Vihdoin ja viimein, sain tämän blogitekstin loppuun! Tämän kirjoittaminen keskeytyi, sillä satuin törmäämään erääseen veret seisauttavaan keskusteluun koulukoirista, vedin palkokasvimaan hengityselimeeni apulantoineen päivineen, ja purin ensin siitä syntyneen kiukkuni pois. Nyt pääsen vihdoinkin siihen itse asiaan, mistä halusin kirjoittaa alun alkaenkin.
Jos missasit tämän kiukunpurkaukseni, se on luettavissa täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/03/kun-sinun-allergiasi-on-maailman-napa.html
Ja nyt asiaan!
Se on jo tuhanteen kertaan tutkittu juttu, että eläin auttaa ihmistä monella tavalla. Erityisesti koirat ovat erinomaisia apulaisia kaikenlaisessa toiminnassa kasvatus- ja kuntoutustyössä. Tässäpä muutama lukuvinkki:
Ja korostan, että tässä siis MUUTAMA lukuvinkki. Asiasta löytyy paljon enemmänkin luettavaa ja paljon erinomaisia tutkimuksia.
Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että erityisesti ADHD-lasten ja -nuorten kanssa koirista on hyötyä koulussa. Siksi tulen aloittamaan rakkaan Kaunokaiseni kanssa koulukoira-projektin. Tarkoituksena on saada Kaunosta kunnon koulukoira, mutta myös tarkoituksena on saada kehitettyä koulukoiratoimintaa eteenpäin soveltuen nimenomaan toiselle asteelle.
Olen omassa työssäni havainnut kaksi asiaa, mitkä korostuvat erityisen paljon, ja mitkä vaikuttavat nuorten koulunkäyntiin toisella asteella: motivaation puute ja rauhaton luokka. Koiran avulla nämä molemmat asiat voidaan selättää, ainakin joidenkin opiskelijoiden kohdalla. Kun tiedetään, että luokassa on koira, motivaatio tulla tunnille kasvaa. Samoin rauhaton luokka rauhoittuu. Väitän tämän faktana, sillä minulla on tästä olemassa ihan omaa, henkilökohtaista kokemusta, että näin käy. Miten paljon enemmän opinnoissa voisikaan edetä, jos kaiken sen ajan, minkä tällä hetkellä laitan pelkästään rauhan ylläpitämiseen luokassa, voisinkin käyttää itse opetukseen?
Ja sehän on minun tehtäväni: Opettaa. Saada nuoret oppimaan. Opittavaa on paljon, ja puolet siitä jää oppimatta, kun jokaisen tunnin aikana jää paljon asioita käsittelemättä. Tästä haluan päästä eroon: Ajan tuhlaamisesta muuhun kuin itse opetukseen. Haluan saada aikaan parempia oppimistuloksia. Haluan myös tehdä koulunkäynnistä mukavampaa, rennompaa ja tylsistä teoriatunneista houkuttelevampia.
En tule saamaan tätä pikkuista projektiani tämän kevään aikana täysin päätökseen, se on varma. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Eipähän sen jälkeen kukaan voi sanoa, että jokin tärkeä asia olisi jäänyt vaille huomiota.
Myöhemmin, Kaunon ollessa vähän vanhempi, toivoisin hänestä myös lukukoiraa kirjastoon. Koiralle lukeminen on helpompaa kuin arvostelevalle ihmiselle. Koira ei arvostele eikä tuomitse, vaikka menisikin vähän pieleen.
Koska tämä eläinavusteisuus on nyt niin pinnalla ja “kova juttu”, haluaisin alkaa tutkia asiaa itsekin enemmän, vaikka aiheesta toki on jo tutkimusta olemassa. Miten asiaa voisi vielä enemmän monipuolistaa? Ehkä tästä eläinavusteisuudesta tulee minun tulevaisuuteni ja tuleva urani. Ainakin työ olisi monipuolista, mielenkiintoista, antoisaa ja erittäin tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti