maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kaunon lomapäiväkirja, osa 1


Hei! Se olen minä, Kauno the Koiranpoika. Tulin kertomaan teille tämän päivän seikkailuista ja siitä, miten tulin huijatuksi.

Aamulla meillä oli kotona kauhea sähellys ja tohina. Isi ja äiti penkoivat kaappeja ja laatikoita kuin muuttoa tehden. Yritin kovasti auttaa ja osallistua tunkemalla kuononi joka paikkaan, mutta jostain syystä isi ja äiti eivät arvostaneet antamaani apua. En ymmärrä, miksi.


Lopulta äiti laittoi minulle valjaat ja sanoi, että lähdetään autoon. Meillä olisi kuulemma pitkä matka edessä, mutta äiti lupasi matkan aikana kaikkea kivaa ja jännittävää, kuten pysähdyksen namikaupalla.

Autossa oli tylsää. Äiti ajoi ja isi istui äitin vieressä, eikä kukaan ollut takapenkillä rapsuttamassa minua koiraparkaa. Sitten tuli se ensimmäinen pysähdys ja se äidin lupaama namikauppa. Ajattelin, että nyt minä saan kaikenlaisia ihania herkkuja: kanakiekkoja, naudan nilkkoja, poron kylkiluita ja niitä meritähden muotoisia denta-nameja. Pyh ja pah! Se olikin joku ihan tyhmä paikka, missä myytiin vain pahoja asioita, kuten suklaata, värikkäitä kuminannoja ja lakua. Missä OIKEAT namit? Oli kyllä todellinen pettymys. Olisi tehnyt mieli pissiä äidin kintuille, kun se tuolla tavalla meni narraamaan. Muka namikauppa.


Tuli pari muutakin pysähdystä, mutta namikauppoja ei ollut enempää. Äiti vain hävisi sisään johonkin rakennukseen ja tuli hetken päästä ulos ilman mitään ostoksia. Mitä lie teki siellä rakennuksessa. Varmaan kyseli reittiohjeita. Ei noista naisista aina tiedä. Varsinkaan meidän äidistä.

Pitkän ajan päästä äiti pysäytti auton ison hotellin eteen. Täällä me sitten oltaisiin muutama yö. Meillä oli iso huone, paljon isompi kuin se hotellihuone, missä oltiin viimeksi silloin, kun minä olin vielä pieni vauvapentu. Sen kaupungin nimi oli Kuopijo, mutta eipä siellä paljon kuopijoita ollut. Ihan huijausta koko kaupunki! Mutta niin on tämäkin kaupunki huijausta. Muka joku Jyvä-Kylä. Eikä yhtä ainoaa jyvää missään. Mistä ihmiset näitä nimiä keksivät?


Minä reippaana vahtikoirana tarkistin heti koko huoneen. Siellä oli epäilyttävän näköinen esine. Se piti tutkia tarkkaan. Tiedä, vaikka siellä olisi ollut pommi. Tai vielä pahempaa, kissa! Ikinä ei voi olla liian varovainen.

Sen jälkeen minä päätin tutustua hotellin esitteeseen. Jonkun pitää sekin tehdä. Oli todella hyvä esite!


Äiti sanoi, että huomenna mennään leikkimään muiden koirien kanssa. Niille pitää olla kiltti eikä niille saa murista. Minä yritän olla kiltti poika. Äidin mukaan ne koirat ovat kuulemma tosi nättejä tyttöjä. Enpä tiedä, voiko äidin sanaan luottaa, kun se tänään jo huijasi sen namikaupan suhteen. Huomenna sen sitten näkee.

Mutta tulen kertomaan taas lisää seikkailuista täällä Jyvä-Kylässä. Ja kerron myös, jos löydän täältä jyviä. Vielä ei ole yhtään tullut vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti