48 valmista, 32 keskeneräistä - Sataseen tähdätään

Huhtikuun loppupuolella löysin Courseran. Sen jälkeen en ole paljon muuta tehnytkään kuin opiskellut sieltä löytyviä eri yliopistojen kursseja ympäri maailman. En ole antanut gradulleni läheskään niin paljon huomiota kuin mitä se olisi ansainnut, sukupuolentutkimuksen opinnot ovat jääneet siihen, että olen saanut aikaiseksi yhden kokonaisen esseen ja hakenut kaikkien muiden kurssien esseekirjat kirjastosta. Niitä muita esseitä en ole kuitenkaan edes aloittanut. Sinänsä typerää, että niistä sukupuolentutkimuksen esseistä minä saisin opintopisteitä, mitä en kyllä tarvitsisi, jos ajattelee ihan vain pelkästään sitä määrää, minkä Koulutusrahasto vaatii, että suoritan. Olen saanut suoritettua sen määrän jo syyslukukauden aikana. Mutta koska minulla ei ole tapana jättää mitään puolitiehen, niin haluan jossain kohdassa suorittaa ne sukupuolentutkimuksen opinnot loppuun. Onneksi niiden kanssa nyt ei ole mikään kiire.

Courseran kanssa olenkin sitten ollut sitäkin ahkerampi. Olen tahkonut niin jumalatonta tahtia kursseja toisensa jälkeen, että minulla ei kohta ole enää mitään opiskeltavaa, ellei Courseraan ala tulla uusia kursseja pikkuhiljaa! Olen kuluneen kuukauden aikana suorittanut Courserassa kokonaan loppuun 48 kurssia, ja sen lisäksi yhden kurssin edX:ssä. En ole mikään erityinen edX-fani, sillä koen sivuston epämukavana käyttää ja sen lisäksi edX:n tentit ja suoritustavat ovat täysin hanurista. Tällä hetkellä minulla on kesken Courserassa 32 kurssia, mistä osa on jo muuten suoritettu, mutta vertaisarviointi puuttuu, sillä muut eivät ole vielä palauttaneet tehtäviään, eikä minulla ole ketään, ketä arvioida! Joten en pääse kurssia vielä läpi, sillä kurssin suorittaminen vaatii sen, että arvioin muita opiskelijoita tietyn määrän. Mikäli haluat lukea ensimmäisen Coursera-tekstin, se löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/04/coursera-mania-kaksi-tusinaa-kursseja.html. Toinen Courseraan liittyvä teksti löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/05/18-valmista-16-puolivalmista-ja-13.html.

Olenkin päättänyt, että käyn nyt läpi nämä kurssit, mitkä minulla on kesken. En ikinä jätä mitään kesken, eikä minun omatuntoni jätä minua rauhaan, jos jätän nämä kurssit tekemättä. Ei näillä mikään kiire ole eikä hätä, sillä suurimmalla osalla kursseista on olemassa seuraava kurssi, ja saan vaihdettua kurssin aikatauluja myöhäisemäksi yhdellä klikkauksella, ja myös kaikki se, mitä olen tähän asti tehnyt kurssilla, siirtyy seuraavaan kurssiin, joten mitään ei tarvitse aloittaa alusta.

Viime kerran jälkeen olen saanut kokonaan valmiiksi seuraavat kurssit:

- Advanced Neurobiology I

- Advanced Neurobiology II

- Origins - The Formation of the Universe, Solar System, Earth and Life

- Introduction to the Arctic: Climate

- The Holocaust - An Introduction (I): Nazi Germany: Ideology, The Jews and the World

- The Holocaust - An Introduction (II): The Final Solution

- Seeing Through Photographs

- How Music Can Change Your Life

- Modern Arts & Ideas

- De-Mystifying Mindfulness

- Photography Techniques: Light, Content and Sharing

- Camera Control

- Principles of Photo Composition and Digital Image Post-Production

- Positive Psychology: Character, Grit and Research Methods

- The American South: Its Stories, Music and Art

- Positive Psychology Specialization Project: Design Your Life for Well-being

- The Teacher's Social and Emotional Learning

- SEL for Students: A Path to Social and Emotional Well-being

- Expanding SEL

- Teacher SEL: Programs, Possibilities and Contexts

- Emotions: A Philosophical Introduction

- Philosophy and the Sciences: Introduction to the Philosophy of Physical Sciences

- The Horse Course: Introduction to Basic Care and Management

- Philosophy, Science and Religion: Religion and Science

- Healing with the Arts

- Positive Psychology: Resilience Skills

- Positive Psychology: Applications and Interventions

Viiden kurssin kokonaisuuksista, mihin olen ilmoittautunut, olen saanut kokonaan valmiiksi positiivisen psykologian kokonaisuuden. Valokuvauksen kokonaisuudesta minulta puuttuu yksi kurssi (koska tehtäväalueet avautuvat vasta maanantaina) ja SEL (lyhennys sanoista social and emotional learning) - kokonaisuudesta puuttuu yksi kurssi, koska se perkeleen vertaisarviointi, eikä minulla ole ketään arvioitavaa! Olen taas ainoa, joka on palauttanut kaikki tehtävät.

Advanced Neurobiology-kurssit olivat todella pettymyksiä. Asia olisi ollut ihan hirvittävän mielenkiintoista, mutta luennoitsijat puhuivat aivan hirveän huonoa englantia, ja yksi heistä puhui suurimman osan luennoista kiinaa. Harmi, että tuo kiinan kielen taitoni on sen verran ruosteessa, etten ihan pystynyt seuraamaan yliopistotason luentoa neurobiologiasta...

Kurssi etelävaltioiden kulttuurista oli poikkeava ja mielenkiintoinen! Voisinpa suositella sitä sellaisille, joita kiinnostaa vähän erilainen kulttuurintutkimus. Ja varoitan samalla, että kurssin vetäjä puhuu ärsyttävän hitaasti, yrittäen peitellä todella voimakasta etelän aksenttia. Minua ainakin se jumalattoman hidas puhetapa häiritsi, mutta toisaalta, minulla nyt onkin se ADHD, ja minun elämässäni kaiken pitää tapahtua nopeasti.

Myös valokuvauskurssit ovat olleet todella hyviä! Suosittelen todella lämpimästi sellaisille, jotka haluavat oppia lisää kameransa toiminnoista. Kaiken lisäksi, luennoitsijat ovat hauskoja ja heittävät huonoa läppää!

Se tasan yksi ja ainoa edX:n kurssi, minkä olen viitsinyt suorittaa, on tämä:

- Dog Behavior: Problems and Solutions

Kurssin sisällössä ei ollut tasan mitään vikaa, ja suosittelen kurssia sisällön puolesta ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita koiransa käytöksestä ja käytöksen muokkaamisesta. Kurssi oli oikeasti sisällöltään vähintään tasoa hyvä, ellei jopa erinomainen! Minua vain ahdisti ajastettu tentti, minkä sain tehtyä parissa minuutissa, mutta minua ahdistaa ajastettu toiminta siitä huolimatta. Lisäksi minua ahdisti se, että virheisiin ei ollut varaa. Sain silti 100 % pisteistä, mutta joka tapauksessa minua ahdistaa se, ellei uusinnan mahdollisuutta ole.

Seuraavista kursseista olen saanut kuunneltua kaikki luennot, mutta joko vertaisarvioinnin tehtäväalueet eivät ole vielä auenneet tai sitten muut eivät ole palauttaneet tehtäviään enkä ole päässyt tekemään vertaisarvioita, ja kurssit ovat siitä syystä kesken:

- Photography Capstone Project

- SEL Capstone

- Everyday Parenting: The ABCs of Child Rearing

- Powerful Tools for Teaching and Learning: Digital Storytelling

- The Modern and the Postmodern (Part 1)

- Writing for Young Readers: Opening the Treasure Chest

- The Arts and Science of Relationships: Understanding Human Needs

- Sharpened Visions: A Poetry Workshop

- Film, Images and Historical Interpretation in the 20th Century: The Camera Never Lies

- Major Depression in the Population: A Public Health Approach

Digitaalisen tarinankerronan kurssi oli todella hauska, ja suosittelen sitä kaikille opettajille! Samoin pidin todella paljon runotyöpajasta. Vetäjä oli vähintäänkin erikoinen mies, aivan totaalisen hullu, mutta se teki kurssin katsomisen hauskaksi. Samoin pidin kurssista, missä harjoiteltiin nuorille lukijoille kirjoittamista.

Nämä kurssit ovat vielä kesken:

- Introduction to Classical Music

- The Meat We Eat

- Psychology of Popularity

- Classics of Chinese Humanities: Guided Readings

- The Science of Well-being

- Music and Social Action

- Writing in the Science

- The Beauty of Kunqu Opera

- The Importance and Power of Music in Our Society

- Understanding the Brain: The Neurobiology of Everyday Life

- The Modern and Postmodern (Part 2)

- Sleep: Neurobiology, Medicine and Society

- Paradoxes of War

- The Evolving Universe

- Modern and Contemporary American Poetry

- Modern American Poetry

- Transmedia Storytelling: Narrative worlds, emerging technologies, and global audiences

- ART of the MOOC: Public art and Pedagogy

- ART of the MOOC: Activism and Social Movement

- Sexing the Canvas: Art and Gender

- Our Earth's Future

- The Changing Arctic

Johdatus klassiseen musiikkiin on pitkä kuin nälkävuosi. Siinä on 73 tenttiä, siis SEITSEMÄNKYMMENTÄ KOLME! Ja luentoja sitäkin enemmän, osa luennoista on jopa yli puolituntisia, eli todella pitkiä. Mutta luennoitsija on aivan äärimmäisen hauska, ja olen pari kertaa nauranut hänen jutuilleen kyyneleet silmissä, aivan hysteerisenä. Kurssi sopii mielestäni kaikille vähänkään aiheesta kiinnostuneille. Minusta kurssin opiskelu on ollut jopa rentouttavaa vaihtelua.

Toinen kurssi, mitä suosittelen niille, jotka pitävät siitä ei-niin-tavallisesta - ainakaan suomalaisesta näkökulmasta tavallisesta - kulttuurintutkimuksesta, on Kunqu-ooppera. Siinä esitellään kiinalaista oopperamuotoa, ja kurssi on todella mielenkiintoinen. Se käydään kiinaksi, joten englantilainen käännös kannattaa laittaa päälle, jos haluaa ymmärtää jotain! Tenttikysymykset ovat - onneksi - englanniksi.

Understanding the Brain on aihealueeltaan mielenkiintoinen, mutta syy, miksen ole saanut kurssia vielä valmiiksi, on se, että asia on jotenkin esitetty hirvittävän kuivalla tavalla. Tai siis minun mielestäni kuivalla tavalla. Luennot ovat lyhyitä, mutta koska niitä on paljon, yksi viikko tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Ja koska luennot eivät edes ole erityisen hauskoja eivätkä eläviä, niin kurssin suorittaminen on ollut kuivakkaa.

Ehkä minä jossain vaiheessa saan sen täydet sata kurssia Courserassa, mutta jospa tämä määrä kursseja nyt riittäisi tältä keväältä ja kesältä. Syksyllä sitten uudet kurssit ja uudet huvit. Jos tuota lausetta nyt uskoo itsekään. Mutta yritän ainakin parhaani, etten ottaisi mitään uutta, ennen kuin olen saanut valmiiksi vähintään nuo sukupuolentutkimuksen kurssit ja päässyt gradussa edes vähän eteenpäin.

Coursera ja edX vertailussa

Kuten moni on huomannut - aviomieheni ainakin - olen viettänyt kuluneen kuukauden aikana suhteellisen paljon aikaa Courseran parissa. Olin ilmoittautunut parille kurssille myös edX:ssä, ja ajattelin, että olisikohan aika käydä nekin läpi. Selatessani näitä kahta erilaista kurssisivustoa huomasin valtavan suuria eroja näiden kahden sivuston välillä. Tässäpä erot.

Kurssien laatu

Näissä ei ole tasan mitään eroa. Kurssien laatu riippuu täysin siitä, mikä yliopisto on kurssin takana. Molemmilla sivustoilla on sekä laadukkaita että ei-niin-laadukkaita kursseja.

Tentit ja tehtävät

Molemmat sivustot käyttävät arviointiin sekä tenttejä että vertaisarvioituja tehtäviä. Näissä on kuitenkin valtava ero. Courserassa tentin tekemiselle ei ole määrättyä aikaa, ja jos tentti menee pieneen, sinulla on yleensä kolme yritystä, minkä jälkeen tenttialue menee "lukkoon", ja saat yrittää uudestaan 8 tunnin kuluttua. EdX:ssä tenteissä saattaa olla aikaraja, minkä puitteissa tentti on saatava valmiiksi. Lisäksi sinulla on tasan yksi mahdollisuus tehdä tentti. Toista yritystä ei tule. Jos siis esim. luet kysymyksen väärin, voivoi. Et saa uusintayritystä, ja se oli sitten siinä.

Jos missaat vertaisarvioidun tehtävän aikataulun Courserassa, Coursera ehdottaa sinulle seuraavaa kurssia, jolloin saat uudet palautusaikataulut, ja pääset suorittamaan kurssin joka tapauksessa. EdX:ssä ei ole "seuraavaa kurssia", vaan kurssi arkistoidaan, eikä siitä ole enää mahdollista saada todistusta.

Jos siis maksat kurssista edX:ssä, etkä saa tarpeeksi pisteitä päästäksesi kurssia läpi heti ekalla kertaa, niin sinne menivät rahat. Ellet sitten saa niitä kauniisti pyytämällä takaisin. Kurssin sertifikaatin suoritus kyllä jäi sitten siihen, eikä toista mahdollisuutta tule.

Sivuston käytettävyys

Courserassa voit seurata moduulin kursseja vasemmalla puolella olevasta valikosta, ja näet koko ajan, missä kohtaa olet menossa. EdX:ssä joudut joka kerta menemään erillisille sivulle tietääksesi, missä olet. Lisäksi mennessäsi tälle sivulle huomaat, että puolet niistä luennoista, mitkä olet jo kuunnellut, eivät olet tulleet merkityiksi, ja joudut klikkaamaan sataan kertaan kurssisivua, että sinne kurssisivuille todellakin tulee merkintä siitä, että luento on kuunneltu tai tehtävä tehty.

Lisäksi edX on mielestäni muutenkin hirvittävän sekavan oloinen sivusto ja hankala käyttää. Lievästi hahmotushäiriöiselle ihmiselle Coursera on huomattavasti mukavampi sivusto, ihan jo noin ulkomuodollisestikin.

Videot ja tekstitys

Kummallakin sivustolla videon saa klikattua koko ruudun kokoiseksi. Teksteissä edX on sitten vähän parempi kuin Coursera, mikä onkin sitten tasan ainoa asia, missä pisteet menevät edX:lle. Mikäli henkilö tarvitsee tekstejä esim. huonon kuulon takia, edX:n videoissa teksti on suoraan videon vieressä. Courserassa ne ovat videon alapuolella, joten et pysty seuraamaan tekstejä ja katsomaan videota samanaikaisesti. Kieltämättä hieman epäkäytännöllistä.

Courserassa on mahdollisuus saada teksti suoraan videoon. Olen käyttänyt tätä silloin, kun luennoitsija puhuu sellaisella aksentilla, etten saa siitä tasan mitään selvää. Valitettavasti nämä "videotekstit" ovat erittäin huonolaatuisia ja todennäköisesti jonkun hädin tuskin kirjoitustaidon omaavan ihmisen tekemiä. Teksteissä on todella törkeitä virheitä, eikä niitä voi kutsua millään tasolla laadukkaiksi.

Sertifikaatti

Molempien sivustojen kursseista saa siis sertifikaatin, jos siitä maksaa tietyn määrän rahaa. Hinnoissa ei ole hirmuisia eroja, Coursera taitaa olla hivenen halvempi, mutta vain hivenen.

Courserassa sertifikaatin saa heti, kun maksettu kurssi on suoritettu. EdX:ssä sitä saakin sitten odottaa. En tiedä, koska mahdan saada sertifikaatin siitä tasan ainoasta kurssista, minkä olen suorittanut edX:ssä ja mistä olen maksanut. En varmaan koskaan.

Kumpaa sivustoa siis suosittelen? Siitä ei nyt varmaan jäänyt kenellekään minkäänlaista epäselvyyttä, että suosittelen Courseraa. Jos haluaa saada sertifikaatin, niin Coursera on huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä siellä ei yksi pieni lukumoka hirveästi haittaa. EdX:ssä virheisiin ei ole tasan minkäänlaista varaa.

Coca-Colakakkua, psykiatriaa ja broilerinkauloja

Keuhkoruttoperjantai. Yskin hieman vähemmän kuin eilen tähän aikaan, mutten ole vielä kuitenkaan täysin kunnossa. En ole vieläkään saanut tupakkaa, ja tupakkatuskani alkaa olla täysin sietämätöntä. Tarvitsen jotain, ihan mitä tahansa, millä saada ajatukset johonkin muualle kuin röökiin. Päätän pitää tiukkatahtisen leipomis- ja opiskelupäivän.

Coca-Colakakku on helppo, yksinkertainen ja ihan hemmetin hyvä.

Haluan jotain hyvää, mutta tarpeeksi yksinkertaista, sillä en ole sillä tuulella, että jaksaisin taiteilla ja nyhertää jonkun yksityiskohtaisen leivonnaisen kanssa. Päätän tehdä Coca-Colakakun. Se on helppo, nopea, yksinkertainen ja kuitenkin erittäin maistuva. Samalla mietin, mitä opiskelisin. Etätehtäviä on yhteensä neljä, mistä kolme vaatii kirjallisuutta. On varmasti järkevintä tehdä tehtävät numerojärjestyksessä, ja päätän aloittaa ykkösestä.

Ensin on kuitenkin hoidettava alta tärkeä homma. Puhelimeeni on tullut tekstiviesti, joka kertoo, että Peten koiratarvike on muistanut meitä paketilla (ja sen lisäksi myös laskulla). Paketti on haettava ensin, sikäli mikäli haluan saada opiskelurauhan. Se nimittäin sisältää herkkuja, mitä Kauno ei voi vastustaa: broilerinkauloja! Sulhaselleni jonkin vanha videopeli, Kaunolle broilerinkaula ja minulle opiskelurauha. Kaikki saavat tänään jotakin!

Peten koiratarvikkeesta tuli Kaunolle tällainen paketti.

Ensimmäinen oppimistehtävä on Psykiatria-teoksesta. Tehtävä on ihan iisipiisi, sillä luin kirjan juuri vähän aikaa sitten. Päätän tehdä tehtävän kuitenkin toisesta näkökulmasta, sillä tehtävä, minkä tein kliiniseen psykologiaan, painotti mielenterveysongelmien hoidollista puolta. Päätän tässä tehtävässä keskittyä psykiatriaan nepsy-valmentajan näkökulmasta.

Nokka ei tuhise kauaa, ja ensimmäinen oppimistehtävä on tehty ja palautettu. Heti seuraavan kimppuun. Paitsi että nyt tekisi mieli pitää tupakkatauko. En kuitenkaan voi, sillä ei ole yhtä ainoaa tupakkaa, eikä keuhkoputki tykkää. Pakko olla ilman, ja kärsiä.

Toinen tehtävä on kirjasta Täyttä elämää ADHD:n kanssa. Kirjan ensimmäiset kaksi artikkelia ovat minun itseni kirjoittamia. Ei siis tarvitse hirveästi lukea ainakaan noita kahta ensimmäistä, kun tiedän lukemattakin, mistä niissä kerrotaan. Loput kirjasta olen lukenut pariin kertaankin läpi. Ei siis tarvitse tällä kertaa lukea. Selailen kirjaa hieman, ja palautan mieleeni, mitä kaikkea kirjassa on. Sen jälkeen oppimistehtävä onkin helppo kirjoittaa!

Kirjasta on tehty myös pro gradu-tutkimus Tampereen yliopistolle. Tutkimuksen löydät täältä: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100541

Hupsista saatana, kaksi tehtävää jo tehty, Coca-Colakakku melkein syöty, ja koira vetää parvekkeen oven edessä unia pieni masu täynnä broilerinkaulaa. Olisiko nyt tauon paikka? Ei, sillä minulla ei ole, edelleenkään, sitä tupakkaa. Toisaalta, voisin avata jääkaapissani olevan samppanjapullon, ja pitää pienen huikkatauon. Ei ehkä vastaa tupakkataukoa, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.

Olen ansainnut sen!

Pizza- ja psykiatria-perjantai

Sain, vihdoin ja viimein, käsiini Psykiatria-kirjan, minkä puuttuminen esti minua tekemästä kliinisen psykologian viimeisen oppimistehtävän. Pääsin käsiksi kyseiseen kirjaan tänään päivällä: Leivottuani pizzan ja viihdytettyäni erästä lapsuudenystävääni, pääsin lopulta illemmalla tositoimiin esseen kanssa. Ja nyt se on valmis!

Menihän siinä melkein puoli päivää, että sain sen kirjoitettua, mutta nyt on sekin valmis. Ja taas kilahti opintosuoritusrekisteriin 5 opintopistettä.

Tämänkertainen oppimistehtävän aihe liittyi mielenterveyteen ja eritoten sen häiriöihin. Koska minulla on niistä HYVIN paljon kokemusta, oli esseen kirjoittaminen todella helppoa. Suurin hankaluus oli siinä, että minun piti löytää sille tiedolle, mikä minulla ennestään oli, joku kohta lähdekirjoista, mihin viitata. Eihän essee ole essee ilman lähdeviitteitä.

Ja koska nyt tämäkin kurssi on valmis, esseet kirjoitettu ja kaikki tehty, nyt voikin sitten alkaa pohtia, mitähän sitä opiskelisi seuraavaksi. Intoa olisi ja puhtia, mutta alkaa loppua mielikuvitus kesken sen suhteen, että mitä kaikkea vielä voisikaan opiskella. Psykologian aineopinnot, tietenkin, voisi vetää tähän heti perään, ihan noin kevyenä välipalana. Tuskin ne aineopinnot sen kummempia harmaita hiuksia minulle aiheuttaisi, kun näissä perusopinnoissakin suurimmat ongelmat aiheuttivat lähdekirjat, ja se, ettei niitä saanut heti.

Onkohan opiskeluhulluudelle olemassa jotain mielenterveyden määritelmää erikseen? Koska minulla taitaa olla sellainen diagnoosi.

Pizza- ja psykiatria-perjantain pizzaosuus.

Melkein ylpeä itsestäni

Neljäs lomapäivä, ja olen saanut tänään hirvittävän paljon aikaiseksi. Paljon enemmän kuin uskoinkaan!

Aamupäivällä tuskailin psykologian tutkimusmetodien toisen oppimistehtävän kanssa, ja sain kuin sainkin sen valmiiksi. Aluksi oppimistehtävä tuntui hirvittävän hankalalta, mutta tarpeeksi monen tupakkatauon jälkeen aloin saada jonkinlaista otetta esseeseen, ja loppujen lopuksi siitä tuli ihan hyvä. Olisi toki voinut tulla parempikin, mutta olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. En odota erinomaista arvosanaa, mutta tämän kurssin kanssa tärkeintä onkin se, että pääsen ylipäätänsä kurssista edes läpi.

Oppimistehtävän jälkeen viihdytin sulhaseni sukulaisia ja sain kuulla monenlaisia hauskoja tarinoita. Olen siis liittymässä suhteellisen hauskaan sukuun! Hyvä näin.

Loppupäivän olenkin sitten pakannut tavaroita ja laittanut niitä Facebookissa Jyväskylän alueen roskalavalle. Olen saanut, luojan kiitos, ihan hirvittävän paljon turhaa tavaraa kiertoon sen kautta. Iso osa iltaa onkin mennyt Facebookin ääressä vastaillessa ihmisten kysymyksiin ja yksityisviesteihin, sekä ovea avaten, kun porukkaa lappaa hakemassa varaamiaan tavaroita. Olen iloinen, että saan turhaa tavaraa kiertoon näin kätevästi. Ei tarvitse nähdä sen suurempaa vaivaa.

Voisinpa sanoa, että olen melkein ylpeä itsestäni tämän päivän suoritusten osalta! Taas on yksi psykologian oppimistehtävä valmis, taas on muutama muuttolaatikko pakattuna ja paljosta turhasta tavarasta on päästy eroon. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Maija Mehiläis-olo

Väsyttää ja oksettaa. Väsymys on ymmärrettävää, oksetus ei niinkään.

Päivä on ollut erittäin tuottelias! Olen pörrännyt ympäriinsä kuin pieni mehiläinen ja paiskinut hommia hanuri hiestä märkänä. Sen lisäksi, että olen ehtinyt käydä kahteen otteeseen kaupassa ja jopa anoppilassa syömässä kakkua, olen ehtinyt paljon, paljon, paljon muutakin.

Ihan ensiksi, olemme saaneet sulhaseni kämpästä keittiön raivauksen erittäin hyvälle alulle. Saimme käytyä kaapit läpi ja eroteltua ne tavarat, mitkä lähtevät mukaan niistä, mitkä eivät lähde mukaan. Vielä pitäisi saada kuvattua ne tavarat, mitkä annamme pois. Ja edelleenkin, tänne Pupuhuhtaan saa tulla tonkimaan ja penkomaan, mielellään ison Ikean kassin kanssa, ja viedä täältä mahdollisimman paljon kamaa pois! Tervetuloa.

Toiseksi, sain kaiken tämän kiireen keskellä tehtyä valmiiksi psykologian tutkimusmetodien kolmesta oppimistehtävästä ensimmäisen kokonaan pois! En todellakaan ole tyytyväinen lopputulokseen, mutta sen verran olen kuitenkin varma, että tulen saamaan arvosanaksi jonkun muun kuin hylätyn. Tuskin kovin korkeaa arvosanaa tulen saamaan, sen verran huono essee tuli, mutta tästä kurssista haluan vain päästä läpi. Pääasia, että tulee edes jotain tehtyä.

Yksi kysymys oli sellainen, mitä en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Vaikka pähkäilin asiaa miten päin, en keksinyt, mitä ihmettä kurssin vastaava opettaja minulta haluaa. Tehtävänanto oli jotenkin niin ihmeellisesti muotoiltu, etten päässyt siitä kärryille, en sitten ollenkaan. Ja nyt pidän itseäni idioottina, koska en ymmärtänyt monimutkaisesti esitettyä tehtävänantoa.

Tänään en enää koskekaan tutkimusmetodikurssiin! Huomenna, jos ehdin, aloitan toista oppimistehtävää. Tätä päivää on vielä puoli tuntia jäljellä, ja aion käyttää sen puolituntisen parhaalla mahdollisella tavalla: Menen sänkyyn sulhaseni viereen röhnöttämään ja katsomaan telkkarista jotain typerää ja aivotonta ohjelmaa.

Tai vaihtoehtoisesti etsin YouTubesta muutaman jakson Maija Mehiläistä, koska juuri nyt on vähän mehiläismäinen olo.

Tutkimusmatkalla

Loma!

Mikä loma?

Ensimmäisen lomapäiväni vietin huonovointisena pää ämpärissä. Toisen lomapäiväni vietin kuunnellen psykologian tutkimusmetodikurssiin kuuluvia luentoja, joita on “vain” kahdeksan kappaletta. Niistä jokaista pitäisi käyttää lähteenä oppimistehtäviin. Vain kaksi luentoa kestää alle tunnin, muut ovat yli tunnin mittaisia, ja luentojen väliin täytyy pitää pieni tauko, että jaksaa taas kuunnella seuraavan. En ole siis, vieläkään, saanut kuunneltua kaikkia.

Luentojen kuuntelemista hidastaa myös se, että tämä tutkimusmetodikurssi on äärimmäisen puuduttava. Se on erittäin tarpeellinen, monestakin syystä, mutta tarpeellisuus ei poista sitä faktaa, että se on hirvittävän tylsä. Tarpeelliset asiat ovat usein tylsiä, ainakin minun mielestäni.

Nyt vietän kolmatta lomapäivääni. Olen viettänyt sen käytännössä autossa istuen. Lähdimme ajamaan Turusta Jyväskylään, sulhaseni luokse, tekemään muuttoa. Tarkoituksena olisi tyhjentää hänen asuntonsa ja tuoda hänen henkilökohtainen omaisuutensa Turkuun. Kaikki muu sälä, kuten huonekalut ja ylimääräinen tietokoneroina, jää tänne. Joten, jos asut Jyväskylässä, kaipaat ylimääräisiä astioita tai huonekaluja, kuten vaikka hyllyjä, niin tulehan käymään täällä Pupuhuhdassa! Saat viedä mennessäsi vaikka kaiken.

Tulevina lomapäivinä aion katsoa kaksi puuttuvaa luentoa loppuun, ja aloittaa tutkimusmetodien oppimistehtävien tekemisen. En ole edelleenkään ihan varma, olenko ymmärtänyt äärimmäisen monimutkaisesti annetut tehtävänannot oikein, mutta sen näkee sitten. Humanistisessa tiedekunnassa opiskellessani totuin siihen, että siinä vaiheessa esseetä, kun en enää itsekään ymmärtänyt, mitä hemmettiä olen oikein kirjoittamassa, tiesin, että NYT minulle on tulossa tästä kurssista aivan loistava arvosana! Psykologian kohdalla asia ei välttämättä ole täysin samanlainen.

Tutkimusmetodikurssin lisäksi tarkoitus olisi tehdä tutkimusmatka sulhaseni asunnon ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan, ja erotella tarpeellinen turhasta. Työtä siis riittää, näin talvilomaviikollekin.

Seuraavaksi voisin tehdä tutkimusmatkan jääkaapille ja katsoa, mitä iltapalaa löydän sieltä. Yhden huoltoasemapullan tänään syöneenä voin sanoa, että alkaa olla ihan vain pikkaraisen verran nälkä.

PS. Se oli tosi hyvä pulla!

Moro, mä oon Noro!

Tänään alkoi odotettu talviloma! Saan jättää raskaan arjen viikoksi taakseni, levätä ja rentoutua. Eli suomeksi sanottuna, opiskella. Sain haettua kirjastosta peräti ensimmäisen kirjankin, mihin olin tehnyt varauksen. Ei, se ei ole se Psykiatria-kirja, joten kliinisen psykologian kurssi odottaa edelleen valmistumistaan. Tämä on eräs toinen kirja, mitä tarvitsen tulevaa, ja sitä yhtä ja ainoaa, tenttiä varten.

Tarkoituksenani oli saada tutkimusmetodien kurssista tehtyä ainakin pari oppimistehtävää pois alta. Aikaa kerran on, ja tylsistyn kuoliaaksi, jos vietän viikon verran sohvalla vain istuen peukalo perseessä. Tosin nyt, kun olen ehtinyt lomailla jo kokonaisen tunnin, minusta alkaa tuntua, että tämä loma ei menekään niin kuin Strömsössä.

Heti, kun sain työpäivän päätökseen ja pääsin kotiin, minulla alkoi aivan tuskainen vatsakipu. Sen vatsakivun lisäksi minua oksettaa. Kipulääkkeistä huolimatta vatsakipu jatkuu edelleen. Vielä en ole aloittanut norjan kielen pikakurssia, mutta minulla on sellainen fiilis, että saattaisin sellaisen ehkä aloittaakin vielä tämän vuorokauden puolella. Jos minä nyt, talvilomalla, olen kipeä, ja vietän koko viikon vessanpyttyä halaten ja opiskellen pelkästään norjaa, olen äärimmäisen pettynyt. Karma ei voi olla niin julma, että antaisi minun sairastua johonkin perhanan noroon heti näin loma aluksi.

Jos nyt sairastun, sen jälkeen jää aivan kaikki ne vähäiset suunnitelmat, mitä minulla oli lomaa varten kehiteltynä, toteuttamatta. Minulla on koko vuosi aikaa suorittaa psykologian opintoja pois, ja opinnot ovat hyvällä mallilla. Ei tässä varsinaista hätää ole, ainakaan psykologian suhteen. En vain haluaisi viivyttää opintojen loppuun saamista turhaan, vaan haluan saada paketin kasaan mahdollisimman pian. Ja se, että sairastuisin johonkin noroon, ei pahemmin edistä mitään. Minä en todellakaan mitään oppimistehtävää kirjoita samalla, kun makaan vessan lattialla norjaa opiskellen. Olen tietyssä mielessä multitaskaaja, mutta tuollaiseen en edes minä kykene.

Nyt vain peukut, varpaat ja kaikki muutkin ruumiin ulokkeet pystyyn, että tämä oksetus ja vatsakipu johtuu jostain muusta kuin alkavasta norosta.

Odotusta aina Ragnarökiin asti

Viikko vielä töitä, sitten talviloma. Muutenhan voisin viettää koko talviloman tehden puuttuvia kursseja, mutta matkassa on tällä kertaa vähän liian monta tekijää. Ensinnäkin, sulhasestani on tulossa virallisesti avomieheni, ja meidän pitää muuttaa hänen tavaransa. Se vaatii aikaa. Toiseksi, miten ihmeessä suoritan mitään kursseja, kun en ole joko saanut ohjeistusta kurssien suorittamiseen tai jos ohjeistus on, niin sitten ei ole kurssin vaatimia kirjoja. Alan jo ajatella, että Karmalla on tässä hommassa syyläiset näppinsä pelissä.

Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuus on, edelleen, yhtä kurssia vaille valmis. Laitoin Itä-Suomen yliopistoon kurssista vastaavalle henkilölle ystävällisen sähköpostin (kyllä, minä osaan laittaa myös ystävällisiä sähköposteja, uskokaa tai älkää), missä tiedustelin kurssin alkamisaikaa. Postin laitoin jo viime viikolla, mutta vastauksen sain vasta tänään: “Kiitos viestistäsi! Opintokokonaisuudesta tulee ohjeistus lähempänä kurssin alkua.” Öh. Aha. Tämä ei nyt vastannut ollenkaan siihen varsinaiseen kysymykseen, minkä esitin, sillä kysyin sitä, milloin se himputin kurssi nyt sitten oikein on alkamassa. Ragnarökiinkö asti tässä pitää odotella? Olisi todella mukavaa saada tämä opintokokonaisuus valmiiksi, mutta se on täysin mahdotonta, koska tästä yhdestä puuttuvasta kurssista ei saa sitä ohjeistusta, eikä näköjään aikatauluakaan.

Koska en tunnu saavan Psykiatria-kirjaa mistään muualta kuin kirjaston käsikirjastosta, eikä minulla ole yksinkertaisesti aikaa lähteä moneksi tunniksi kirjastoon istumaan ja tekemään esseetä, päätin odottaa kliinisen psykologian kurssin viimeisen oppimistehtävän kanssa siihen asti, että saan “jostain” tämän kirjan käsiini. Muut oppimistehtävät olen tehnyt jo aika päiviä sitten, mutta koska tuota yhtä kirjaa en tunnu saavan, en sitten mitenkään, niin olkoot. Teen tuon viimeisen tehtävän pois sitten joskus, kun saan kyseisen kirjan. Tätä menoa tuo kurssi tulee suoritettua vasta Ragnarökin jälkeen.

Ja koska psykologian perusopinnoista ei sitten puutukaan suorittamatta muuta kuin tutkimusmenetelmien kurssi, päätin, että siitä voisi olla hyvä jatkaa. Siihen kuuluu luentojen lisäksi kaksi teosta pakollisina lähteinä. Molemmat löytyvät Jyväskylän yliopiston kirjastosta e-kirjoina. E-kirja on minulle aina kakkosvaihtoehto, sillä käytän opiskellessani paljon alleviivauksia sekä myös post-it-lappuja, mitä liimailen kirjojen sivuille. Tämä taktiikka ei ehkä sovi kaikille, mutta minua se auttaa muistamaan paremmin, mistä kohdasta piti mitäkin ottaa viitteeksi, ja löydän myös etsimäni paljon nopeammin, kun olen merkinnyt eri kohdat erivärisillä post-it-lapuilla.

Kirjat löydän Jyväskylän yliopiston kirjaston nettisivuilta helposti. Täysin vaivatta en saa ladattua ensimmäistä kirjaa, sillä ensin pitää asentaa jotain himputin lukuohjelmia koneelle. Mutta ohjelman lataamisen jälkeen saan ensimmäisen kirjan auki. Hyvä. Nyt minulla on kuukausi aikaa käyttää tätä kirjaa, eikä tarvitse kärvistellä Turun kaupunginkirjaston lainausjonossa.

Alan ladata toista kirjaa. Ihan ensiksi, se tarvitsee eri lukuohjelma. Voi helvetti! Sen jälkeen, kun tästä ongelmasta on päästy, ja pääsen lainaamaan kirjaa, ohjelma kysyy, kauanko haluan, että kirja on lainassa. Vaihtoehdot ovat yhdestä vuorokaudesta kolmeen. Voi nyt Karma, perkele! En minä siihen kirjaan ehdi TÄNÄÄN tutustua, enkä muuten ehdi huomennakaan, sillä olen lupautunut mennä puhumaan ammatillisesta erityisopetuksesta erääseen tilaisuuteen. Minulla ei, todellakaan, ole seuraavaan kolmeen päivään tasan minkäänlaista mahdollisuutta istua rauhassa koneella, lukea ja kirjoittaa oppimistehtävää. Ehkä lainaan sen sitten uudestaan sen jälkeen, kun laina-aikani on umpeutunut. Kolmen päivän laina-aika kuulostaa korviini täysin naurettavalta.

Olen jo valmiiksi ärsyyntynyt siitä, että toisen kirjan laina-aika on naurettavan lyhyt, ja joudun jatkuvasti hakemaan kirjan uudestaan lainaksi. Sen jälkeen, kun alan tutkia tarkemmin kurssin tehtävänantoja, ärsyynnyn vielä enemmän. Tehtävänannot on annettu jotenkin niin epämääräisesti, että oravaiset ADHD-aivoni joutuvat oikeasti pohtimaan, mitäköhän tässä nyt oikeasti sitten halutaan, että minä teen. Kolmesta oppimistehtävästä vain yhden ohjeistus on sellainen, että ymmärrän kertalukemalta, mitä opiskelijoilta vaaditaan. Muut ovat niin epämääräisiä, etten ole laisinkaan varma, olenko ymmärtänyt tehtävänantoa ollenkaan oikein. Ja minä vihaan tehdä tarkentavia kysymyksiä!

Kuulostaa tässä vaiheessa siltä, että olen ihan kypsä kaikkeen mahdolliseen. Ei, en ole. Takanani on suhteellisen huono ja väsyttävä työpäivä (niitä tulee aina välillä jokaisessa työssä ja jokaisessa ammatissa), minua ärsyttää todella paljon opintojen etenemisen hitaus johtuen lähdekirjallisuuden puutteesta ja puuttuvista tehtäväohjeista sekä siihen vielä päälle se, etten saa selkoa niistä ohjeista, mitä minulle on annettu tutkimusmenetelmäkurssilla.

Tänään ei ole hyvä päivä, joten tänään ei ehkä kannata tehdä sen enempää, vaikka toisen lähdekirjan laina-aikaa kuluukin koko ajan. Jos teen tänään jotain, kiukusta kireänä, lopputuloksena on pelkkää paskaa. Tänään ainoa asia, mitä teen, on se, että lähden kunnon hikilenkille koiran kanssa ja puran kaiken väsymykseni ja ärtymykseni lenkin aikana. Ja koska huomenna en ehdi tehdä mitään, jatka keskiviikkona siitä, mihin jäin.

Supercalifragilisticexpialidocious-väsymys

Viikonloppu on alkanut. Tai no, minun kohdallani se alkoi tänään jo klo 11.00. Torstait ovat lyhyitä työpäiviä. Istun sohvalla, ja silmät painuvat kiinni. Kädessäni on Poijulan kirja Lapsi ja kriisi. Olen kirjoittanut kaksi lukua aiheesta trauma- ja surureaktio, ja halu kirjoittaa essee tänään loppuun on kova. Aihe kiinnostaa.

Kova on myös halu kirjoittaa hyvä essee. En halua huonoa arvosanaa mistään kurssista sen vuoksi, että tein jonkun työn juosten kusten. Haluan palauttaa huolellisesti kirjoitetut esseet, missä olen perustellut jokaisen näkökulmani tarkkaan. Haluan, että tekstini on virheetöntä ja sujuvaa. Tässä väsymyksessä en pysty kirjoittamaan virheetöntä ja sujuvaa tekstiä, enkä varsinkaan perustelemaan näkökulmiani, koska tässä väsymyksessä ainoa perusteluni on: “Koska mä sanon niin, ja koska se vain on paskaa”. Näillä perusteluilla tuskin saa erinomaista arvosanaa tieteellisestä esseestä. Hyvä, jos edes pääsisi läpi.

Olen sen verran kova luu, etten luovuta helpolla. Monesti, kun olen sanonut, etten tänään enää koskekaan mihinkään oppimistehtävään, olen silti jatkanut tehtävän kirjoittamista myöhemmin. En osaa luovuttaa, enkä osaa lopettaa. Keskeneräinen homma on saatava loppuun, sillä muuten se jää kalvamaan minua, enkä saa siltä rauhaa.

Tänään minun on kuitenkin pakko luovuttaa. En halua, mutta on pakko. Kirja on laitettava sivuun. Minun on lopetettava opiskelu tältä päivältä. En yksinkertaisesti pysy hereillä enää enkä jaksa pitää silmiäni auki. Aivoni ovat niin täynnä toffeeliejua, etteivät aivosolut pysty liikkumaan. Tällä kapasiteetilla en tule ikinä saamaan aikaiseksi hyvää tai edes tyydyttävää esseetä.

Paras asia, mitä tällä hetkellä voin tehdä, on lykätä kahdenkymmenen euron seteli tyttäreni kouraan, kangaskassi toiseen kouraan, ostoslista taskuun ja lähettää hänet lähikauppaan. Ostoslistalla lukee: sipsejä, suklaata, jäätelöä, limpparia, suklaakeksejä. Poijulan kirjan laitan johonkin jemmaan niin, etten näe sitä, enkä ajattele koko esseetä ennen huomista. Yöllä yritän nukkua hyvät ja pitkät unet, ja jatkaa esseetä aamulla vähemmän väsyneenä. En käytä sanaa “virkistyneenä”, koska virkeys olisi tässä vaiheessa uupumusta aivan liikaa vaadittu. “Vähemmän väsynyt” on paljon realistisempi termi.

Nyt sulkeutuu Satun opintopaja tältä illalta, ja avautuu taas huomenna.

Ja tässä teille vielä biisi Maija Poppasesta: