Jatko-opintoja erityisnuorille? Kyllä niitä on!

Viimevuotiseen tapaan, teen tänäkin vuonna vinkkipostauksen sekä niitä vanhempia varten, joiden erityisnuori on yhdeksännellä luokalla, että niitä erityisnuoria varten, jotka miettivät omaa tulevaisuuttaan. Moni miettii, voiko erityisnuorilla olla tulevaisuutta ja mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Pärjäävätkö he ylipäätänsäkään jatko-opinnoissa, kun yläastekin on mennyt miten sattuu?

Vastaan kumpaankin kysymykseen: KYLLÄ! Käytän itseäni esimerkkinä, sillä minutkin luokitellaan ADHD:n vuoksi erityisopiskelijaksi. Tosin en ollut vielä sitä ollessani yläasteella, sillä olin 33-vuotias saadessani diagnoosin. Minulla meni yläaste täysin penkin alle. Ihan vituiksi, jos nyt saan suoraan suomeksi asian sanoa. Historian arvosanani yhdeksännen luokan kevättodistuksessa oli vitonen. Lukion ensimmäisen historian kurssin arvosana oli kymppi. Miksi? Koska ERILAINEN OPISKELUTYYLI! Pärjäsin lukiossa paljon paremmin kuin yläasteella, koska sain opiskella tavalla, mikä sopi paremmin itselleni. Tyyli, millä yläasteella opiskellaan, ei todellakaan sovi kaikille. Huono yläasteen todistus ei siis anna syytä vajota synkkyyteen, sillä jatko-opintojen aikana voi todistusarvosanoissa tapahtua yllättäviä muutoksia parempaan päin!

Missä kaikkialla erityisnuori voi opiskella peruskoulun jälkeen? Saako hän opintoihinsa tukea? Entä, jos ei tiedä vielä ysin jälkeen, mitä haluaa tehdä?

VALMA

Lukio ei ole ainoa paikka, mihin voi mennä peruskoulun jälkeen "miettimään", mitä haluaa tehdä isona tyttönä tai poikana. Kaikille lukio ei edes sovi! Ainakaan sellaisille, jotka tykkäävät tehdä käsillään asioita ja inhoavat kirjoista pänttäämistä. Koska juuri sitä lukio sitten on, nimensä mukaisesta: LUKEMISTA! Ellei pääse haluamalleen tutkintolinjalle tai ei tiedä, mitä sitä edes haluaisi, on VALMA-vuosi mitä erinomaisin vaihtoehto!

VALMA-vuoden aikana harjoitellaan ja vahvistetaan opiskelutaitoja, sekä harjoitellaan itsenäistä elämistä. Samalla on mahdollisuus käydä tutustumassa eri oppilaitoksiin ja myös eri aloihin. Olen työvuosieni aikana nähnyt useita nuoria, jotka ovat löytäneet itsensä ja "sen oman juttunsa" VALMA-vuoden aikana. Ja mikä hassuinta, yleensä "se oma juttu" on ollut jotain sellaista, mitä nuori ei olisi ikinä uskonut voivansa opiskella!

VALMA-opinnot kestävät siis vuoden. Hyvästä ja perustellusta syystä voi anoa toista vuotta. VALMA-vuoden tarkoitus on valmentaa nuori jatko-opintoja varten, eli VALMA-vuosi tähtää siihen, että jokaisella opiskelijalla on valmennusvuoden jälkeen joko tutkinto-opiskelupaikka tai työpaikka. VALMA-linjoja löytyy sekä "tavisamiksista" että ammatillisista erityisoppilaitoksista.

TELMA

Ellei VALMA ole vaihtoehto eikä tutkinto-opiskelukaan, on vaihtoehtona TELMA. TELMA-opinnot on tarkoitettu niille nuorille, joilla ei välttämättä ole kykyä suorittaa ammatillinen perustutkinto. TELMA-opintojen aikana harjoitellaan itsenäistä elämää ja työntekoa. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä, ja asioita, kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua, hygienia-asioita ja kaupassakäyntiä harjoitellaan oikeasti tekemällä.

TELMA-opintojen jälkeen on toki mahdollista siirtyä tutkintolinjalle, mikäli opiskelijan taidot siihen riittävät. TELMA-linjoja löytyy lähinnä ammatillisista erityisoppilaitoksista.

"TAVISAMIKSET"

Voiko erityisopiskelija hakea tavalliseen ammattioppilaitokseen? Kyllä voi! "Tavisamiksilla" on myös lain määräämä velvoite järjestää erityistä tukea sitä tarvitsevalle opiskelijalle. Se on sitten eri asia, löytyykö aivan jokaiselta linjalta sitten se ymmärtävä opettaja. Tiedän linjoja, miltä löytyy, mutta tiedän myös valitettavan monta linjaa, miltä ei löydy.

Mikäli erityisnuoren unelma-ala on siinä kodin lähellä olevassa "tavisamiksessa", kannattaa ilman muuta hakea! HOJKS on tehtävä, kun sitä vaaditaan, "tavisamiksissakin". Ei ole siis mitään syytä pelätä "tavisamista", vaikka erityisnuori onkin.

AMMATILLISET ERITYISOPPILAITOKSET

Ammatillisia erityisoppilaitoksia on ympäri Suomenniemen. Niissä tehdään HOJKS kaikille automaattisesti. Ammatillisista erityisoppilaitoksista saa aivan täysin saman pätevyyden kuin "tavisamiksistakin". Erona ovat pienemmät opiskeluryhmät, automaattisesti tehty HOJKS ja paremmat ohjaajaresurssit. Lisäksi vastassa on ammatillinen erityisopettaja, mitä taas ei "tavisamiksessa" välttämättä ole.

Suurimpaan osaan ammatillisista erityisoppilaitoksista kuuluu asuntolapalvelut, joten sen oman nuorensa voi huoletta lähettää kauemmaskin opiskelemaan. Asuntolassa on valvonta ja siellä työskentelee ohjaajia 24/7. He auttavat, jos tulee ongelmia, eikä nuori jää yksin.

Ruotsinkielisille on sen verran huonoja uutisia, että Suomesta löytyy tasan yksi ammatillinen erityisoppilaitos, Optima, joka sijaitsee Kokkola-Pietarsaari-akselilla. Muissa opetus on suomenkielistä.

Ammatillisten erityisoppilaitosten koulutustarjontataulukon löydät täältä: http://ameo.fi/ammatillinen-erityisopetus/koulutustarjontataulukko/

LUKIOT

En ole päivääkään opettanut lukiossa, joten en tiedä lukioista sen tarkemmin. Valitettavasti. Sen kuitenkin osaan sanoa, että velvollisuus tehdä opiskelijan opiskelua tukevia järjestelyjä koskee myös lukioita. Jokaisessa lukiossa on opinto-ohjaaja, jonka kanssa näistä järjestelyistä voi sopia. Mutta koska en oikeasti tiedä erityisjärjestelyistä lukio-opinnoissa sen enempää, niin parempi, etten paasaa aiheesta. Voin vahingossa antaa väärää tietoa.

Lukiota ei kuitenkaan kannata pelätä vain siksi, että itsellä on jokin diagnoosi. Jos lukio tuntuu itselle oikealta vaihtoehdolta, niin rohkeasti vain hakua lukioon! Minä pärjäsin lukiossa tosi hyvin, niin kyllä siellä on muillakin erityisopiskelijoilla mahdollisuus pärjätä.

KORKEAKOULUT

Sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa on mahdollisuus saada erityistä tukea opintoihin. Jokaisessa paikassa henkilö, joka näitä erityisen tuen päätöksiä tekee, menee vähän eri nimellä. Turun yliopistossa virkanimike on sellainen sanahirviö kuin esteettömyyssuunnittelija. Hän tekee lausunnon, missä lukee, millaista tukea opiskelija tarvitsee, asia menee tiedekunnalle ja sieltä tulee allekirjoitettu lausunto, minkä mukaan opettajien tulee toimia. Omassa lappusessani lukee, että minut pitää vapauttaa tenteistä, sillä en pärjää tenteissä, ja minulle pitää antaa vaihtoehtoinen suoritusmuoto, esim. essee. Koska jokaisella on omat hankaluutensa ja jokainen tarvitsee erilaista tukea, eri henkilöiden lausunnoissa lukevat erilaiset asiat. Tietenkin.

Erityisnuoren, joka haaveilee korkeakouluopinnoista, on siis täysin mahdollista opiskella korkeakoulussa! Erityisyys ei estä hakeutumasta unelma-alalle, joka vaatii korkeakouluopintoja. Myös Einstein oli erityinen. Autistinen, jos tarkkoja ollaan. Ja hän taisi, minun käsitykseni mukaan, pärjätä korkeakouluopinnoissa ihan mukiinmenevästi, kun pari pientä teoriaakin kehitti.

KOULUTUSKOKEILUT JA TUTUSTUMISJAKSOT

Onko nuorellasi omasta mielestäsi sellaiset urahaaveet, mitkä eivät sovi yhteen todellisuuden kanssa? Suosittelen joko koulutuskokeilua tai tutustumisjaksoa, mitä ainakin ammatilliset erityisoppilaitokset järjestävät! Kummankin aikana nuori pääsee tutustumaan sekä oppilaitokseen, opettajiin että itse alan opiskeluun. Näiden jakson ja kokeilujen aikana selviää, onko ala laisinkaan sellainen, mitä nuori kykenee tekemään, tai edes haluaa tehdä. Esim. kokkilinjalle ei kannata hakeutua siksi, että Gordon Ramsay on niin söpö. Kokin työ on fyysisesti raskasta työtä, ja myös opiskelu vaatii paljon. Minusta selkävaivoineni ei olisi kokiksi, sillä en pystyisi seisomaan koko päivää, mitä kokilta työssään vaaditaan.

Tutustumisjakso on ilmainen, ja se kestää pari päivää. Tutustumisjakson jälkeen opiskelija saa suullisen palautteen opettajalta. Koulutuskokeilu on maksullinen, tosin siihen saa yleensä maksusitoumuksen, joten se ei välttämättä mene omasta pussista. Se kestää pidempään, ja sen jälkeen saa kirjallisen palautteen. Näiden jälkeen on helpompi päättää, onko juuri tämä se koulu, mihin haluan pyrkiä ja onko juuri tämä se ala, mitä haluan opiskella.

Koulutuskokeiluun ja tutustumisjaksoille kannattaa hakeutua nyt jo! Yhteishaku alkaa suhteellisen pian. Ja yhteishakulomaketta on helpompi täyttää, jos on täysin varma siitä, mitä siihen haluaa laittaa.

MUITA MAHDOLLISUUKSIA

Eikä tässä vielä kaikki! Sitten on vielä kymppiluokkia, työpajoja, kansanopistoja, yksityisiä ammattioppilaitoksia ja ties mitä muuta, mihin voi mennä opiskelemaan peruskoulun jälkeen tai harjoittelemaan työntekoa. Laakereilleen ei tarvitse jäädä makaamaan, ja olen täysin varma siitä, että jokaiselle löytyy joku paikka! Myös syksyllä on yhteishaku, missä voi myös hakea, ellei kevään haussa käynyt tsägä.

PS. Kuvissa ammatillisten erityisoppilaitosten logot!

Koulukoirien esiinmarssi

Vihdoin ja viimein, sain tämän blogitekstin loppuun! Tämän kirjoittaminen keskeytyi, sillä satuin törmäämään erääseen veret seisauttavaan keskusteluun koulukoirista, vedin palkokasvimaan hengityselimeeni apulantoineen päivineen, ja purin ensin siitä syntyneen kiukkuni pois. Nyt pääsen vihdoinkin siihen itse asiaan, mistä halusin kirjoittaa alun alkaenkin.

Jos missasit tämän kiukunpurkaukseni, se on luettavissa täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/03/kun-sinun-allergiasi-on-maailman-napa.html

Ja nyt asiaan!

Se on jo tuhanteen kertaan tutkittu juttu, että eläin auttaa ihmistä monella tavalla. Erityisesti koirat ovat erinomaisia apulaisia kaikenlaisessa toiminnassa kasvatus- ja kuntoutustyössä. Tässäpä muutama lukuvinkki:

Ylen artikkeli koulukoirasta erityisluokalla

Gradutyö koulukoirista osana luokan tunneilmapiirin muodostumista

Turkulaisen artikkeli sosiaalisista taidoista

Hesarin artikkeli koulukoirista

Kennelliiton lukukoiratoiminta

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sivut

Ja korostan, että tässä siis MUUTAMA lukuvinkki. Asiasta löytyy paljon enemmänkin luettavaa ja paljon erinomaisia tutkimuksia.

Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että erityisesti ADHD-lasten ja -nuorten kanssa koirista on hyötyä koulussa. Siksi tulen aloittamaan rakkaan Kaunokaiseni kanssa koulukoira-projektin. Tarkoituksena on saada Kaunosta kunnon koulukoira, mutta myös tarkoituksena on saada kehitettyä koulukoiratoimintaa eteenpäin soveltuen nimenomaan toiselle asteelle.

Olen omassa työssäni havainnut kaksi asiaa, mitkä korostuvat erityisen paljon, ja mitkä vaikuttavat nuorten koulunkäyntiin toisella asteella: motivaation puute ja rauhaton luokka. Koiran avulla nämä molemmat asiat voidaan selättää, ainakin joidenkin opiskelijoiden kohdalla. Kun tiedetään, että luokassa on koira, motivaatio tulla tunnille kasvaa. Samoin rauhaton luokka rauhoittuu. Väitän tämän faktana, sillä minulla on tästä olemassa ihan omaa, henkilökohtaista kokemusta, että näin käy. Miten paljon enemmän opinnoissa voisikaan edetä, jos kaiken sen ajan, minkä tällä hetkellä laitan pelkästään rauhan ylläpitämiseen luokassa, voisinkin käyttää itse opetukseen?

Ja sehän on minun tehtäväni: Opettaa. Saada nuoret oppimaan. Opittavaa on paljon, ja puolet siitä jää oppimatta, kun jokaisen tunnin aikana jää paljon asioita käsittelemättä. Tästä haluan päästä eroon: Ajan tuhlaamisesta muuhun kuin itse opetukseen. Haluan saada aikaan parempia oppimistuloksia. Haluan myös tehdä koulunkäynnistä mukavampaa, rennompaa ja tylsistä teoriatunneista houkuttelevampia.

En tule saamaan tätä pikkuista projektiani tämän kevään aikana täysin päätökseen, se on varma. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Eipähän sen jälkeen kukaan voi sanoa, että jokin tärkeä asia olisi jäänyt vaille huomiota.

Myöhemmin, Kaunon ollessa vähän vanhempi, toivoisin hänestä myös lukukoiraa kirjastoon. Koiralle lukeminen on helpompaa kuin arvostelevalle ihmiselle. Koira ei arvostele eikä tuomitse, vaikka menisikin vähän pieleen.

Koska tämä eläinavusteisuus on nyt niin pinnalla ja “kova juttu”, haluaisin alkaa tutkia asiaa itsekin enemmän, vaikka aiheesta toki on jo tutkimusta olemassa. Miten asiaa voisi vielä enemmän monipuolistaa? Ehkä tästä eläinavusteisuudesta tulee minun tulevaisuuteni ja tuleva urani. Ainakin työ olisi monipuolista, mielenkiintoista, antoisaa ja erittäin tärkeää.

Odotusta aina Ragnarökiin asti

Viikko vielä töitä, sitten talviloma. Muutenhan voisin viettää koko talviloman tehden puuttuvia kursseja, mutta matkassa on tällä kertaa vähän liian monta tekijää. Ensinnäkin, sulhasestani on tulossa virallisesti avomieheni, ja meidän pitää muuttaa hänen tavaransa. Se vaatii aikaa. Toiseksi, miten ihmeessä suoritan mitään kursseja, kun en ole joko saanut ohjeistusta kurssien suorittamiseen tai jos ohjeistus on, niin sitten ei ole kurssin vaatimia kirjoja. Alan jo ajatella, että Karmalla on tässä hommassa syyläiset näppinsä pelissä.

Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuus on, edelleen, yhtä kurssia vaille valmis. Laitoin Itä-Suomen yliopistoon kurssista vastaavalle henkilölle ystävällisen sähköpostin (kyllä, minä osaan laittaa myös ystävällisiä sähköposteja, uskokaa tai älkää), missä tiedustelin kurssin alkamisaikaa. Postin laitoin jo viime viikolla, mutta vastauksen sain vasta tänään: “Kiitos viestistäsi! Opintokokonaisuudesta tulee ohjeistus lähempänä kurssin alkua.” Öh. Aha. Tämä ei nyt vastannut ollenkaan siihen varsinaiseen kysymykseen, minkä esitin, sillä kysyin sitä, milloin se himputin kurssi nyt sitten oikein on alkamassa. Ragnarökiinkö asti tässä pitää odotella? Olisi todella mukavaa saada tämä opintokokonaisuus valmiiksi, mutta se on täysin mahdotonta, koska tästä yhdestä puuttuvasta kurssista ei saa sitä ohjeistusta, eikä näköjään aikatauluakaan.

Koska en tunnu saavan Psykiatria-kirjaa mistään muualta kuin kirjaston käsikirjastosta, eikä minulla ole yksinkertaisesti aikaa lähteä moneksi tunniksi kirjastoon istumaan ja tekemään esseetä, päätin odottaa kliinisen psykologian kurssin viimeisen oppimistehtävän kanssa siihen asti, että saan “jostain” tämän kirjan käsiini. Muut oppimistehtävät olen tehnyt jo aika päiviä sitten, mutta koska tuota yhtä kirjaa en tunnu saavan, en sitten mitenkään, niin olkoot. Teen tuon viimeisen tehtävän pois sitten joskus, kun saan kyseisen kirjan. Tätä menoa tuo kurssi tulee suoritettua vasta Ragnarökin jälkeen.

