Kyllä on minulla, Kauno the Koiranpojalla, ollut niin värikäs loma, ettei ole tosikaan! On tapahtunut niin paljon kaikkea erikoista, että pojat kotipuolen koirapuistossa eivät kyllä usko. Mutta ennen kuin kerron koirapuiston pojille mitään, kerronpas teille eiliset ja tämän päivän kuulumiset. Vauhtia on ollut, ja melkein vaarallisia tilanteita.
Eilen menimme jonnekin Jyvä-Kylän vieressä olevaan paikkaan, jonka nimi oli Muurari. Hassu nimi paikalle. Siellä Muurarissa asuu Alma-niminen koira. Alman henkilökunnalla on iso piha, ja me saimme Alman kanssa juosta ja leikkiä koko päivän.
Almalla vain oli vähän hassu tapa. Kun henkilökunta laittoi grilliin makkaroita, Alma alkoi haukkua minua pois. Väitti, että kaikki makkarat kuulemma kuuluvat hänelle, enkä minä saa yhtään makkaraa. Almasta tuli oikein kiukkuinen! Hieman ihmettelin, mitäs tämä tämmöinen nyt meinaa. Ensin leikitään nätisti ja sitten muristaan. Naiset... Kun ei ole "Se Aika", niin sitten ne naiset ovat tuollaisia.
Loppujen lopuksi Alma leppyi, ja pääsimme taas leikkimään kivoja leikkejä.
Illalla pusikosta kuului outoa rapinaa. Menimme Alman kanssa katsomaan, mikä ihme siellä rapisee, ja aloimme varmuuden vuoksi haukkua. Tiedä, vaikka siellä olisi ollut kissa. Mutta ei se kissa ollut, vaan siili! Varmuuden vuoksi haukuttiin siililtä piikit pystyyn, mutta emännät tulivat torumaan ja sanomaan, ettei siiliä saa haukkua. Siilit ovat kilttejä ja kivoja. Alman äiti antoi siilille ruokaa ja paljon vettä. Minun äiti sanoi, että voimme katsoa, kun siili syö, jos me olemme ihan hiljaa ja nätisti. Jaksoin minä vähän aikaa sitä siiliä katsella, mutta kuinka mielenkiintoista on katsella, kun toinen syö, ellei itsellä ole mitään syötävää... Ei se ole minustakaan yhtään mielenkiintoista.
Hotellissa nukahdin ihan heti, ja nukuin tosi pitkään. Monta pitkää leikkipäivää laittoi vähän väsyttämään.
Tänään isi ja äiti veivät minut johonkin puistoon. Siellä oli muitakin ihmisiä, ja ne ihmiset istuivat vilttien päällä. Niillä oli mukana pahanhajuista ruokaakin. Minä päätin olla kunnon vahtikoira, ja haukuin kaikki lähelle tulevat ihmiset ja toiset koirat pois. Ne ovat kuitenkin meidän ruokia ja meidän vilttejä! Ei meidän lähelle tarvitse tulla. Minun ihmisten pitää saada syödä niitä pahanhajuisia ruokiaan rauhassa.
Siinä puistossa oli joku allas, mitä äiti kutsui suihkulähteeksi. En minä sinne ihan kokonaan uimaan mennyt, ihan vähän vain. Isi kyllä kielsi, mutta koska minä en mennyt kokonaan, niin sitä ei lasketa.
Nyt taas nukuttaa. Ihmisten vahtiminen vei voimat. Kyllä tämä lomailu on uuvuttavaa! Milloinkohan me mahdetaan lähteä kotiin lepäämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti