä, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti