Näytetään tekstit, joissa on tunniste R-kioski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste R-kioski. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. lokakuuta 2018

Iso sydän isoille ammattilaisille

Tänään, kun suhailin taksilla pitkin sateista Tamperetta ruuhka-aikaan, minulla oli paljon aikaa ajatella. Ja aloin miettiä, missä ammateissa olevat ihmiset ansaitsevat kaikkein eniten kunnioitusta. Sellaisen oikein helvetin korkean hatunnoston. Tulin seuraavanlaiseen tulokseen:


1. Tampereen taksikuskit

Siis onko vittumaisempaa ammattia kuin ajaa taksia Tampereella? Ratikkatyömaata siellä, ratikkatyömaata täällä. Huomenna eri reitit kuin tänään. Navigaattori on yhtä hyödyllinen kapistus kuin venäläinen perseensuristin. Ikinä ei tiedä, mistä kohti pääsee ajamaan. Ja siihen päälle vielä vittumaiset asiakkaat. Ihan valtavan iso hatunnosto Tampereen taksikuskeille! Olette kovia. 


2. R-kioskin työntekijät

Suomen pätevimmät työntekijät ovat Ärrällä. Pitää hallita oman puodin tuotevalikoima ja kassa, Veikkauksen tuotteet ja laitteet, postin tuotteet ja laitteet, Matkahuollon tuotteet ja laitteet, Schenkerin tuotteet ja laitteet, passin luovutus, tuntea kaikki mahdolliset liittymät, pitää osata keittää hyvää kahvia ja vielä osata palvella asiakkaita hymyssä suin. Eipä olisi minusta naista moiseen hommaan!


3. Työterveyslääkärit

Pitää päivästä toiseen kuunnella tylsistyneiden työntekijöiden ruikutuksia ja yrityksiä saada sairauslomaa siksi, että varpaasta katkesi kynsi. Ei helvetti! Minulta hajoaisi kuuppa alta aikayksikön moisessa hommassa. Suuri sydän työterveyslääkäreille.


4. Minun psykiatrini

Tarvitseeko tätä edes selittää? Minun psykiatrini tarvitsee minun takiani oman psykiatrinsa. Toisaalta, minun takiani häneltä eivät ihan heti lopu työt, ja minun ansiostani hän pääsee kesällä matkustamaan Bora Boralle!


5. Oikojat

Siis kuka jumalauta haluaa ylipäätänsä edes hammaslääkäriksi? En voi ymmärtää, millaisen ihmisen unelma-ammatti on tuijottaa toisten hammaskalustoa. Hyi saatana. Mutta että vielä erikoistua oikomiseen! Juuri siihen, mitä kaikki inhoavat. En ole kuullut vielä kenenkään sanovan, että oikomishoito on kiva asia, ja suorastaan odottaa oikojalla käyntiä.


6. Laivasiivoojat

Millaista olisi siivota ihmisten oksennuksia vuorokaudesta toiseen? Ja vielä nälkäpalkalla. En halua edes kuvitella. Silti olen aina päässyt siistiin hyttiin, kun olen laivaan mennyt. Eli hattua ylös laivasiivoojille!


7. Pa... Eipäs muuten olekaan!

Meinasin ensin kirjoittaa tähän patologi, mutta sen jälkeen tajusin, että eihän se patologin ammatti niin kamala ja vaativa olekaan! Hänen asiakkaansa ovat kuolleita!!! Kukaan ei valita eikä narise mistään, eikä tarvitse miettiä asiakastyytyväisyyttä. Ainoana haasteena on se, ettet sekoita ruumiita keskenään. Jumalauta, mikä ihana autuus, olla töissä ruumishuoneen hiljaisuudessa! Hei, minä haluan patologiksi!


8. Club Marilynin järjestyksenvalvojat

Jos olet ikinä asunut Turussa, niin tiedät, mistä puhun. Se paikka on teinihelvetti suoraan pahimmista painajaisistasi. Edes Freddie Krueger ei suostuisi menemään sinne! En voi kuin ihailla niitä ihmisiä, jotka jaksavat viikosta ja vuodesta toiseen katsoa kännissä örveltäviä 18-vuotiaita. Voi helvetti, mikä duuni!


9. Muumimaailman näyttelijät

Kuvittele viime kesää. 35 astetta hellettä, ja sinun pitää pukeutua Muumipeikoksi. Tunkea hikinen ja nihkeä ruhosi sellaiseen jumalattomaan vaatteeseen. Sen jälkeen kävelet siinä tuskakuumassa puvussa tuntikausia ympäri Kailoa, ja kuuntelet pikkukakaroiden huutoa ja kitinää. Seisot siinä puvussasi miljoonan ihmisen valokuvattavana. Ja pissahädän iskiessä pääsetkin ihan helposti vessaan sen mahtipontisen pukusi kanssa. En tekisi tuota hommaa! Iso peukku niille, jotka olitte viime kesänä Muumimaailmassa muumeja esittämässä.


Ja sitten viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä

10. Kasvatusalalla työskentelevät ihmiset

Me yritämme kasvattaa ja kouluttaa teidän räkänokkianne! Otamme vastaan huudot, haukut ja joskus jopa lyönnit. Käytämme kaiken vapaa-aikamme suunnitellen heille toimintaa. Yritämme jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja vähenevien resurssien kanssa taata heille laadukasta kasvatusta ja opetusta. Tappelemme teidän vanhempien kanssa ties mistä asioista, ja yritämme parhaamme mukaan pysyä kärryillä jatkuvasti vaihtuvista opseista. Ja ei, palkka ei todellakaan vastaa sitä työmäärää ja vastuuta, mikä meille kuuluu joka ikinen päivä. Opettajat alkavat kesäloman viimeisellä viikolla vasta palautua siitä stressistä, minkä he ovat keränneet kroppaansa kuluneen vuoden aikana.


Opekorkeakoulussa opiskelevat: Oletteko nyt ihan varma siitä, mitä teette? Olisiko vaikkapa hevostenhoitaja parempi ammatti? Hoidettavat ainakin ovat helpompia ja valittavat vähemmän.

PS. Kuvat teille tarjoaa Pixabay.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Hyvä herra, te ette nyt vain ymmärrä…


Työpäivä. Suoraan töistä hakemaan paketti Ärrältä. Kotiin. Kauno ulos. Ruokaa. Etätehtävien tekoa. Verkkokoulutusta. Huutoa teinille, joka ei tee kotitehtäviään. Apteekkiin. Kauppaan. Teini treeneihin. Kauno Mustiin ja Mirriin pentutreffeille. Kotiin. Kaunolle ruokaa. Huutoa teinille, joka ei mene treenien jälkeen suihkuun. Iltapala.
Tämän kupin jälkeen olen
viisaampi. Vai miten se nyt meni?

Sain vihdoin ja viimein kiukkuavan teinin rauhoittumaan musiikin ääreen. Kauno nukahti villien pentutreffien jälkeen parvekkeelle. Nyt on hetki aikaa itselle, ajatuksille, opiskelulle ja rentoutumiselle. Jos sitä ylipäätänsä osaisi rentoutua! Poikaystävän mukaan en osaa, ja olen kuulemma ollut tässä viime aikoina aika stressinä. En minä vain ymmärrä, mistä herra on moisen mielikuvan saanut! Minäkö muka stressinä? Ehei, kyllä nyt on jotain ymmärretty väärin. Minä en stressaa ikinä! En edes silloin, kun minulla on kokopäivätyön lisäksi meneillään viisi eri täydennyskoulutusta.

Paitsi että tänään yritän rentoutua ihan oikeasti! Sain Ärrä-paketin mukana uusia Tourettesta kertovia kirjoja. En ole kiireisen päiväni aikana juurikaan ehtinyt sisällysluetteloa pidemmälle kirjoja vilkaista, mutta ne vaikuttavat asiantuntevilta. Olen tyytyväinen, että Tourettesta kertova kirjavalikoimani alkaa kasvaa. Voin kohtapuolin alkaa suunnitella opinnäytetyöni aihetta toden teolla.


Mutta tänään en tee sitä! Sen sijaan, teen poikaystäväni onnelliseksi, ja yritän rentoutua edes hetken. Keitän kupin kuumaa viisasten teetä, kuvittelen tulevani hirveän viisaaksi, otan käteeni kirjan, mistä aion tehdä eläinavusteisen valmennuksen kirjallisuusetätehtävän, ja alan lukea sitä. Olen jo aloittanut kirjaa, mutten ole päässyt vielä kovin pitkälle. Kun se on luettu, saan, jälleen kerran, yhden etätehtävistä tehtyä, ja olen ottanut taas kerran yhden askeleen kohti unelmaani.