Ja koska psykologian perusopinnoista ei sitten puutukaan suorittamatta muuta kuin tutkimusmenetelmien kurssi, päätin, että siitä voisi olla hyvä jatkaa. Siihen kuuluu luentojen lisäksi kaksi teosta pakollisina lähteinä. Molemmat löytyvät Jyväskylän yliopiston kirjastosta e-kirjoina. E-kirja on minulle aina kakkosvaihtoehto, sillä käytän opiskellessani paljon alleviivauksia sekä myös post-it-lappuja, mitä liimailen kirjojen sivuille. Tämä taktiikka ei ehkä sovi kaikille, mutta minua se auttaa muistamaan paremmin, mistä kohdasta piti mitäkin ottaa viitteeksi, ja löydän myös etsimäni paljon nopeammin, kun olen merkinnyt eri kohdat erivärisillä post-it-lapuilla.

Kirjat löydän Jyväskylän yliopiston kirjaston nettisivuilta helposti. Täysin vaivatta en saa ladattua ensimmäistä kirjaa, sillä ensin pitää asentaa jotain himputin lukuohjelmia koneelle. Mutta ohjelman lataamisen jälkeen saan ensimmäisen kirjan auki. Hyvä. Nyt minulla on kuukausi aikaa käyttää tätä kirjaa, eikä tarvitse kärvistellä Turun kaupunginkirjaston lainausjonossa.

Alan ladata toista kirjaa. Ihan ensiksi, se tarvitsee eri lukuohjelma. Voi helvetti! Sen jälkeen, kun tästä ongelmasta on päästy, ja pääsen lainaamaan kirjaa, ohjelma kysyy, kauanko haluan, että kirja on lainassa. Vaihtoehdot ovat yhdestä vuorokaudesta kolmeen. Voi nyt Karma, perkele! En minä siihen kirjaan ehdi TÄNÄÄN tutustua, enkä muuten ehdi huomennakaan, sillä olen lupautunut mennä puhumaan ammatillisesta erityisopetuksesta erääseen tilaisuuteen. Minulla ei, todellakaan, ole seuraavaan kolmeen päivään tasan minkäänlaista mahdollisuutta istua rauhassa koneella, lukea ja kirjoittaa oppimistehtävää. Ehkä lainaan sen sitten uudestaan sen jälkeen, kun laina-aikani on umpeutunut. Kolmen päivän laina-aika kuulostaa korviini täysin naurettavalta.

Olen jo valmiiksi ärsyyntynyt siitä, että toisen kirjan laina-aika on naurettavan lyhyt, ja joudun jatkuvasti hakemaan kirjan uudestaan lainaksi. Sen jälkeen, kun alan tutkia tarkemmin kurssin tehtävänantoja, ärsyynnyn vielä enemmän. Tehtävänannot on annettu jotenkin niin epämääräisesti, että oravaiset ADHD-aivoni joutuvat oikeasti pohtimaan, mitäköhän tässä nyt oikeasti sitten halutaan, että minä teen. Kolmesta oppimistehtävästä vain yhden ohjeistus on sellainen, että ymmärrän kertalukemalta, mitä opiskelijoilta vaaditaan. Muut ovat niin epämääräisiä, etten ole laisinkaan varma, olenko ymmärtänyt tehtävänantoa ollenkaan oikein. Ja minä vihaan tehdä tarkentavia kysymyksiä!

Kuulostaa tässä vaiheessa siltä, että olen ihan kypsä kaikkeen mahdolliseen. Ei, en ole. Takanani on suhteellisen huono ja väsyttävä työpäivä (niitä tulee aina välillä jokaisessa työssä ja jokaisessa ammatissa), minua ärsyttää todella paljon opintojen etenemisen hitaus johtuen lähdekirjallisuuden puutteesta ja puuttuvista tehtäväohjeista sekä siihen vielä päälle se, etten saa selkoa niistä ohjeista, mitä minulle on annettu tutkimusmenetelmäkurssilla.

Tänään ei ole hyvä päivä, joten tänään ei ehkä kannata tehdä sen enempää, vaikka toisen lähdekirjan laina-aikaa kuluukin koko ajan. Jos teen tänään jotain, kiukusta kireänä, lopputuloksena on pelkkää paskaa. Tänään ainoa asia, mitä teen, on se, että lähden kunnon hikilenkille koiran kanssa ja puran kaiken väsymykseni ja ärtymykseni lenkin aikana. Ja koska huomenna en ehdi tehdä mitään, jatka keskiviikkona siitä, mihin jäin.