Ei. Tänään ei olisi ollut sellainen päivä, kun olisin halunnut herätä ja lähteä yliopistolle. Olisin paljon mieluummin jäänyt lämpimän peiton alle, mies toisessa ja koira toisessa kainalossa. Sen sijaan, että olisin saanut herätä hitaasti ja nauttia rauhassa kupposen kuumaa aamuteetä auringon paistaessa ikkunan läpi, jouduin lähtemään ulos jääkylmään ilmaan ja raahautumaan yliopistolle.
Olin ensimmäisen luennon aikana niin hyvin hereillä ja tietoinen sekä ajasta että paikasta, että kirjoitin luentomuistiinpanoihini päiväyksen: 26.2.2016. Aikamatkustus on siis mahdollista, ainakin Publicumin luentosalissa.
Kun vilkaisin kalenteristani seuraavan luennon luentosalin numeron, tajusin samalla, että maaliskuu alkaa tällä viikolla. Se tarkoittaa sitä, että graduseminaari on ensi viikolla, samoin evoluutiobiologian ja käyttäytymisgenetiikan tentti. Mietin, paljonko olen saanut aikaiseksi gradua. En tavuakaan, edelleenkään. Gradu on vasta ajatusvaiheessa. Toisaalta, hyvin ajateltu on puoliksi tehty. Positiivisen ajattelun harrastaminen on mukavaa, etenkin silloin, kun tajuaa matkustaneensa vuoteen 2016.
Entäs se tentti. Mitä olen tehnyt tentin eteen? Sentään jotain! Olen ottanut yhteyttä käyttäytymisgenetiikan osion opettajaan ja sopinut vaihtoehtoisesta suoritustavasta. Saan ensi viikolla, tenttipäivänä, sähköpostiini tehtäviä, mitkä saan tehdä etänä kotona eikä minun tarvitse mennä tenttimään. Entä evoluutiobiologian osuus? Nooh... Ehkä laitan huomenna sähköpostia sen osion vetäjälle ja kysyn vaihtoehtoisesta suoritustavasta. Onhan tässä aikaa vielä. Kokonaiset 9 päivää. Sehän on aikaa melkein yhtä paljon kuin mitä rosvopäälliköllä on!
Maaliskuussa on myös voimauttavan valokuvan työyhteisöprojektien purku. Ja tämän eteen olen tietenkin tehnyt ihan hirveästi? Niinhän sitä voisi kuvitella. Olen sentään ehdottanut kyseistä projektia ja saanut hyväksyvän vastauksen. Mutta päivämääriä en ole vieläkään saanut sovittua, vaikka projektin tekeminen vaatii aikaa. Mutta toisaalta, tässä on vielä pari päivää helmikuuta jäljellä. Enköhän minä ehdi.
Täytyy ottaa käyttöön yliopisto-opiskelijan paras työväline: Viimeisen illan paniikki. Sen avulla pystyy työskentelemään huipputehokkaasti, saaden parempaa tulosta aikaiseksi kuin milloinkaan muulloin. Yleensä olen palauttanut kaiken hyvissä ajoin, ensimmäisten joukossa, mutta nyt taidan vaihtaa opiskelustrategiaani ja siirtyä viimeisen illan paniikkiin.
Huomenna minulla ei ole luentoja eikä yhtään deadlinea. Voin siis kaikessa rauhassa herätä hitaasti, juoda kupillisen kuumaa aamuteetä ja katsoa, paistaako aurinko ikkunan läpi. Voisinhan tietenkin yrittää tehdä jotain vaikkapa sen gradun eteen, mutta miksi vaivautua, kun deadline on vasta... Sitten joskus.
Kuulostaa niin tutulta (terveisin erkkapedan opiskelija Joensuusta)!
VastaaPoistaYleensä itsekin olen hyvissä ajoin liikkeellä, mutta kandi on tainnut sekoittaa mun pään, koska deadlinet lähenee eikä mitään valmista ole missään 😂 Ehkä tämä tästä!
Tutulta kuullostaa täälläkin! Nimimerkillä valmis rakennusmestari, vaiheessa oleva rakennustekniikan insinööriopiskelija Kuopiosta. Opiskelen avoimessa amk:ssa ja tutkinto-oikeus pitäs saaha takasin kevääseen mennessä. Suoritan kevään aikana 50 opintopistettä ja suunnittelen tähän kaaokseen vielä opinnäytetyön laajennuksen alottamista. Ens jouluun mennessä aattelin valamistua, sua nähä käykö niin.
VastaaPoista