torstai 12. heinäkuuta 2018

Kaunon lomapäiväkirja, osa 4: Loman loppu


Vihdoinkin ollaan takaisin kotona, Turussa! Oli kerrassaan väsyttävä loma, vaikka se olikin ihan hirveän hauska ja minä tapasin ihan hirvittävän nättejä tyttökoiria. Nyt aion nukkua ainakin miljoona tuntia putkeen. Pakko saada pitää vähän vapaata lomailusta.

Ennen kuin lähdettiin kotiin, käytiin vielä Jyvä-Kylän mummun luona haistelemassa sen hienoja takapihan kukkia. Minä yritin sada mummun Mimmi-koiraa leikkimään, mutta Mimmi vain murisi. Mummu sanoi, ettei Mimmi jaksa leikkiä. Mimmi on aika vanha jo.


Mutta mummulla oli minulle taas kerran nameja, ja mummu rapsutteli ja sanoi, miten hieno poika minä olen! Ja olenhan minä hieno.

Kotimatkalla meidän autoon tuli pörriäinen ja äiti kirkui. Meinasi ajaa auton ojaan. Hullu nainen!


Pysähdyttiin jossain Heppa-Vedellä. En ymmärrä näitä ihmisten keksimiä paikannimiä. Jyvä-Kylässä ei ole ainoatakaan jyvää missään, eikä siellä Heppa-Vedellä näkynyt ensimmäistä heppaa. Vettä oli vähän, muttei heppoja. Ihmiset ovat outoja.

Sen namikaupan kohdalla, mistä saa pelkkiä ihmisten nameja, alkoi sataa ihan hirmuisen kovaa. Pisarat suorastaan hakkasivat autoa, ja siitä tuli kamala ääni. Äiti joutui hidastamaan autoa tosi paljon, koska ei nähnyt ikkunasta läpi. Minuakin vähän pelotti.


Kun vesisade sitten lakkasi, äiti sanoi isille, että pitää katsoa, näkyykö peuroja. Ensin minä ajattelin, että nythän ne hienon idean keksivät: Etsivät minulle iltapalaa! Peuran pyllyliha maistuu hyvältä. Äidillä ei ole pyssyä, mutta sehän voisi vaikka ajaa autolla peuran päälle. Jostain kumman syystä, vaikka me nähtiin montakin peuraa, äiti ei ajanut yhdenkään päälle, enkä minä saanutkaan sitä iltapalaa. Ihan tyhmää ensin luvata peuran pyllylihaa, ja sen jälkeen väistellä niitä peuroja auton kanssa. 

Nyt me sitten olemme kotona, ja minä saan levätä. Oli kiva reissu ja oli kivaa päästä leikkimään niin monen koiran kanssa. Mutta pitää odottaa ainakin monta päivää, ennen kuin jaksan toista reissua tehdä. Kyllä tämä lomailu on rankkaa puuhaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti