En ole vielä toipunut. En todellakaan! Olo on mitä kamalin. Kurkkua sattuu ja heikottaa. Vedän vaatteet päälleni, pakkaudun autoon ja lähden yliopistolle. Sarjassamme maailman parhaat ideat!
Tänään on SPSS-kurssin ensimmäinen päivä. Jos olet niin onnellinen, ettet tiedä, mikä on SPSS, niin minäpä kerron. Se on tilastomatemaattinen ohjelma, mikä laskee puolestasi kaikkia kivoja mahdollisia juttuja, piirtää kaavioita, leipoo piirakoita ja ties mitä muuta. Se on tutkimuksen tekijän paras kaveri silloin, kun tutkimusta tehdään määrällisesti. Ainoa ongelma on se, että sitä pitää osata käyttää. Ja se käyttäminen on se kaikkein vaikein asia, sillä SPSS on aivan älyttömän monimutkainen.
Meillä on keväällä monimuuttujamenetelmä-kurssi, mistä en selviä ilman, että käyn tämän pikaisen SPSS-kurssin. En ole kunnossa, mutta sinne vain on pakko mennä! En ole ikinä edes avannut SPSS-ohjelmaa, ja ymmärrän korean kielestäkin enemmän kuin tuosta ohjelmasta.
Raahaudun yliopistolle kymmentä yli yhdeksän. Luulen olevani ajoissa, mutta kurssi on jo alkanut. Ai, tällä kurssilla ei noudateta akateemista varttia. Ai, se luki jossain. Ai. Miksei kukaan minulle kertonut mitään? Tai pikemminkin, miksen minä ole tutustunut kurssiohjeisiin?
Ihmisillä on mukanaan SPSS-ohjeistus. Se kuulemma löytyi Moodlesta ja sen sai printata sieltä itselleen. Minun tekee mieli hypätä ikkunasta ulos. En ole vielä edes ehtinyt istumaan, ja olen mokannut jo kaksi kertaa. Helvetin hyvin alkoi tämäkin päivä. Olisi pitänyt vain jäädä kotiin.
Huipukkuus. Vinous. Frekvenssi. Keskihajonta. Khin neliö. Olen kuin eno veneessä. Jos olisin kuuntelemassa luentoa kvanttifysiikasta, ymmärtäisin siitäkin enemmän kuin tästä. Ja minun pitäisi tehdä määrällinen tutkimus. Juupa juu. Taidan ehkä vaihtaa gradutyöni aiheen johonkin laadulliseen. Ei tästä tule lasta eikä paskaa.
Tunti loppuu. Päätän käydä kirjastossa tutkimassa, olisiko siellä sitä Tutki ja kirjoita-kirjaa, että saisin sen kaksi riviä sitä puuttuvaa tekstiä ja sen pakollisen lähdemerkinnän, jotta voisin palauttaa nuorisotutkimuksen esseen, saada siitä viisi noppaa ja olla onnellinen. Kappas, löytyy! Harvinaista. Kirja on vanhempi painos, mutta samapa tuo.
Menen lainausautomaatille. Näytät lukijalle kirjastokorttiani ja syötän salasanani. Salasana on väärä. Yritän uudestaan. Salasana on taas väärä. Eikä muuten varmana ole! Hermoni menevät. Menen tiskille ja valitan. Pyydän kirjastonhoitajaa lainaamaan kirjan minulle.
“Katos, kun tämä on kaupunginkirjaston kortti. Onko sulla yliopiston kirjaston korttia?”
Ei voi olla totta! Miten voi ihminen olla näin hemmetin typerä? No, olen sairas ja olen tullut yliopistolle vastoin kaikkia älykkyyden lakeja. Minun pitäisi olla sohvalla, pöllöviltin alla, katsomassa Avatar-piirrettyjä, eikä täällä. Ojennan yliopiston kirjastokortin ja poistun häpeillen. En jaksa tätä ADHD-päätäni enää!
Meillä on seksikurssin viimeinen luento. Minua alkaa heikottaa. Käyn kysymässä kurssin opettajalta vaihtoehtoisesta suoritusmuodosta. Hän ehdottaa suullista tenttiä. Sanon, että otan yhteyttä sitten, kun olen parantunut. Opettaja käskee minun lähteä kotiin, koska näytän siltä kuin olisin juuri ryöminyt kiven alta. Jään kuitenkin kuuntelemaan viimeisen luennon, sillä heti sen jälkeen alkaa graduseminaari, ja minulla on esitysvuoro.
Graduseminaarissa pyydän, että saan olla ensimmäinen, jotta pääsen lähtemään kotiin. Saan luvan. Höpisen sekavana kaikenlaista, enkä tajua itsekään, mistä puhun. Onneksi graduohjaajani on kartalla, ja antaa minulle hyviä vinkkejä graduani varten. Hän on sitä mieltä, että aiheeni on erinomainen, ja gradullani on kaikki edellytykset olla ihan hemmetin hyvä gradu. Eli en siis ala tehdä sitä vielä. Keskityn ensin paranemiseen ja sitten vasta graduun.
Miksi sitten olen koko tämän sairastamisen aikana vääntänyt esseitä? No, koska ne ovat pelkkiä perusopintojen esseitä. Kuka tahansa pystyisi tekemään sellaisen tuosta noin vain! Ne ovat helppoja, niissä jauhetaan itsestäänselvyyksiä. Gradu on vähän toista luokkaa vaativuuden kanssa kuin joku perusopintokokonaisuuden essee, mikä ei vaadi kuin vähän kirjoitustaitoja ja pari lähdettä.
Lähden ajamaan kotiin kaatosateessa. Olen huonovointinen ja väsynyt. Oli äärimmäisen typerää lähteä tässä kunnossa yhtikäs mihinkään, mutta tulipahan tehtyä. Huomenna lepään. LUPAAN, että lepään. Huomenna ei ole ohjelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti